Milloin oikein totuus voittaa, että Suomi ei TODELLAKAAN ole mikään maailman onnellisin maa?!

Ilon ja kateellisuutta herättäen on hyvä mainita maailmalla, että olen Suomesta. Happylandman. Ja mitä kysymykseen tulee olen samaa mieltä, ei onnea kaikille maamme talous, ei toivoa vala hallitusvalta. Näin sen voi tulkita: Suomi on kuralla ja kansa epätoivosta raivon kalpeaa. Toisaalta, mikäli  olemme se onnellisin kansa, ovat asiat toisaalla todella epäonneliset. Näkee sen uutisista, maailman pyörä savuaa. Suomessa on paljon hyvää ja onnellisuus tulee paremman tulevaisuuden uskosta. Työllä sitä on ennenkin edetty vakauteen. Ei turhilla vaslilupauksilla tai epätoivoon käpertymällä.

Puhdas luonto, toimiva yhteiskunta, sosialistinen järjestelmä, vähän rikoksia, ei luonnon katastrofeja, ei vaarallisia eläimiä jne. Edelleen on lottovoitto syntyä Suomeen. 

Ei vaan edelleenkin tarvitaan lottovoitto jotta voi syntyä Suomeen.

Toimiva yhteiskunta on suuri harha, rikokset lisääntyy huimasti päivittäin, ihmiset köyhdytetään väkisin, terveydenhuolto on huono vitsi jne.

Kesä-elokuun hellepäivät (ne muutamat harvat) ja aamu-uinti lähijärvellä on ainoat onnelliset hetket Suomessa itselle. Keskituloisina eletään muuten aika kädestä suuhun hyvin säästeliäästi, pienituloiset tutut hätää kärsimässä. Onnellisuudesta ja hyvinvoinnista ei tietoakaan.