Lue keskustelun säännöt.
Paljonko avustatte aikuisia 20+ v lapsianne?
06.04.2026 |
Mä olen ajatellut, että autan omiani (vielä teinejä, asuvat kotona) tasan oman elämän alkuun, mutta sen jälkeen saavat alkaa itse miettimään mistä jatkossa maksavat itse. Ymmärrän jos opiskelevat ja tuet on pienet. Silloin voin harkita maksaa esim. joskus ruokaa tai lahjaksi jonkun vuokran jos tiukkaa. Mutta en halua opettaa lapsiani siihen, että täältä pesee. Ei itse tarvi silloin edes yrittää saada rahaa riittämään.
Tällä oman elämän aloituksella tarkoitan, että maksan ajokortin, takuuvuokran ja ekaan asuntoon tarvittavia juttuja mahdollisesti, mutta en ajatellut olla maksumiehenä huvituksiin ja toistuvasti säännöllisesti arjen kuluihin. Eli ei joka kuukausi.
Kommentit (96)
Ei pidä aikuisia lapsia hyysätä. Pitäisi oppia pärjäämään itsekseen.
Tyhmempi ja laiskempi ei osaa aikuistua ja sitten ollaanki nelikymppisenä peräkammarissa.
Minuakaan ei autettu, joten en minäkää auta omiani. Itse olen rahani ansainnut ja aion nauttia niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä aikuisia lapsia hyysätä. Pitäisi oppia pärjäämään itsekseen.
Tyhmempi ja laiskempi ei osaa aikuistua ja sitten ollaanki nelikymppisenä peräkammarissa.
Minuakaan ei autettu, joten en minäkää auta omiani. Itse olen rahani ansainnut ja aion nauttia niistä.
Kuulostat katkeralta ja tyytymättömältä.
Minä jäin oikein miettimään, että miten se omillaan pärjääminen eli käytännössä köyhänä kitkuttaminen opettaa pärjäämään. Kun rahat ei vaan riitä. Kun töitä ei saa. Pahimmillaan siinä omaksuu köyhän ja lannistuneen ihmisen identiteetin. Jos minä vanhempana voin tämän ylämäen yli auttaa, sen minä teen. Täytyy olla todella sydämetön, jollei oman lapsen nälkä tai kasvavat laskupinot vaivaa.
Maksan molempien puhelinlaskut. Muuten avustan epäsäännöllisesti, lähinnä synttärilahjoina ostan vaatteita. Silloin tällöin maksan ruoat. Hankin kahvia tai vitamiinejä. Tms
Me ollaan varakkaita ja asutaan maassa, jossa opiskelu maksaa. Maksetaan yhden lapsen lukukausimaksut ja vuokra täällä ja hän saa käyttää meidän autoa ilmaiseksi. Tämä lapsi käy opintojen ohella töissä ja maksaa palkastaan veden, sähkön ja ruokansa. Vanhin lapsi asuu Suomessa ja opiskelee siellä. Maksamme tasapuolisuuden nimissä myös hänen vuokransa ja lennot, kun käy käy meillä kylässä. Hän maksaa muun elämänsä opintotuella ja kesätyö rahoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0€. Eivät ole pyytäneet euroakaan apua.
Vierailija kirjoitti:
0€. Eivät ole pyytäneet euroakaan apua.
Ei ole minunkaan lapseni. Silti haluan avustaa, siitä tulee hyvä mieli.
Köyhäilystä nuori ei opi yhtään mitään, nuori oppii järkeväksi rahankäyttäjäksi kun hän pystyy sitä rahankäyttöä harjoittelemaan. Ilman rahaa sitä ei voi harjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkin verran. Opiskeluaikana kuskattiin ruokakaupan kautta ja täytettiin kaapit parin kk välein.
Kun lomailee meidän luona maksetaan tietty syömiset yms.
Nyt lainasin 24 v:lle (ei halunnut kuin lainaksi) muutaman satasen että sai maksettua uuden asunnon vuokran ajoissa, palkka tulee vasta kuun lopussa ja muuttoon meni viimekuun rahat.
Tienaa nyt lähes 1000e enemmän kuin mun eläkkeni joten tuskin jatkossakaan paljoa tarvitsee avustusta.
Vierailija kirjoitti:
0€. Eivät ole pyytäneet euroakaan apua.
Ei minunkaan lapset ole pyytäneet. Heti heidän ollessa lukiossa tein selväksi, että niin kauan tuetaan, kun opintoja riittää. Antamani tuli on vuositasolla n 2000e/ lapsi. Tuohon kuuluu puhelinlaskut, ruoka ja kotitaloustarvikkeita, ruokarahaa, vaatteet, yths - maksu ym. Tietty, kun muuttivat omilleen niin ostin kodin tavaraa.
Aina kun nähdään niin syödään hyvin minun piikkiin. Kysyn samalla aina tarviiko ostaa jotain. Todella vaatimattomia ovat. Autan mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0€. Eivät ole pyytäneet euroakaan apua.
Ei minunkaan lapset ole pyytäneet. Heti heidän ollessa lukiossa tein selväksi, että niin kauan tuetaan, kun opintoja riittää. Antamani tuli on vuositasolla n 2000e/ lapsi. Tuohon kuuluu puhelinlaskut, ruoka ja kotitaloustarvikkeita, ruokarahaa, vaatteet, yths - maksu ym. Tietty, kun muuttivat omilleen niin ostin kodin tavaraa.
Aina kun nähdään niin syödään hyvin minun piikkiin. Kysyn samalla aina tarviiko ostaa jotain. Todella vaatimattomia ovat. Autan mielelläni.
Mutta entä jos nuori käy töissä, eli ei opiskele, ja saa ihan normaalin palkan? Eihän nuori silloin köyhäile eikä ole työtön tai tukien varassa.
Silloinkin liika tukeminen on mielestäni turhaa, eihän se oikeasti opeta lasta pärjäämään palkallaan kuten itse tai muut jos koko ajan vanhemmat makselevat ekstraa. En sitä sillä sano, etteikö niin voisi tehdä jos itsellä rahaa on, mutta jos lapsi tienaa jo saman mitä itsekin, niin tarviiko?? Vai opettaako vain ylikuluttamaan kun ei koskaan pienemmällä ole tarvinnut pärjätä?
Minä elin opiskeluaikana vain opintotuella ja opintotuen asumislisällä. En ottanut lainaa. Toki aika oli eri ja silloin raha riitti ehkä paremmin. Jokatapauksessa paljon se ei ollut sillloinkaan! Töissä kävin opintojen ohella joskus mutta säästin kaiken omaa ensiasuntoa varten. Eli oikeasti elin vain sillä mitä sain. Ja kyllä, mielestäni se opetti juuri sen, että vähemmällä kun oppi pärjäämään, niin ne ensimmäiset palkat olivat aivan ruhtinaallisesti rahaa! Niistä jatkoin säästämistä ja nykyään mulla on näin 40+ vuotiaana ihan sievoinen summa rahaa vaikka minusta ei lääkäriä tai juristia tullutkaan. Ihan mediaaniansion verran tienaan. Tästä summasta en halua lapsille luovuttaa huvituksiin.. mutta voi avustaa toki tiukan paikan tullen. Ja opiskellessa toki eri asia.. jos lapseni olisivat työelämässä, niin en usko että avustaisin ainakaan tyyliin jotain vakuutuslaskua kummemmin (esim. terveysvakuutus tms. jos lapsi aikoisi sen säästämisen takia lakkauttaa).
Oonko ainoa joka ajattelee näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0€. Eivät ole pyytäneet euroakaan apua.
Ei minunkaan lapset ole pyytäneet. Heti heidän ollessa lukiossa tein selväksi, että niin kauan tuetaan, kun opintoja riittää. Antamani tuli on vuositasolla n 2000e/ lapsi. Tuohon kuuluu puhelinlaskut, ruoka ja kotitaloustarvikkeita, ruokarahaa, vaatteet, yths - maksu ym. Tietty, kun muuttivat omilleen niin ostin kodin tavaraa.
Aina kun nähdään niin syödään hyvin minun piikkiin. Kysyn samalla aina tarviiko ostaa jotain. Todella vaatimattomia ovat. Autan mielelläni.
Mutta entä jos nuori käy töissä, eli ei opiskele, ja saa ihan normaalin palkan? Eihän nuori silloin köyhäile eikä ole työtön tai tukien varassa.
Silloinkin liika tukeminen on mielestäni turhaa, eihän se oikeasti opeta lasta pärjäämään palkallaan kuten itse tai muut jos koko ajan vanhemmat makselevat ekstraa. En sitä sillä sano, etteikö niin voisi tehdä jos itsellä rahaa on, mutta jos lapsi tienaa jo saman mitä itsekin, niin tarviiko?? Vai opettaako vain ylikuluttamaan kun ei koskaan pienemmällä ole tarvinnut pärjätä?
Minä elin opiskeluaikana vain opintotuella ja opintotuen asumislisällä. En ottanut lainaa. Toki aika oli eri ja silloin raha riitti ehkä paremmin. Jokatapauksessa paljon se ei ollut sillloinkaan! Töissä kävin opintojen ohella joskus mutta säästin kaiken omaa ensiasuntoa varten. Eli oikeasti elin vain sillä mitä sain. Ja kyllä, mielestäni se opetti juuri sen, että vähemmällä kun oppi pärjäämään, niin ne ensimmäiset palkat olivat aivan ruhtinaallisesti rahaa! Niistä jatkoin säästämistä ja nykyään mulla on näin 40+ vuotiaana ihan sievoinen summa rahaa vaikka minusta ei lääkäriä tai juristia tullutkaan. Ihan mediaaniansion verran tienaan. Tästä summasta en halua lapsille luovuttaa huvituksiin.. mutta voi avustaa toki tiukan paikan tullen. Ja opiskellessa toki eri asia.. jos lapseni olisivat työelämässä, niin en usko että avustaisin ainakaan tyyliin jotain vakuutuslaskua kummemmin (esim. terveysvakuutus tms. jos lapsi aikoisi sen säästämisen takia lakkauttaa).
Oonko ainoa joka ajattelee näin?
Minä taas mieluummin annan rahaa lapselleni silloin kun hän ei varsinaisesti sitä tarvitse, ei siis ole se tiukka paikka. Meidän suvussa on aina siirretty varallisuutta lapsille ja lastenlapsille riippumatta lapsen varallisuudesta tai palkasta.
Jos ei saisi tukea lapsen ylikulutusta, niin mitä minun kuuluisi rahoillani tehdä? Antaa kaikki hyväntekeväisyyteen?
Meilllä lapset ovat erittäin ympäristötietoisia, eivätkä kauheasti osta ylimääräistä materiaa. Minusta monella vähävaraisella on enemmänkin tavaraa.
Minusta on tosi kiva shoppailla aikuisten lasten kanssa, jos heillä jotain vähän kallimpaa ostettavaa, kuten takki tai tietokone. Kiva samalla myös käydä syömässä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autoimme opiskeluaikana. Nyt kumpikin tienaa hyvin, kuten myös heidän kumppaninsa.
Eläkepäivät häämöttävät ja on hyvä säästää sukanvarteen, jotta voi nauttia elämästä. Lastenlapsille sitten varmasti tulee hankittua sitä sun tätä, silkasta ilosta. Toki vain tarpeeseen, ei turhuuteen.
Olen itse aikoinaan tienannut omat taskurahat, ihan sieltä 12v asti. Koulun sijaan tein töitä. Silloin ajattelin vanhempien lellimiä lapsukaisia luusereina,kun eivät oppineet tekemään työtä. Näin vanhempana ja viisampana ymmärrän miksi minusta tuli se luuseri ja heistä asiantuntijoita,lääkäreitä ja lakimiehiä.
Omalle lapselle muistutan, että töitä ehtii tehdä, mutta aikaa ei saa takaisin. Pitää siis keskittyä opiskeluun ja verkostoitumiseen ja sitä tulen miten päin vaan niin pitkään kuin tarvitsee. Pidän myös huolen, että lapsellani, oli hän 40-50 taikka 60v on maailmassa paikka josta voi aina aloittaa alusta, vaikka kaikki ympärillä kaatuu.