Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus

Ei ongelmaa, jos et kaipaa miestä mukaan liikuntaharrastuksiin. Mutta seksiongelmia voi tulla, jos mies on kovin huonossa kunnossa. 

Kannattaa muistaa, että voit muuttaa vain itseäsi. Joko hyväksyt miehen sellaisena kuin hän on tai sitten eroatte. Jos jäät siihen kuvitelmaan, että toinen muuttuu, niin suhde ei voi toimia.

Taas nainen yrittämässä muuttaa miestä.

Jos on yhtään epäilystä että se kiinnostus elintapojen parantamiseen on teeskenneltyä näin suhteen alussa niin en jatkaisi. Pidemmän päälle aika iso arvoristiriita jos vain toinen pitää huolta itsestään. Olin joskus viitisen vuotta suhteessa sohvaperunan kanssa ja kyllä se pidemmän päälle alkoi ihan kunnolla ketuttaa. 

No mitäpä luulet, touhu jo alkuvaiheessa tuota. Ei todellakaan muutu sinun vuoksesi. Sama kuin koittaisi suostutella alkoholistia ottamaan vastuu itsestään ja raitistumaan.

Jos jo tuossa vaiheessa tämä piirre miehessä noin paljon häiritsee, ei se siitä paremmaksi ainakaan muutu - ellei toki mies muutu sellaiseksi kuin haluat. Siitä ei ole mitään takeita. Itse säästäisin molemmat sydänsuruilta myöhemmässä vaiheessa lopettamalla homman tuohon.

Hyihelvetttti.

Maailma on täynnä mukavia ihmisiä ja perushyviä miehiä, en tajua miksi roikut tollasessa joka ei ole seksikäs eikä elämäntavat kohtaa.

Osa naisista alentaa itsensä jatkuvasti aivan ihme kuvioihin pelkästään sen takia, että "saisi miehen". 

Ap on loistoesimerkki tyytyjästä.

Jätä tommonen lössykkä tulevan ajan diabeetikko samanlaiselle lössykälle. Ei onnistus mulle ainakaan ettei mies harrasta liikuntaa.

Joo ei, sä et voi muuttaa miestä etkä painostaa.

"Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi." 

Eli siis hän on sanonut tuon sun mieleksi, ei sitä kiinnosta.

Oon itse kans liikunnallinen ja yksi suhde oli vaikea kun mies ihan itse puhuu aina että pitäis alkaa liikkumaan ja syömään kunnolla jne. En ikinä painostanut, se tuntui olevan hänelle vaikea homma kun mä tein sitä. Välillä kysyin mukaan kävelylle (koska hän itse siitä puhui) mutta ei se käytännössä onnistunut.

Joissain vaiheessa alkoi tulemaan kitinää ja dissausta, painostusta enkö vaan voi kerrankin löhötä sohvalla ja relata ja olla "normaali" jne, myöhemmin hän sanoi itsekin että yritti lytätä mua kun ei saanut itsestään mitään irti.

Sä joko otat miehen sellaisenaan tai sitten et ollenkaan, tosiaan sä et häntä voi muuttaa ja jos tuo on kynnyskysymys niin lopeta se heti alkuunsa. Muuten myöhemmin teitä kumpiakin vaan v.tuttaa.

Olen seurustellut miehen kanssa, jolla oli liikuntarajoitteita ilmeten juurikin sillä tavoin, että mies ei pystynyt kävelemään kuin 2-3 km matkan rauhallista vauhtia helpossa maastossa. Itse olin tuolloin aktiiviliikkuja ja treenasin useamman kerran viikossa. Miehen liikuntarajoitteisuus ei ollut ongelma, mitä nyt tietenkin monesti harmitti, ettemme koskaan voineet mennä yhdessä edes lyhyelle päiväpatikalle kansallispuistoon jne. Ero meille tuli muista syistä kuin miehen liikuntahaasteista.

Sinä kuitenkin itse tiedät kuinka iso asia sinulle on tuo miehen liikkumattomuus ja se, että ette voi yhdessä liikkua.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut miehen kanssa, jolla oli liikuntarajoitteita ilmeten juurikin sillä tavoin, että mies ei pystynyt kävelemään kuin 2-3 km matkan rauhallista vauhtia helpossa maastossa. Itse olin tuolloin aktiiviliikkuja ja treenasin useamman kerran viikossa. Miehen liikuntarajoitteisuus ei ollut ongelma, mitä nyt tietenkin monesti harmitti, ettemme koskaan voineet mennä yhdessä edes lyhyelle päiväpatikalle kansallispuistoon jne. Ero meille tuli muista syistä kuin miehen liikuntahaasteista.

Sinä kuitenkin itse tiedät kuinka iso asia sinulle on tuo miehen liikkumattomuus ja se, että ette voi yhdessä liikkua.

Liikuntarajoitteisuus on eri asia kuin laiskuus. 

Meillä vähän samankaltainen ongelma. Soitan pianoa, kitaraa ja saksofonia useamman kerran viikossa, mutta nainen on soittanut vain nokkahuilua kouluaikana. Ollaan yritetty yhdessä vähän katsoa nuotteja ja soitella yhdessä, mutta ei siitä oikein tule mitään. Turhauttaa kun biisit pitää valita naisen osaamisen ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut miehen kanssa, jolla oli liikuntarajoitteita ilmeten juurikin sillä tavoin, että mies ei pystynyt kävelemään kuin 2-3 km matkan rauhallista vauhtia helpossa maastossa. Itse olin tuolloin aktiiviliikkuja ja treenasin useamman kerran viikossa. Miehen liikuntarajoitteisuus ei ollut ongelma, mitä nyt tietenkin monesti harmitti, ettemme koskaan voineet mennä yhdessä edes lyhyelle päiväpatikalle kansallispuistoon jne. Ero meille tuli muista syistä kuin miehen liikuntahaasteista.

Sinä kuitenkin itse tiedät kuinka iso asia sinulle on tuo miehen liikkumattomuus ja se, että ette voi yhdessä liikkua.

Liikuntarajoitteisuus on eri asia kuin laiskuus. 

Lopputulos on kuitenkin ihan sama. Jos aloittaja haluaa itselleen liikkuvan miehen, ei sillä syyllä ole mitään väliä miksi mies ei liiku, hän on joka tapauksessa liikkumaton mies.

Taas olet valinnut huonon miehen, wanharouva Tyhjäpää. Jätä tämäkin mies, ja ota uusi jo huomenna tai ihan tänään, niin pääset taas postaamaan miesvihaviestejäsi tauotta.

Tapailin miestä, joka uniongelmien takia (heräsi 03) tapasi käydä salitreeneissä aamuyöllä: yhteensä kaksi tuntia kuntopyörää, juoksua, soutua yms. Tämä vähintään joka toinen yö, välillä joka yö.

Kun olimme yötä yhdessä, mies ei tietenkään poistunut yöllä salille.

Mutta mietin, että jos suhteemme olisi vakiintunut (yhteenmuutto), olisiko mies palannut omiin, tuttuihin tapoihinsa?

Onko kellään kokemusta jostain vastaavasta pakkomielteisestä ja erikoisesta tavasta?

Ap sanoit: " Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi. "

Se miten ihminen huolehtii itsestään kertoo siitä miten ihminen huolehtii itsestään. Aidot kiinnostus ja halu tehdä näkyvät tekemisessä, eivät vain puheissa. Tämä minkä näet nyt olisi myös tulevaisuus. 

Sinun täytyy itse miettiä kuinka suuressa osassa liikkuminen ja terveelliset elämäntavat ovat omassa elämässäsi, ja onko sinulle tärkeää, että kumppanisi jakaa ne kanssasi. Onko ok, että lähdet treenaamaan hänen jäädessä sohvalle. Onko ok, että harrastat liikuntaa aina muussa seurassa, koska häntä se ei kiinnosta, tai ei pysty taikka jaksaminen ei yllä tasollesi. Et voi pienentää itseäsi toisen vuoksi, vähentää tai luopua liikunnasta, sillä se taas olisi itsellesi haitallista. Pidemmänpäälle ei olisi hyväksi teille kummallekaan.

Meillä mies on liikunnallisempi yksilö, eikä se häntä haittaa. Käy salilla, minua ei salilla käyminen kiinnosta ja olen sanonut tämän suoraan. Kysyi minua mukaan joskus, sanoin että voin HÄNEN MIELIKSI joskus käydä, mutta ei ole minulle mieluinen liikuntamuoto. Sen sijaan ehdotin, että minulle mieluisia liikuntamuotoja on uinti ja lenkkeily (kävely), ja näitä mielellään yksin ja yhdessä harrastan.

Tällaista suoraselkäisyyttä ei oikein miehiltä yleensä saa. Sanovat että haluavat liikkua, mutta eivät keksi millä tavalla, jos juuri se naisen ehdottama liikuntamuoto ei ole itselle mieluinen. Itseä ei puntilla käyminen kiinnosta yhtään, mutta voin tosiaan joskus mennä vaikka kuntopyörällä tai crosstrainerilla polkemaan jos mies seuraa kaipaa, mutta mitään monen tunnin treenejä en tule koskaan tekemään eikä minusta myöskään tule koskaan mitään fitness-mimmiä ja sen olen tehnyt hyvin selväksi. Uimassa taas voisin käydä vaikka monta kertaa viikossa, mutta tuo miesyksilö ei yleensä taas jaksa omien treeniensä väleissä uida, niin ei se ihan hirveän tehokasta liikuntaa minullekaan ole silloin. Yksin uiminen olisi tehokkaampaa.

AP:n miehen pitäisi löytää itselle sopiva liikuntamuoto, jotta olisi motivaatiota oikeasti liikkua eikä vain satunnaisesti AP:n mieliksi, koska kun tekee toisen vuoksi, siitä ei koskaan tule säännöllistä ja luultavasti ei mielekästäkään.

Olennaista parinmuodostuksessa olisi löytää sellainen kumppani, jolla on samankaltainen liikunnallisuus tai vaihtoehtoisesti sellainen, jota ei haittaa toteuttaa omaa juttua ilman kumppania. En minäkään odota oman kumppanini kirjoittavan tai lukevan kanssani. Riittää että on jotain yhteistä, kaikkea ei tarvitse jakaa. Silti, en minäkään täyttä sohvaperunaa voisi ottaa, koska näillä ei seiso ja jos olisi vielä huonompi kunto kuin minulla, niin se olisi jo surullista. Kyllä vähintään tässä tahdissa pitää pysyä.

Ei ole kokemuksia suoranaisesti ap:n tilanteesta. Mutta sen verran liippaa, että päälle 20 vuotta sitten annoin eräälle miehelle pakit ylipainon ja huonon kunnon vuoksi. No, nykyään olen itse pyöräyttänyt kolme lasta ja saanut monenlaisia vaihdevuosivaivoja, ja minä olenkin itse ylipainoinen ja rapakuntoisesta. Onneksi nykyinen mieheni on parempi ihminen kuin minä ja rakastaa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samankaltainen ongelma. Soitan pianoa, kitaraa ja saksofonia useamman kerran viikossa, mutta nainen on soittanut vain nokkahuilua kouluaikana. Ollaan yritetty yhdessä vähän katsoa nuotteja ja soitella yhdessä, mutta ei siitä oikein tule mitään. Turhauttaa kun biisit pitää valita naisen osaamisen ehdoilla.

Hienosti kärjistetty :)