Omituisempia sääntöjä joita asuinkumppanisi (puoliso,kämppis,vanhempi) on vaatinut noudattamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verhot oltava kiinni, kun valot, sitten vimmastuin, kun oli työmatkalla, reväytin ne auki.  Tästä tuli palautetta hänen lähipiiriltään, hän tuli keskellä viikkoa yhdeksi yöksi kotiin tarkistamaan.

Ai, sinä tykkäät olla näyteikkunassa?

Ehkä tässä oli tuo kyttäysaspekti. Ovatkothan jotain vähemmistöjä, kun lähipiiri tarkkailee?

Jos joutuu pitämään valoja niin ulkona on pimeää ja silloin sisältä ei näe heijastuksen takia kunnolla ulos, mutta sisälle näkee sitäkin paremmin. Itse pidän verhoja, koska muuten tulee tuo näyteikkuna tunne. Riippuu tietenkin millaisessa paikassa asuu.

Entinen mies vaati että puput ja kissat olisivat suljettuna yhteen huoneeseen ja en tosiaan suostunu. Sitten kun meidän pojalle tuli nakupelle vaihe niin ilmoitti, ettei pojalla ole oikeutta edes juua maitoa ellei sillä ole housuja ja poika oli tosiaan jotain 2v. Niin ja sitten vielä se että ei tykännyt kun join kahvia sohvalla mutta ite tuli siihen mässäämään ruokaa!

Lainaukset ei taaskaan toimi, mut ei niiden kukkoilevien ja sikailevien kumppaneiden kanssa muuteta yhteen ollenkaan. Ja tämä varmistetaan parhaiten niin,että parisuhteessa pidetään omat kodit. Terveisin, pöyristyttävä pirttihirmu itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avovaimo keksi mitä hullumpia sääntöjä. Ei saanu harrastaa seksiä kuin hänen kanssaan, ei saanu tuoda vieraita naisia kotiin, ...

Meillä vähän samantapaista. Ketään muuta kuin häntä en saanut nussia paljaalla, vaikka minulle on jo vuosia sitten tehty vasektomia. 

Oma poikaystävä kielsi, että hänen kavereiden kanssa ei saa paneskella. Eihän se ketään olisi haitannut.

Kun tapasin puolisoni, ihailin kuinka hänkin miehenä osallistuu kotitöihin ja tekee osansa. Tällä on toki myös kääntöpuoli, nimittäin kontrollifriikkiys joihinkin asioihin. 

Kontrollifriikkiys näkyy jossain aivan mitättömissä ja typerissä asioissa, kuten siinä miten ripustan avaimet naulaan ja laitanko ne juuri siihen kontrollifriikin määrittelemään naulaan. 

Ymmärtäisin vielä jotenkin, jos ihminen olisi muutenkin kaikin puolin siisti, mutta kun ei. Häntä ei häiritse yhtään omat epäsiistit vaatteensa tai ylikasvanut hiuskuontalo tai ajamaton parta. Eikä häntä häiritse sitten sekään, että puiselle sohvapöydälle tulee rasvatahroja kun hän kantaa siihen voileipiä tai muuta syötävää ilman lautasta. Eikä häntä häiritse olla samoissa kalsareissa ja sukissa pari päivää kun muu perhe vaihtaa joka päivä. Myöskään likainen pefletti ei saunassa haittaa.

Olen huomannut, että monet kotityöt hän tekeekin mahdollisimman pienellä ponnistuksella kuten tiskirättiä huuhtomatta vähän näön vuoksi pyöräytetään sitä pöydällä mutta puhdasta siitä ei tule. Omien sanojensa mukaan tietysti joka kerta tekee kaiken huolellisesti- not. Enkä viitsi edes enää mainita asioista koska se ei johda mihinkään. 

Mutta kun ne avaimet olivat väärässä naulassa tai  lapsen itse lattialta siivoama pipo väärässä korissa, tulee maailmanloppu. 

On pian syystäkin ex- toki myös muitakin syitä mutta tuo piirre on kyllä todella hermoja raastava- hänen toiminnassaan ei kai ole omasta mielestään ikinä mitään korjattavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verhot oltava kiinni, kun valot, sitten vimmastuin, kun oli työmatkalla, reväytin ne auki.  Tästä tuli palautetta hänen lähipiiriltään, hän tuli keskellä viikkoa yhdeksi yöksi kotiin tarkistamaan.

Ai, sinä tykkäät olla näyteikkunassa?

Ehkä tässä oli tuo kyttäysaspekti. Ovatkothan jotain vähemmistöjä, kun lähipiiri tarkkailee?

Jos joutuu pitämään valoja niin ulkona on pimeää ja silloin sisältä ei näe heijastuksen takia kunnolla ulos, mutta sisälle näkee sitäkin paremmin. Itse pidän verhoja, koska muuten tulee tuo näyteikkuna tunne. Riippuu tietenkin millaisessa paikassa asuu.

Valoja ei todellakaan käytetä vain silloin, kun pihalla on pimeää. Mistä ihmeestä edes keksit tuollaisen?

Autoin duunikaveria majoittamalla hänet muutaman kerran duunikeikoilla. Alkoi pikkuhiljaa komennella miten minun piti asua omassa kämpässä. Ei tule enää tässä elämässä kyläilemään.