Vaativa miniä!?
Olen kyllä äitipuoli mutta ihmettelen kovasti pojan vaimoa.
Pikapikaa pitää alkaa rakentamaan taloa (hartiapankilla) miniän opinnot vielä kesken, lapsia on jo 2 ja vielä 2 pitäisi tehdä. Toinen lapsista on erityislapsi.
Ulkomailla pitäisi käydä kerran vuodessa (etelässä). Kun talo valmis niin mökki pitäisi saada
Onko nykyajan ihmiset kaikki tällaisia?
Kommentit (19)
Juu, on ihan kaikki tuollaisia. Koska yksi on niin kaikki on.
Tosin kyllä niitä omia unelmia kohti kannattaa pyrkiä, tai ei koskaan saa haluamaansa.
Miniäsi unelmoi isosti. Kaikilla ei ole varaa tuohon, joten kaikki eivät ole samanlaisia.
Ihan niin kuin te boomeritkin teitte aikoinaan.
Onpa tunkkainen arvomaailma nuorella naisella!
Huh huh!
Vierailija kirjoitti:
Onpa tunkkainen arvomaailma nuorella naisella!
Huh huh!
Nuoret naiset on kyllä aina väärillä jäljillä elämässään. :D On turhamainen ja pinnallinen hempsankeikka, jos ei mene naimisiin ja hanki jälkikasvua vaan matkustelee ja nauttii elämästä. Ja on tunkkainen muinaisjäännös jos haluaa perheen, talon ja kesämökin.
Vierailija kirjoitti:
Miniäsi unelmoi isosti. Kaikilla ei ole varaa tuohon, joten kaikki eivät ole samanlaisia.
Kaikilla on vara unelmoida. Toteutus hankalampaa.
Anna unelmoida, mutta älä rahoita sitä.
Kuulostaa juuri siltä miten ne suurten ikäluokkien ihmiset elivät 70- ja 80-luvuilla. Suunnilleen jokaisen unelma oli omakotitalo ja mökki sekä matkustelu etelään kerran vuodessa.
No mitäs se poika sanoo asiaan? Hänen vaimo, varmaan keskenään aikuisina ihmisinä päättävät asiansa ja arvoivat taloutensa. Tuskinpa kaipaavat neuvojasi, ehkä sen sijaan voit vaikka auttaa lastenhoidossa.
Eikun ehdottomasti kannattaa vaan haaveilla ja odottaa monta vuotta sopivaa hetkeä ja sitkuilla ja mutkuilla ja tajuta viisikymppisenä kun ei ole sitä taloa vieläkään ja olisi pitänyt tehdä niitä lapsia.
Hienoa, et miniä itte niitä lapsia haluaa. Mulla on vaativa anoppi. Olen kohta lähemmäs 45v ja anoppi vielä jaksoi sanoa, et meidän pitäs tehdä vielä pikku prinsessa. Lyön kohta anoppia päin lättyä, niin et legot lentää suusta! Meillä on lapsia,mut anopille ei riitä. Anopilla on tyttäriä myös, menkööt niille ruikuttaa lisää lapsenlapsia!!
Siis millaisia? Tietävät mitä haluavat elämältään eivätkä tyydy siihen että saavat jotain spermaa levitettyihin haaroihinsa? No varmaan joo sitten, sinä voit itse vaikka äitipuolena avata haarasi pojalle jos hänestä niin tykkäät. Ei haittaa minua
T miniä
Juu, ollaan kaikki just tuollaisia 🤩
Oikein...elämässä on oltava luksusta,oma talo ja mökki,kunnon kulkuneuvot yms,ja lapsia tarpeeksi...miniä on täysin oikeassa..
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa juuri siltä miten ne suurten ikäluokkien ihmiset elivät 70- ja 80-luvuilla. Suunnilleen jokaisen unelma oli omakotitalo ja mökki sekä matkustelu etelään kerran vuodessa.
70- luvulla ei juuri matkusteltu ulkomailla ja aika harva siitä edes unelmoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa juuri siltä miten ne suurten ikäluokkien ihmiset elivät 70- ja 80-luvuilla. Suunnilleen jokaisen unelma oli omakotitalo ja mökki sekä matkustelu etelään kerran vuodessa.
70- luvulla ei juuri matkusteltu ulkomailla ja aika harva siitä edes unelmoi.
Neuvostoliittoon pääsi halvalla. Esimerkiksi oma isäni kävi Odessassa ja Jaltalla. Kulut pysyi pienenä, kun lapsilta ei edes kysytty haluaisiko he tulla mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa juuri siltä miten ne suurten ikäluokkien ihmiset elivät 70- ja 80-luvuilla. Suunnilleen jokaisen unelma oli omakotitalo ja mökki sekä matkustelu etelään kerran vuodessa.
70- luvulla ei juuri matkusteltu ulkomailla ja aika harva siitä edes unelmoi.
1970-luku oli merkittävä murroskausi, jolloin suomalainen seuramatkailu alkoi toden teolla kasvaa ja ulkomaille matkustaminen yleistyi. Me 70-luvulla syntyneet muistamme Kanariansaaribuumin. Ja synnyin myös siirtolaisena Ruotsiin ja matkustettiin paljon suomen ja ruotsin välillä kuten muutkin.
Kuvittelisin, että poikapuolesikin haluaa samat asiat? Ja jos jaksavat, ehtivät, niin eikös se ole hyvä nyt touhuta kuin viivytellä vuosikymmeniä? Moni asia jää tekemättä siksi, ettei usko ehtivänsä. Kiva sitten kuolinvuoteella pohtia, että oisko voinut myös elää ja kuunnella itseään, omia tarpeitaan enemmän.
Höpö-höpö ja loput huomiseen provoaloitukseesi.