Missä iässä lapsen olisi hyvä maksaa asumisestaan kotona vanhemmillaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei missään. Äärimmäisen noloa vanhemmilta, jos noin tekevät.

Mutta on se myös hyvin ikävää, jos täysi-ikäinen oppivelvollisuutensa suorittanut eli  nykyisin joko amnattikoulusta perustutkinnon  tai ylioppilasttutkinnon suorittanut tuntee, että vanhempien olisi maksettava hänen asumisensa kulut riippumatta siitä, mitä hän itse tekee tai on tekemättä. 

Totta kai voi olla hienoa, jos vanhemnat voivat kustantaa lapsensa asumismenoja, mutta kyllä parikymppisen nuoren tulee ymmärtää, ettei niin ole tarkoitettu loputtomasti. 

Toki m ymmärrys ongelma voi olla toisin päin. Lapsuyden koti voi olla miten mukava ja miellyttävä tahansa mutta myös vanhemman tulisi voida luottaa, että nuoren omat siivet kantaa ja mahdollistavat omilleen muuttamisen; tai ainakin korvauksen asumismenoista hankkimisen 

Uskovainen mies

Mielestäni yli 30-vuotiaat lapset voisivat maksaa.

Sitten kun hänellä on rahaa. Jos vaikka käy amista ja saa valtiolta rahaa vuokraan ja elämiseen, ja asuu kotona niin voisi maksaa vanhemmilleen jotain.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni yli 30-vuotiaat lapset voisivat maksaa.

Ei yli 30 v ole enää lapsi,, lol

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään. Äärimmäisen noloa vanhemmilta, jos noin tekevät.

Opettavat sitten lapsilleen että kaiken saa ilmaiseksi.

Opettavat sen, että jos lapsia tekee, niin niistä pitää huolehtia.

Ei vanhemman velvollisuus ole aikuista elättää.

Juridisesti ei, mutta asenne kuulostaa tosi työväenluokkaiselta. En ikinä voisi pyytää lapsiltani vuokraa.

Aloin 15 v käymään töissä ja vanhemmat ei vaatineet multa mitään, mutta maksoin 50 mk/kk ns ruokarahaa. Nettopalkkani oli 180 mk/kk.

Vahemmalla siskollani oli paljon parempinpalkka, mutta häneltä ei riittänyt rahat mihinkään.

Vanhempani olivat köyhiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin pitkään kuin kotona asuu. Itse palasin hetkeksi asumaan äitini luokse avioeron ollessa vaiheessa, eikä äitini silloinkaan suostunut ottamaan rahaa minulta.

Tällä hetkellä omien lasten kanssa olen siinä pisteessä, että he asuvat omillaan, mutta vielä osittain rahoitan heidän elämistään. Näin aion tehdä siihen asti kun valmistivat ja löytävät töitä. Haluan lasteni pääsevän hyvin alkuun ja aloittamaan ns. oikean elämän ilman velkoja.

Mä en kyllä kehtaisi asua vanhemmillani ilmaiseksi. Eivät ole mitään hyvätuloisia.

Äitini tulee varsin hyvin hyvin toimeen, samoin kuin minä ja rahaa on vähän vaikea väkisin tunkea toiselle kun se palautetaan joka kerta. Hän halusi, että säästä uuden asunnon ostoon rahani.

Hoidin sitten ruokaostokset ja gankin vähän oatempaa ruokaa. Hoidin myös kotityöt ja kokkaamisen tuon pari kuukautta jonka äitini luona asuin.

Samaa haluan omille lapsilleni,  että tietävät voivansa aina tulla luokseni, myös oikeasti aikuisina jos elämä potkii päähän.

En pyytänyt enkä ottanut omilta lapsiltani mitään. Kolme tytärtä ja yksi poika joka jo 16-v tienasi paremmin kuin minä. Kannustin säästämään kaiken mitä pystyivät ja kuitenkin elämään nuoruutta. Matkustella, festaroida ym elämää. 

Syy on tähän se että minut pakotettiin ottamaan 10.000mk opintolaina jonka sain, nostin ja vanhemmat päihteilivät sen samantein. Pois muuttaessani isä vielä toi puhelinlaskun ovelle että sulta jäi tämä maksamatta. 

Opiskelut jäi kesken kun tein kolmea työtä maksaakseni tuon lainan pois. 

Lapseni saivat luojan kiitos paremmat eväät aikuiselämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään. Äärimmäisen noloa vanhemmilta, jos noin tekevät.

Opettavat sitten lapsilleen että kaiken saa ilmaiseksi.

Opettavat sen, että jos lapsia tekee, niin niistä pitää huolehtia.

Täysi-ikäinen on aikuinen. Toki me autamme jo omillaan asuvaa opiskelija nuorta. Hän kyllä tiedostaa ettei raha puussa kasva. Kukaan vanhempi ei kuitenkaan ole velvollinen elättämään täysi-ikäistä. Tiesithän sen? 

Siinä vaiheessa kun ei enää opiskele. Oma opiskelijalapseni asuu kotona, vaikka on jo täysi-ikäinen. Ei hänen tarvitse rahoittaa opintolainallaan meillä asumista, saman se asunto meille maksaa, asui hän täällä tai ei. 

Jos kävisi töissä, eikä opiskelisi, sitten maksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun hänellä on rahaa. Jos vaikka käy amista ja saa valtiolta rahaa vuokraan ja elämiseen, ja asuu kotona niin voisi maksaa vanhemmilleen jotain.

Vanhempiensa kanssa asuva toisen asteen opiskelija EI SAA asumislisää, ja opintorahaakin alennetun määrän. Pätee siis niin lukiolaisiin kuin ammattikoululaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ei enää opiskele. Oma opiskelijalapseni asuu kotona, vaikka on jo täysi-ikäinen. Ei hänen tarvitse rahoittaa opintolainallaan meillä asumista, saman se asunto meille maksaa, asui hän täällä tai ei. 

Jos kävisi töissä, eikä opiskelisi, sitten maksaisi.

Eikö suurin osa ihmisistä asu kotona?

Ei se noin helppoa ole. Vanhempi joutuu tukemaan tulotonta lasta. Lapselle oma asunto? Onko rahaa edes. Jos rahaa on lapsi voi ostaa omia ruokia jääkaappiin ja pakastin. Ehkei mahdu.

Kun opinnot ovat takana ja alkaa käydä töissä. Meillä summaksi sovittiin 50€. Mielestäni se oli ihan kohtuullinen summa.

No mä jouduin maksamaan siitä jo syntymästäni alkaen...

Outiilonan poika on töissä ja maksaa 100€/kk asumisestaan ja ruuasta. Mielestäni hyvin maltillista.

On muuten Outilla herkku poikaystävä! Miten saanut tuollaisen?

Kun kotona asuessaan käyvät jo töissä, pieni maksu on paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos aikoo käydä armeijan kotona asuen, kannattaa ennen sitä maksaa vuokraa niin voi hakea sen saman vuokramäärän sotilasavustuksena vaikka asuisi vanhemmillaan

Näin minäkin tein vaikka kävin armeijan 80-luvulla. Se tuplasi päivärahan.

Jos on töissä tai saa työttömyystukea, niin kyllä siitä voi kotiin ruokarahaa antaa. Jos on opiskelija, niin ei ole tarpeen veloittaa mitään, on sen verran pienet tulot. 

Näin tehtiin omien lasten kanssa kun lukiot oli käyty. 200 euroa/kk ja käteisenä kiitos. Ei vaan kerrottu että kun muuttaa kotoa, niin saa sen kertyneen summan takaisin. Laitettiin rahat talteen peltilaatikoihin- ihan siltä varalta että joutuisivat vaikka toimeentulotuelle.... No kun tuli aika sitten muuttaa, niin alkoivat ähkiä että pitäisi saada ruokapöytä ja sohva ja valaisin ja muuta rompetta.  Olivat hyvin ilahtuneita, kun oli sitten huonekalurahat ja ylimääräistä säästettynä peltilaatikossa. Minua ilahdutti vielä se, että ostivat monta huonekalua käytettynä, säästivät rahaa....

Mun mielestäni pitää opettaa, että eläminen ei ole ilmaista ja lokkeilu ei varsinkaan ole hyvästä. Omat vanhemmat jo aikoinaan maksoivat kotiinsa jotain, kun menivät töihin. 

Myöskin mökin käytöstä on meillä sääntö, että korvaatte mitä käytätte, eli sähkön ja vessapaperit ja tuotte omat murkinanne. Täältä ihan liian monta kertaa lukee, että jälkikasvu tulee eläkeläismummolle paljaita käsiään heilutellen viikoksi ja loppukuun mummo syö pelkkää puuroa. 

Oppi tulee kotoa. Olen itse sen kokenut, kun jouduin mummoni kuolinpesän osakkaaksi serkkujen kanssa, ja olisi pitänyt maksaa talon kuluja kuten jätemaksu ja sähkö. Helvetillinen tappelu, että serkut osallistui kustannuksiin, meinasivat minulla ja siskollani maksattaa talon laskut ja oleilla ihan ilmaiseksi. Onneksi saatiin se talo pois niskoiltamme, huh huh. Yksi serkuista osti sen. 

Kun aikuiset lapset olivat töissä ja asuivat vielä hetken kotona, niin saivat valita, joko maksavat vähän vuokraa kotiin tai säästävät itse vastaavan rahan omalle tililleen. Itse säästivät sitten.