Lue keskustelun säännöt.
Gastroskopia
08.04.2022 |
Jos joku googlettaa kokemuksia gastroskopiasta, niin haluan kertoa oman kokemukseni rohkaisuna niille, joita kyseinen tutkimus pelottaa ihan hirveästi. Pelkäsin nimittäin itse niin paljon, että en moneen yöhön saanut unta tai vaihtoehtoisesti näin painajaisia tukehtumisesta ja sain päivisin paniikkikohtauksia. Puoli tuntia ennen tutkimusta sain vielä niin rajun lihaskrampinkin kylkeen, että tuntui siltä kuin en olisi saanut henkeä.
Jouduin siis menemään tutkimukseen itkuisena, paniikissa ja lihaskrampissa ja olin aivan varma, että tutkimusta ei voi nyt tehdä, mutta lääkäri ja hoitaja olivat todella ihania ja rauhoittavia. Lääkäri vakuutteli, että minulle annettava iv-sedaatio rauhoittaa sekä mieltä että auttaa siihen kipuunkin, joka sillä hetkellä oli minulla kyljessä. Puhuin kaikista peloistani, joita minulla on gastroskopiaan liittyen ja lääkäri vastasi rauhallisesti ja ystävällisesti kaikkiin huoliini ja vakuutti kaiken lisäksi, että minun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin hengittää ja kaikki menee hyvin.
Niinpä uskaltauduin selälleni tutkimuspöydälle, jossa minulle laitettiin kyynärtaipeeseen kanyyli. Suoraan sanottuna se kiristysnauhan laitto oli ainoa kohta koko tutkimuksen aikana, joka tuntui :D Itse kanyylin laittoa en tuntenut ollenkaan ja kun sain lääkkeet suoneen, koin pienen heiton päässä, mutta sekin meni nopeasti ohi. Kun minua pyydettiin kääntymään kyljelleni, olin jonkin verran tokkurassa ja selkeästi rauhallisempi. Yhtäkkiä minulle vain sujautettiin pieni holkki suuhun, jotta suuta ei tarvitse itse pitää aktiivisesti auki, ja gastroskopia-putki olikin jo työnnetty suuhun ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Lääkäri jutteli koko ajan rauhallisesti ja ilmeisesti sekä lääkkeet että gastroskopia-putkessa oleva geelipuudute auheuttivat sen, että en oikeastaan edes huomannut putken menevän kurkusta alas.
Normaalisti minulla on niin vahva kielirefleksi ja yökkäysrefleksi, että kukaan lääkäri ei ole koskaan pystynyt edes katsomaan nieluuni sillä jäätelöpuikon näköisellä tikulla, mutta nyt tuo paksuhko putki sujahti nieluuni tuosta noin vain. Pystyin nieleskelemään ihan hyvin eikä pakokauhun tunnetta tullut yhtään missään vaiheessa. Möllötin vain kyljelläni tokkurassa ja hengittelin rauhassa ja yökkäsin ehkä kaksi kertaa koko toimituksen aikana, mutta nekin yökkäykset olivat sellaisia todella väsyneitä ja pieniä :D Ei siis mitään verrattuna esim. oksennusyökkäyksiin. Limaakin toki valui alleni asetetuille papereille, mutta en oikein kiinnittänyt siihen huomiota.
Lääkäri selosti koko tutkimuksen ajan, että mitä hän tekee ja missä hän menee ja koko toimitus oli ohi ihan muutamassa minuutissa, mikä voi toki johtua siitäkin, että sisältäni ei löydetty mitään hälyttävää, joten lääkärin ei tarvinnut tehdä muuta kuin ottaa rutiinikoepalat. Kun putki vedettiin ulos, olin todella hämmästynyt, että siinäkö se oli.
Voinen siis olla kiitollinen, että kuulun niiden onnekkaiden joukkoon, jolla oli helppo tutkimus, hyvä lääkäri ja hoitaja tai hyvät lääkkeet (tai kaikki nämä yhdessä). En siis missään nimessä väheksy heitä, joiden kokemukset ovat olleet huonompia.
Ja vaikka itsekin luin ennen tutkimustani muiden hyvin menneistä kokemuksista, niin olin aivan 100% varma, että minun tutkimukseni tulee menemään huonosti, koska netissä on paljon enemmän kertomuksia niistä huonosti menneistä tutkimuksista. Niinpä tämä sepustus ei varmaankaan auta yhtään mitään, mutta jos edes yksi ihminen uskoisi, että se on mahdollista, että tutkimus menee hyvin, niin sekin on jo paljon :)
Kävin yksityisellä puolella Aavassa, Kampissa.
Kommentit (13)
Minut siis hoidettiin tänään ihan julkisella puolella Jyväskylässä. Tekevät 3000 gastroskopiaa per vuosi ja kuulema vain joka sadannelle tutkimus on hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut siis hoidettiin tänään ihan julkisella puolella Jyväskylässä. Tekevät 3000 gastroskopiaa per vuosi ja kuulema vain joka sadannelle tutkimus on hankala.
Ne on niitä uniikkeja lumihiutaleita, jotka haluu verikokeeseenkin nukutuksen.
Mulla on tehty gastroskopia ja kolonoskopia 2 vuoden välein yli 15 vuoden ajan ja hienosti ja sujuvasti on mennyt joka kerta. Kyllä ammattilaiset osaa hoitaa noi joka kerta hyvin. Oma rauhoittuminen myös tärkeä. Turhaan ihmiset noita pelkää. T. Chroonikko.
Kiitos ap, kun kerroit kokemuksesi. Arvostan suuresti, että haluat auttaa muita. Munkin kaksi gastroskopiaa on olleet ihan ok. Ekassa yökkäilin, tokassa en yhtään. Hengittelin vain rauhallisesti nenän kautta silmät kiinni. Ei ole paha tutkimus, kun rauhassa hengittelee. Letkin kokoa on turha säikähtää. Simmut kii vaan, nätisti se solahtaa. Yökkäyskään ei maata kaada. Jokaisellahan on kokemusta oksentamisesta. Itse olin lääkkeettä, mutta kiva kuulla, että lääkkeitäkin on tarjolla.
Tähystys on ihan helppo juttu kun keskittyy hengittämään rauhallisesti. Julkisella puolella Kajaanissa tehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus historiallisin aikoinahan ei niin välitetty potilaan kivuista, saati annettu jotain lääkettä ja ne kauhutarinat ovat varmaan niiltä ajoilta kulkeneet legendaarisina sukupolvelta toiselle. Samaten se colonoskopia ei ole lähellekään niin kamalaa kuin pelotellaan mielellään.
Itse tivasin hammaslääkäriltä, miksi minun nuoruudessani kidutettiin yli puoli tuntia hitaalla poralla puuduttamatta hammasta.
Hän arveli, että niinä aikoina puudutusaineet toimivat niin hitaasti, että ei olisi saanut montakaan potilasta hoidettua päivän aikana.
Entinen hammaslääkärini oli ollut joskus sataman lähellä töissä ja hänen piti laivasta tulleita hammaskipupotilaita nopeasti hoitaa. Laittoi ennen hampaan poistoa puudutusaineen parille ja käski odottaaan eteisessä, ja hoiti sillä välin muita. Molemmat puudutuspiikin saaneet olivat hävinneet saman tien kun kipu hampaasta hävisi.
Asuinmaassani gastroskopiaan humautetaan eli itse toimenpiteen ajan ollaan unessa. Heräämössä oli tarjolla mehua ja pientä välipalaa ja lääkäri kävi suullisesti kertomassa näkemästään, koepalojen tulokset tuli sitten myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tehtiin tänään ensimmäistä kertaa eläissäni gastroskopia.
Pyysin rauhoittavan esilääkityksen ja nielu puudutettiin.
Homma oli ohi muutamassa minuutissa ja täytyy kyllä sanoa, että minun tapauksessani muutaman päivän odottaminen oli koko hommassa se pahin vaihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut siis hoidettiin tänään ihan julkisella puolella Jyväskylässä. Tekevät 3000 gastroskopiaa per vuosi ja kuulema vain joka sadannelle tutkimus on hankala.
Ne on niitä uniikkeja lumihiutaleita, jotka haluu verikokeeseenkin nukutuksen.
? Ei kai kesällä ny lunta sada???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli myös hyvä kokemus gastroskopiasta sedaatiossa samassa paikassa kuin aloittajalla.
Olin lykännyt ja lykännyt sinne menemistä sen jälkeen kun olin lukenut miten inhottava kokemus se joillekin on. Lopulta kun menin en oikeastaan edes tuntenut kun skooppi sujahti nielusta tai koepalojen ottoa. Mikä ihmeellisintä, en yökännyt kertaan ja hengittäminen oli tosi vaivatonta. Olin koko ajan tajuissani ja rento ja saatoin puhua tuloksista lääkärin kanssa heti kun skopia oli ohi. Ilmeisesti sain juuri minulle sopivan annoksen ja hyvän yhdistelmän aineita ja hengitystäni tarkkailtiin toimenpiteen aikana sormeen laitettavalla pulssioksimetrillä. Vasta kun lähdin toimenpidehuoneesta lepäämään huomasin, että olo oli hieman pöpperöinen.
Tarjosivat vielä mehuakin, mikä oli kiva kun oli pitänyt olla syömättä ja juomatta.
Noh, itselläni on vahva pahoinvointi- ja oksennuskammo, joten minulle tuota ei saisi tehtyä ilman että on taju kankaalla. Näin on pari kertaa tehtykin. Kaksi kertaa olen puolestani kokeillut kolonoskopiaa selvin päin, ja se kivun määrä on ollut hirvittävä. Kolmannella kerralla tehtiin nukutuksessa, ja lääkäri sanoi että suolen rakenteen perusteella (pitkä ja erittäin mutkainen) kannattaa muuten tehdä jatkossakin... Tasan ei mene nallekarkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle gastroskopian tehnyt lääkäri sanoi etukäteen, että monet eivät muista toimenpiteestä jälkeenpäin mitään. Käsittääkseni midazolaami vie muistin monelta kun taas opiaattia annetaan, koska se vie yökkäysrefleksin pois. Lääkärin mukaan se kuinka paljon opiaattia annostellaan riippuu siitä miten potilas reagoi midazolaamiin, hidastuuko hengitys paljon midazolaamista. Lisäksi nielu puudutettiin suihkeella. Itselleni ikävin vaihe oli se kun kurkku ja vatsa olivat illalla ja seuraavana päivänä jonkin verran kipeät.
Juu mulla tänään myös todella hyvä kokemus. Ei yhtään yökkimistä, olin ottanut Opamoxin ennen tutkimusta (2h ennen). Erittäin hyvin sujui, 5 min. ja tutkimus oli ohi. Ei edes epämiellyttävä, vaan ihan neutraali kokemus.
Ei olisi kannattanut jännittää.