Onko nykyinen kumppanisi sinulle "sielunkumppani"?
Vai muuten vain juuri sopiva? Itse ikuisena romantikkona olen aina haaveillut kohtaavani jonkun aivan erityisen ihmisen, vielä ei ole kukaan kuitenkaan kolahtanut ihan totaalisesti. Seurustelen kuitenkin ja ihan tyytyväinen olen. Silti joskus huomaan, että haave jostain vielä paljon "suuremmasta" rakkaudesta kaihertaa minua.
Kommentit (49)
Ei ole. Mun paras kaveri, joka on samaa sukupuolta, on mun sielunkumppani. Ollaan tunnettu lapsesta asti. Mies on mun rakkaani.
Edellinen (ei siis oltu virallisesti suhteessa) oli tosiaan sielunkumppani niin paljon kuin vain voi olla. En olisi uskonut että sellaisia on oikeasti olemassa. Että joku ajattelee asioista niin samalla tavalla vaikka on koko ikänsä luullut että vain itse on tällainen ja tuollainen. Ja yhtäkkiä joku entuudestaan tuntematon ajatteleekin asioista samalla tavalla ja kaikki vaan loksahtaa paikalleen. Kävi kuitenkin niin että en tajunnut kertoa tunteistani ajoissa ja juttu päättyi. Harmittaa niin paljon.
On. Kyllä se oli ihan heti selvää, kun tavattiin että tässä on minun ihmiseni. Se oli sellainen salamarakastuminen. Baarissa nuorina tavattiin, siitä jatkoille ja sitten en vaan koskaan oikein lähtenyt takaisin kotiin. Vaikeita hetkiä on ollut kun lapset olivat pieniä ja taloustiukalla, mutta koskaan ei käännytty toisiamme vastaan. Nyt ollaan vaimon kanssa jo lähellä eläkeikää, lapset kunnialla maailmalla ja ensimmäinen lapsenlapsi tulossa. Uusi vaihe alkamassa vanhan ystävän kanssa.
Ei ole, sillä en usko sielunkumppanuuteen. Sen sijaan hän on ihminen, josta olen kiitollinen jokaisena päivänä ja johon rakastun uudelleen joka aamu. Juuri tuli 25 vuotta täyteen.
Ei ole enkä odota sellaista. Meissä on paljon samaa ja paljon erilaista. Välillä tuntuu etten ymmärrä alkuunkaan mieheni aivoituksia, mutta asia ei häiritse minua. Meillä on hyvä ja turvallinen suhde. Olemme ehdottoman sitoutuneita toisiimme. Ei tarvitse pelätä mitään ja toiseen voi aina luottaa. En ole koskaan osannut odottaa mitään sielunkumppania, kun olen sielunkumppani itseni kanssa. Mulla on ollut lapsesta asti hauskaa itseni kanssa ja riittää kun ymmärrän itse itseäni.
Uskoisin niin, vaikka suht alkumatkassa vielä ollaan. Tavattiin koulutuspäivillä, kun sattumalta istuttiin luentosalissa vierekkäin. Kouluttaja aloitti yhden lauseensa sanoilla, joilla yksi lempiyhtyeeni biisi alkaa ja sen enempää ajattelematta jatkoin hiljaisella äänellä lausetta biisin sanojen mukaan ja siitä puolestaan vieressäni istuva mies jatkoi saman laulun sanoilla.
Vietettiin koko loppukoulutuspäivä yhdessä, vaihdettiin numeroita ja siitä alkoi päivittäinen viestittely ja soittelu. Asuttiin kaukana toisistamme ja ensimmäinen puoli vuotta soiteltiin sellaisia tuntien maratonpuheluita. Yhteys oli heti todella vahva ja kommunikaation helppous jotain sellaista mitä en ollut aikaisemmin kohdannut.
Nyt seitsemän vuotta yhdessä, ei yhtäkään riitaa ja hän tekee edelleen jokaisesta päivästäni paremman.
Ystävä, rakastettu ja sielunkumppani, 33,33% kutakin.
Sitten on ihmisiä, jotka oikeasti rakastuvat yhä uudelleen ja uudelleen aina vain uuteen ihmiseen, koska luulevat sen suhteen alkuvaiheen olevan sitä oikeaa rakkautta. Rakastamisesta he eivät tiedät mitään.