Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko vielä 1800-luvulla syntyneitä ihmisiä?
28.03.2026 |
Minulla aivan hämärä muistikuva isoisoäidistäni syntynyt 1899. Kuoli 70-luvun lopulla. Itse olen syntynyt 70-luvun alussa.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä sitä, että meistä jää muistojälki vain kahden seuraavan sukupolven ajan. Nimi ehkä jää johonkin sukupuuhun, mutta kukaan ei enää sen jälkeen tiedä, millaisia ihmisiä me oltiin.
Valokuvia ei viitsi enää kukaan katella, ja jos joku löytyy ollaan ihan, että keitäs tässä on?
Just noin. Just jouluna löytyi entisestä mummolasta yksi vanha valokuva-albumi ja ihmeteltiin sitten porukalla, että ketä näissä kuvissa oikein on. Aika harvan henkilön suvun 8-kymppisetkään enää tunnisti, vaikka oikein suurennuslasin kanssa tutkivat.
sivusta
Minulla on paljon vanhoja valokuvia ja tiedän tarkalleen keitä he ovat. Lapsena lempipuuhaa oli katsella kuvia yhdessä äidin kanssa ja kuunnella kertomuksia heidän elämästään.
Nykyihmisistä jää onneksi ainakin paljon kuvia muistoksi. Itse olen syntynyt 85 enkä ole koskaan nähnyt isoisovanhemmista yhtään kuvaa enkä edes isovanhempien nuoruudesta. Ukista on yksi armeijakuva jäljellä jossain sotien muistelukirjassa ja mummosta ainoat kuvat missä mummo on jo 6-8-kymppinen. Äidin veli on aikoinaan jäänyt kotitilalle maatilan jatkajaksi ja ostanut koko tilan kaikkine tavaroineen. Tämä veli on sitten melko pian kotitalon ostettuaan polttanut saunan pesässä kaikki vanhat valokuvat, koska ei halunnut itse sellaisia katsella ja on halunnut siivota turhat vanhat roinat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kekkonen
Paras presidentti. Ei tarvinnut pelätä itänaapuria. Gorbakin yritti kaikkensa vaan ei onnistunut.
Totta.
Muistan 1901 syntyneen henkilön. Pitäisi kaivella vähän jos vaikka löytyisi joku 1800-luvulla syntynytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista. Olen itse syntynyt 1993 enkä ole varma olenko koskaan tavannut henkilökohtaisesti ketään 1800-luvulla syntynyttä. Aikaisimmin syntynyt kenet muistan hyvin oli syntynyt 1912.
Sinäkin olet vielä lapsena hyvin saattanut tavata arkipäivän tilanteissa jonkun 1800-l syntyneen. Kadulla, kaupassa, kirkossa, kirjastossa, puistossa jne.
2000-luvun puolella syntyneet ovat niitä, jotka ei oo voineet koskaan ketään tavata.
Aloituksessa kysytään "muistatteko?" Hieman eri asia muistaa henkilö kuin tietämättään kohdata joku 1800-luvulla syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista. Olen itse syntynyt 1993 enkä ole varma olenko koskaan tavannut henkilökohtaisesti ketään 1800-luvulla syntynyttä. Aikaisimmin syntynyt kenet muistan hyvin oli syntynyt 1912.
Sinäkin olet vielä lapsena hyvin saattanut tavata arkipäivän tilanteissa jonkun 1800-l syntyneen. Kadulla, kaupassa, kirkossa, kirjastossa, puistossa jne.
2000-luvun puolella syntyneet ovat niitä, jotka ei oo voineet koskaan ketään tavata.
Aloituksessa kysytään "muistatteko?" Hieman eri asia muistaa henkilö kuin tietämättään kohdata joku 1800-luvulla syntynyt.
Jep. Minustakin muistaminen tarkoittaa sitä, että on edes jutellut henkilön kanssa joskus. Että muistaa henkilön henkilönä, ei vain ohikulkevana hahmona, joka on sama kuin kattois videon vaikka kaupungin kadulta vuodelta 1950 ja siinä menis 1800-luvulla syntyneitä tyyppejä.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän isä on syntynyt vuonna 1883 ja kuollut vuonna 1953. Ei ole muistikuvia. - Isän äiti on syntynyt vuonna 1894 ja kuollut vuonna 1977. Olin silloin 25 vuotias enkä enää asunut Suomessa. - Äidin isä on syntynyt vuonna 1896 ja kuollut vuonna 1968. Olin silloin 16 vuotias ja vaarin tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mun täytynyt lapsena varmaan joku 1800-luvun puolella syntynyt tavata , kun olen syntynyt 1983 ja muistikuvat alkaa jostain vuodesta 1987 tai 1988. Mutta en varmasti muista ketään. Todennäköisesti yksi todella kalpea ja luinen pyörätuolilla kirkossa kulkenut nainen on ainakin ollut yli 90 eli siis 1800-luvun puolella syntynyt. Tosin en jutellut sille koskaan.
Miten niin "on sun täytynyt"? Olen sinua vanhempi, enkä ole koskaan tavannut 1800-luvulla syntynyttä.
Justhan tässä ketjussa jotkut selitti aiemmilla sivuiila, että jokainen 1900 luvulla elänyt on tavannut jonkun 1800 luvulla syntyneen. Ellei ole elänyt kellarissa koko elämää
Ei pidä paikkansa, paitsi siinä tapauksessa, että saan laskea mukaan jonkun itselleni tuntemattoman ihmisen, joka on kävellyt ohitseni kadulla.
Onhan sekin tapaamista, elätte samaan aikaan samassa paikasa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan Arvo Ylpön, olen niin nuori että isovanhemmat ovat syntyneet vuoden 1900 jälkeen ja heidän 1800-lukuiset vanhemmat olivat jo kuolleet kun minä synnyin. Isoisä oli kyllä syntynyt ennen Suomea, mutta se oli 1907 tai ehkä -09.
En ole tavannut. Isoisä syntyi 1910 ja hänen vanhemmistaan ei ole ikinä ollut puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Kaikki isovanhempani olivat syntyneet 1800-luvun lopussa. Kuolivat 50-60-luvuilla.
Äitini isä oli syntynyt 1882. Olin 9-vuotias hänen kuollessaan, joten muistan hänestä kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isovanhemmat olivat syntyneet 1900-alussa, muistan heistä sellaisen elämän perustarpeisiin keskittymisen. Nykyajan ihmisille elämän pitää olla jännittävää, elämyksellistä ja täynnä kokemuksia... isovanhemmat elivät nykymittapuulla hyvin tylsää elämää, muttei se heille ollut tylsää. En tiedä, miten nykyihminen pärjäisi sellaisessa. Isoäitini kävi kerran elämänsä aikana sukuloimassa USA:ssa, pari kertaa Ruotsissa, alle 10 kertaa Etelä-Suomessa ja muilta osin hän eli samalla seudulla koko elämänsä. Kauppaostokset olivat viikosta toiseen samat, kahvipöydän tarjottavat pysyivät lähes samanlaisina niin pitkään kuin muistan, asunnossa ei muuttunut mikään hänen viimeisen 20 elinvuoden aikana...
Isoisän isä, syntynyt 1879, kuoli 1960-luvulla, kun olin pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen isoisäni (faijan puolelta) oli syntynyt 1896 ja kuoli 1985. Olin silloin viidentoista.
Äijä oli terävä ja vireä loppumetreille saakka, ja hän kirjoitti viimeisinä vuosinaan muisteluksia pitkän elämänsä varrelta. Niissä hän kertoo, miten hän ja muut naperot leikkivät brittien ja buurien sotaa, miten Suomessa oltiin mielissään japanilaisten menestyksestä sodassa Venäjää vastaan, miten Bobrikovin muuhra herätti yleistä riemua jne.
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat syntyneet 1900-alussa, muistan heistä sellaisen elämän perustarpeisiin keskittymisen. Nykyajan ihmisille elämän pitää olla jännittävää, elämyksellistä ja täynnä kokemuksia... isovanhemmat elivät nykymittapuulla hyvin tylsää elämää, muttei se heille ollut tylsää. En tiedä, miten nykyihminen pärjäisi sellaisessa. Isoäitini kävi kerran elämänsä aikana sukuloimassa USA:ssa, pari kertaa Ruotsissa, alle 10 kertaa Etelä-Suomessa ja muilta osin hän eli samalla seudulla koko elämänsä. Kauppaostokset olivat viikosta toiseen samat, kahvipöydän tarjottavat pysyivät lähes samanlaisina niin pitkään kuin muistan, asunnossa ei muuttunut mikään hänen viimeisen 20 elinvuoden aikana...
Nykyäänkin moni ajattelisi, että tuossa on jo paljon, kun on käyty Atlantin toisella puolella.
Muistan hyvin isovanhempani. Kaikki neljä olivat syntyneet 1890-luvulla. Itse synnyin 1949.
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on edelleen ihmisiä joiden isoisä on syntynyt 1700-luvulla. Aika hurjaa, eikö?
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tassa-puhuu-1700-luvulla-syntyneen-…
Tuo toinen lapsenlapsi kuoli vajaa vuosi sitten.
Tuo mainittu Lyon Gardiner Tyler oli syntynyt 1925 ja kuoli 2020. Hänen nuorempi veljensä, Harrison Ruffin Tyler, kuoli viime vuoden toukokuussa. Hän oli syntynyt 1928.
https://en.wikipedia.org/wiki/Harrison_Ruffin_Tyler
Isoisän syntymän ja viimeisen lapsenlapsen poismenon välillä kului 235 vuotta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä sitä, että meistä jää muistojälki vain kahden seuraavan sukupolven ajan. Nimi ehkä jää johonkin sukupuuhun, mutta kukaan ei enää sen jälkeen tiedä, millaisia ihmisiä me oltiin.
Niin. Onhan sitä aika hullua odottaakaan, että kukaan muistais ja muistelisi ihmisiä, joita ei ole ikinä tavannut. Vaikka se sitten olisikin oma isoisoäiti tai isoisoisä. Elämän aikanakin tapaa kuitenkin niin paljon ihmisiä, joista aika monesta muodostuu merkityksellisempiä, vaikkei he olekaan sukua, mutta ovat eläneet osana omaa elämää. Lisäksi elämä on lyhyt, joten on se vähän elämän tuhlaustakin käyttää aikaa joidenkin sellaisten muisteluun, jota ei ole tuntenut ikinä mitenkään.
Eri mieltä. Minusta on tosi mielenkiintoista kuunnella esim isotätini nauhoitettua kerrontaa nuoruudestaan 1920-luvulla, ja miettiä minkälaisia ihmisiä hänen ja mummoni vanhemmat olivat. Luen Ksnsalliskirjaston digitoituja lehtiä ja löydän kotikylän uutisia, joissa mainitaan tuntemiani ihmisten vanhempia, isovanhempia ja iso-isovanhempia.
Niitä lehtiä on todella mielenkiintoista tutkia. 1920- ja 30-luvuilla kaikissa rikos- ja onnettomuusuutisissa kerrottiin empimättä kaikkien osallisten nimet. Tähän tapaan: "Eilen tapahtui Hätylän kylässa järkyttävä onnettomuus, missä työmies Matti Korhosen 6-vuotias tytär Annikki putosi kaivoon ja hukkui." Tai: "Liusjärven työväentalolla sattui lauantai-iltana karmea verityö. Pirtua nauttinut muonamies Santeri Vilhunen puukotti hengiltä renki Veli Räsäsen ja haavoitti vaikeasti puuseppä Juhani Saarea." Kun tekee hakuja omien sukulaisten tai tuttujen nimillä, saa tietää sangen yllättäviä asioita.
Hämäriä muistikuvia on isoäidistäni. Hän oli syntynyt 1897 ja kuoli 80-luvun alkupuolella, olin itse päiväkotilainen tuolloin.