Miksi 40-50 vuotiaat vihaavat vanhempiaan?

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset 70 kymppisenä ovat oikeasti usein hieman yksinkertaisia. Ihan kun juttelee heidän kanssaan, niin huomaa aika pian, että sitä seulaa ja itsetietoisuutta on aika vähän. Hieman kapealla perspektiivillä tullaan asioihin ja ollaan vähän joustamattomia monessa suhteessa. Vanhat miehet esimerkiksi saattavat tulla, ja naisetkin, ihan suoraan kertomaan minulle, miten minun asiani ovat. Kyselemättä tai keskustelematta sen enempää. Tehdään nopeita johtopäätöksiä ja lauotaan ne päin toisten naamaa.

Sitähän näkee paljon tällä palstalla, mutta kirjoittajat ovat yleensä paljon nuorempia. Ikä ei tuo kaikille viisautta, sukupolvesta riippumatta.

En vihaa, mutta en myöskään kaipaa enää sitä kaikkea ikävää, mitä heidän mukanaan elämääni tuli. Päihteitä, väkivaltaa, haukkumista, elämääni puuttumista kaikin tavoin jne.

Yli kolmekymmentä vuotta yritin jaksaa ja ymmärtää heitä. Jouduin kuitenkin jatkuvasti venymään oman jaksamiseni ja rajojeni yli jopa oman terveyteni ja perheeni kustannuksella. Lopetin sen.

Olen kertonut vanhemmilleni, että voimme olla tekemisissä, mutta minun rajojani tulee kunnioittaa. Eipä ole heistä kuulunut sen jälkeen käytännössä mitään. Tästä on jo vuosia. Isä varsinkin suorastaan raivostui, kun en enää automaattisesti ollutkaan se kiltti tyttö, jota voi kohdella miten haluaa.

Ainakin tässä tapauksessa siis vanhemmat itse eivät ole olleet valmiita tekemään mitään toimivan ihmissuhteen eteen, mutta kovaan ääneen kyllä puhuvat selän takana sukulaisille ja muille tutuille, kuinka minä en pidä yhteyttä, enkä yhtään välitä heistä. Tilanne on kaikille surullinen, mutta se on ollut pakko hyväksyä, ja alkaa pitämään itsestäni ja omasta perheestäni huolta. Myös vanhempani ovat oman valintansa tehneet.

Ei pidä paikkaansa. Varmasti kaiken ikäisistä pieni osa vihaa, jokainen on yksilö, niin lapsena kuin vanhempana, voi olla että vihalle on syytä tai sitten vihaaja itse on syypää.

Tämän palstan keskusteluihin on turha mitään tietoaan tai luuloaan perustaa, tänne kertääntyy kaikki sekopäät ja trollit.

Normaaliti ihmiset tajuavat siinä kohtaa kun aikuistuvat, ja viimeistään kun saavat itse lapsia, että myös heidän vanhempansa ovat ihmisiä hyvine ja huonoinen puolineen.

En varsinaisesti vihaa, vaikka tiettyjä nar sistisia ja kehittymättömiä puolia vanhoissa vanhemmissani tavallaan vihaankin. Heillä olisi ollut mahdollisuus käsitellä tunne-elämäänsä nykyajassa ja edelleen on mahdollisuus, koska elossa ovat. He eivät sitä tee, eli eivät ota aikuisen ihmisen vastuuta. Ymmärrän hyvin, että he syntyivät sodan jälkeen, jolloin tilanne oli vaikea, eikä tietämystä ollut niin kuin nykyään. Eivät he tarkoittaneet pahaa (paitsi isäni kyllä joskus ollessaan usein ilkeä meille lapsille), mutta tuntenette keskustelun teon tarkoituksen ja sen vaikutuksen välillä: vaikka kasvatuksessa olisi ollut mitä parhain tarkoitus, se on silti voinut tuottaa ihan todellisia vakaviakin seurauksia (esim. fyysinen kurittaminen on tuottanut pelkotiloja jne.). Kun nämä ikävät seuraukset tuodaan nenän eteen nykyajassa ja niistä halutaan keskustella, uudelleen pakoon juokseminen ja vastuun ottaminen tuottaa tuplaharmin. Jos valitetaan vain siitä, että nämä nykyiset keski-ikäiset vain kantavat kaunaa, ei kovin läheisiä ja lämpimiä välejä voi olla. Voi olla mekaanisia hoivan antamisen suhteita ja kiusallisia väkipakkokontakteja. Todellinen ihmissuhde vaatii rehellisyyttä ja nöyrää suhtautumista myös omiin huonoihin puoliinsa. En siis käytä aikaani vihaamiseen, mutta tiedostan hyvin hienosyisen selkeästi tokaisen taustamme ja suhteemme eri puolet ja keskityn elämään itse mahdollisimman hyvää ja rakkaudellista elämää omien aikuisten lasteni kanssa. 

Varoo vanhempiaan ja pelkää. Moni muu vanhempi ihminen ihan mukava.

* pakoon juokseminen ja vastuun pakoilu, siis

Get over it -asenne omalla kohdallani nimenomaan tarkoittaa sitä, että pidän etäisyyttä ja olen mekaanisessa kontaktissa. En odotan anteeksipyyntö tai muuttumista. Olen hyväksynyt asian, eli gotten over it. Lämmintä ja rakkaudellista suhdetta ei tietenkään muodostu ilman sitä, että vanheneva vanhempi tulee vastaan, myöntää tekonsa, pyytää anteeksi ja muuttaa toimintaansa. Tämä näkyy ihmettelynä ja varmaan myös osan kommenteissakin tämä välittyy. En tiedä mitä muuta tuo ylipääseminen voisi tarkoittaa. Ei kai suinkaan sellaista, että edelleen nöyristelisi ja altistuisi heidän valtansa alle, ottaisi vastaan heidän kritiikkinsä ja tottelisikaan heidän maailmankuvansa vaatimuksia? Ottaisi vaikka lyöntejäkin edelleen vastaan? Osa on katkaissut välinsä kokonaan ja se jos mikä on yli pääsemistä, koska se vaatii todella suuria ponnistuksia ja tervehtymistä. 
Get over it -hokema on mielestäni joskus oikein kunnollinen lyömäase. Tämän lauseen suustaan päästävä saattaa olla henkilö, joka ei itse pääse sen yli, että on kohdellut toista huonosti ja nyt pitäisi hoitaa suhde kuntoon myöntämällä oma toksisuutensa, 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksianto on suomalaiselle vanhallepiialle aivan mahdoton asia. Kuten kommenteissakin nähdään.

Eikö anteeksiantoon kuulu, että ensin pyydetään anteeksi? Jutellaan ja selvitetään asiat, jotka lasta vaivaavat? Lapsi voi kertoa jotain ja aikuinen selittää, mistä sekin johtui? Voisiko tehdä noin? Minä yritin kysyä asioista äidiltäni, mutta äiti sanoi vain "minä en muistele negativiisia asioita vaan keskityn positiiviseen". Siinä kaikki. Tiedän kyllä tismalleen, miten en toimi omien lasteni kanssa.

Pari sataa  kouraan ja triplaan. Eikös se ole se nykyajan täydellinen kasvatus? Mitään ei saa lapselta kieltää eikä vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Get over it -asenne omalla kohdallani nimenomaan tarkoittaa sitä, että pidän etäisyyttä ja olen mekaanisessa kontaktissa. En odotan anteeksipyyntö tai muuttumista. Olen hyväksynyt asian, eli gotten over it. Lämmintä ja rakkaudellista suhdetta ei tietenkään muodostu ilman sitä, että vanheneva vanhempi tulee vastaan, myöntää tekonsa, pyytää anteeksi ja muuttaa toimintaansa. Tämä näkyy ihmettelynä ja varmaan myös osan kommenteissakin tämä välittyy. En tiedä mitä muuta tuo ylipääseminen voisi tarkoittaa. Ei kai suinkaan sellaista, että edelleen nöyristelisi ja altistuisi heidän valtansa alle, ottaisi vastaan heidän kritiikkinsä ja tottelisikaan heidän maailmankuvansa vaatimuksia? Ottaisi vaikka lyöntejäkin edelleen vastaan? Osa on katkaissut välinsä kokonaan ja se jos mikä on yli pääsemistä, koska se vaatii todella suuria ponnistuksia ja tervehtymistä. 
Get over it -hokema on mielestäni joskus oikein kunnollinen lyömäase. Tämän lauseen suustaan päästävä saattaa olla henkilö, joka ei itse pääse sen yli, että on kohdellut toista huonosti ja nyt pitäisi hoitaa suhde kuntoon myöntämällä oma toksisuutensa, 

Pistä ne 80 v koville. Kyllä ne matelee ja nöyrtyy anelemaan 70-luvun legojen vähyyttä anteeksi, sitä, että heidän piti käydä töissä, sitä ettei lapsuus nyt viiskymppistä miellytä.