Milloin teit viimeksi kuperkeikan?

lapsena tein niitä jatkuvasti, siis ennen koulun aloitusta. Koulussa 1. kuperkeikkaliikuntatunnilla (en muista mllä luokka-asteella se oli) opettajamme näytti kerran miten se tehdään oikeaoppisesti ja siitä piti sitten kaikkien tehdä se 1. kerralla oikeaoppisesti. Jos ei osannut, sai likunnanopettajan huudot. En sitten tehnyt sitä opettajan mielestä oikein, käski tekemään uudelleen, kieltäydyin. Käski harjoittelemanan kotona ja seuraavalla liikuntatunnila sen piti onnistua tai liikuntanumero tippuisi vitoseen. En harjoitellut, en suostunut tekemään, liikuntanumero tippui vitoseen. En ole sen jälkeen kuperkeikkoja tehnyt. 

Hölmöintä oli, että lapsena tosiaan tein niitä ihan oikeaoppisesti, mutta opettajan versiossa oli joku alkuasento, jossa piti olla, josta en itse tykännyt.  

koululiikunta t a ppoi omalla kohdalla halun kaikkeen siihen mitä koululikunnassa opetellaan. Muuten kyllä olin liikunnallinen lapsi ja nuori, mutta en koulussa.  

Pari vuotta sitten yritin, kun lapsi yllytti. En jotenkin uskaltanut mennä tarpeeksi kippuralle ja tuli ihan vino kuperkeikka. Hämmentävää, miten lapsena helpot asiat muuttuvat ihan mahdottomiksi vanhempana. Esimerkiksi keinuminen: päässä heittää ja maha kääntyy ympäri. Lapsenahan se oli vain hauskaa. Sama trampoliinilla, heti tulee paha olo.

Ei tule vanhuus yksinään!