Missä iässä lapsen olisi hyvä maksaa asumisestaan kotona vanhemmillaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei missään. Äärimmäisen noloa vanhemmilta, jos noin tekevät.

Mutta on se myös hyvin ikävää, jos täysi-ikäinen oppivelvollisuutensa suorittanut eli  nykyisin joko amnattikoulusta perustutkinnon  tai ylioppilasttutkinnon suorittanut tuntee, että vanhempien olisi maksettava hänen asumisensa kulut riippumatta siitä, mitä hän itse tekee tai on tekemättä. 

Totta kai voi olla hienoa, jos vanhemnat voivat kustantaa lapsensa asumismenoja, mutta kyllä parikymppisen nuoren tulee ymmärtää, ettei niin ole tarkoitettu loputtomasti. 

Toki m ymmärrys ongelma voi olla toisin päin. Lapsuyden koti voi olla miten mukava ja miellyttävä tahansa mutta myös vanhemman tulisi voida luottaa, että nuoren omat siivet kantaa ja mahdollistavat omilleen muuttamisen; tai ainakin korvauksen asumismenoista hankkimisen 

Uskovainen mies

Mielestäni yli 30-vuotiaat lapset voisivat maksaa.

Sitten kun hänellä on rahaa. Jos vaikka käy amista ja saa valtiolta rahaa vuokraan ja elämiseen, ja asuu kotona niin voisi maksaa vanhemmilleen jotain.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni yli 30-vuotiaat lapset voisivat maksaa.

Ei yli 30 v ole enää lapsi,, lol

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään. Äärimmäisen noloa vanhemmilta, jos noin tekevät.

Opettavat sitten lapsilleen että kaiken saa ilmaiseksi.

Opettavat sen, että jos lapsia tekee, niin niistä pitää huolehtia.

Ei vanhemman velvollisuus ole aikuista elättää.

Juridisesti ei, mutta asenne kuulostaa tosi työväenluokkaiselta. En ikinä voisi pyytää lapsiltani vuokraa.

Aloin 15 v käymään töissä ja vanhemmat ei vaatineet multa mitään, mutta maksoin 50 mk/kk ns ruokarahaa. Nettopalkkani oli 180 mk/kk.

Vahemmalla siskollani oli paljon parempinpalkka, mutta häneltä ei riittänyt rahat mihinkään.

Vanhempani olivat köyhiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin pitkään kuin kotona asuu. Itse palasin hetkeksi asumaan äitini luokse avioeron ollessa vaiheessa, eikä äitini silloinkaan suostunut ottamaan rahaa minulta.

Tällä hetkellä omien lasten kanssa olen siinä pisteessä, että he asuvat omillaan, mutta vielä osittain rahoitan heidän elämistään. Näin aion tehdä siihen asti kun valmistivat ja löytävät töitä. Haluan lasteni pääsevän hyvin alkuun ja aloittamaan ns. oikean elämän ilman velkoja.

Mä en kyllä kehtaisi asua vanhemmillani ilmaiseksi. Eivät ole mitään hyvätuloisia.

Äitini tulee varsin hyvin hyvin toimeen, samoin kuin minä ja rahaa on vähän vaikea väkisin tunkea toiselle kun se palautetaan joka kerta. Hän halusi, että säästä uuden asunnon ostoon rahani.

Hoidin sitten ruokaostokset ja gankin vähän oatempaa ruokaa. Hoidin myös kotityöt ja kokkaamisen tuon pari kuukautta jonka äitini luona asuin.

Samaa haluan omille lapsilleni,  että tietävät voivansa aina tulla luokseni, myös oikeasti aikuisina jos elämä potkii päähän.

En pyytänyt enkä ottanut omilta lapsiltani mitään. Kolme tytärtä ja yksi poika joka jo 16-v tienasi paremmin kuin minä. Kannustin säästämään kaiken mitä pystyivät ja kuitenkin elämään nuoruutta. Matkustella, festaroida ym elämää. 

Syy on tähän se että minut pakotettiin ottamaan 10.000mk opintolaina jonka sain, nostin ja vanhemmat päihteilivät sen samantein. Pois muuttaessani isä vielä toi puhelinlaskun ovelle että sulta jäi tämä maksamatta. 

Opiskelut jäi kesken kun tein kolmea työtä maksaakseni tuon lainan pois. 

Lapseni saivat luojan kiitos paremmat eväät aikuiselämään