Mistä hamstraus johtuu??

Naapurissani asuvat Kiljulat ja heidän pihansa on tyyliltään sekava. Sellainen selkeä kokonaisvaltainen järjestys puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa sukulaisesi tilanteesta.

Omasta tilanteestani voin sanoa: Minä kerään tavaraa, koska se on konkreettista eikä se kuole. Olen joutunut hautamaan läheisiäni, ja se on jättänyt ikuiset traumat.

Lisäksi minulla tietenkin on ylisukupolvinen evakkotrauma siitä, että on joutunut jättämään kaiken. Siksi olen haalinut itselleni edes pienen maaläntin ja vähän metsää. Evakkotausta näkyy siinä, että kaikkeen pitää olla varautunut - minulla on erinomainen kotiapteekki (poislukien antibiootit), kotivara ruuan osalta riittää useammaksi kuukaudeksi. Olen hamstrannut myös osaamista, osaan viljellä maata, osaan korjata koneita, osaan tehdä vaatteita (tosin on sanottava, että suutarin lapsenlapsella ei ole kenkiä, en osaa tehdä kenkiä), osaan tehdä polttopuita jne.

Ja lopuksi: VIHAAN siivoamista. Siksi lapseni siivoavat.

Minulla taas evakon lapsena ihan toisenlainen suhtautuminen materiaan. En halua kiintyä tavaroihin enkä hankkia paljoa omaisuutta, koska kaiken voi joutua jättämään tai menettää aivan yhtäkkiä.

Miten suhtaudut siivoamiseen, tai järjestyksen ylläpitämiseen? -eri

Kaikki pitää olla järjestyksessä ja loogisilla paikoilla nopeasti löydettävissä.

Joku voi olla tavaroihin kiintynyt mutta miksi asunto täytetään sanomalehdillä? Mulla oli kaveri tälläinen ja miesystävä jos heitti pois lehtiä se haki ne roskiksesta takaisin. Syyksi sanoi että niissä on ruokareseptejä. Asunto oli lehtiä lattioita myöten täynnä eikä hän kyennyt heittämään pois niitä vaikka piti asuntojen remonttien takia muuttaa. Kuoli sitten ennen sitä.

Eräs mies kerää näitä kauppojen ilmaislehtiä ja levittelee niitä metsässä. Olisko koti jo täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa sukulaisesi tilanteesta.

Omasta tilanteestani voin sanoa: Minä kerään tavaraa, koska se on konkreettista eikä se kuole. Olen joutunut hautamaan läheisiäni, ja se on jättänyt ikuiset traumat.

Lisäksi minulla tietenkin on ylisukupolvinen evakkotrauma siitä, että on joutunut jättämään kaiken. Siksi olen haalinut itselleni edes pienen maaläntin ja vähän metsää. Evakkotausta näkyy siinä, että kaikkeen pitää olla varautunut - minulla on erinomainen kotiapteekki (poislukien antibiootit), kotivara ruuan osalta riittää useammaksi kuukaudeksi. Olen hamstrannut myös osaamista, osaan viljellä maata, osaan korjata koneita, osaan tehdä vaatteita (tosin on sanottava, että suutarin lapsenlapsella ei ole kenkiä, en osaa tehdä kenkiä), osaan tehdä polttopuita jne.

Ja lopuksi: VIHAAN siivoamista. Siksi lapseni siivoavat.

Minulla taas evakon lapsena ihan toisenlainen suhtautuminen materiaan. En halua kiintyä tavaroihin enkä hankkia paljoa omaisuutta, koska kaiken voi joutua jättämään tai menettää aivan yhtäkkiä.

Tässä näkyy juuri tuo minun henkilökohtanen traumani: hankin kiinteää tavaraa, jota voi puristaa käsissä eikä se haihdu - mutta kuitenkin tiedän, että sen kaiken voi menettää sekunneissa. Ja siksi on se toinenkin puoli - varautuminen "kaikkeen". Jos tulee lähtö (metsäpalon, tulipalon, sodan, teollisuusonnettomuuden) jostain syystä, niin pystyn lähtemään samantien. Mun sydämeni tänne jää, joo, mutta elämän on sitten jatkuttava muualla. Mutta itse olen tulkinnut sen lohduttoman kaipuun omaan metsään ja pellonlaitaan tuolla isovanhempien kokemalla menetyksellä. Tänään aamulla koiraa lenkittäessä pysähdyin taas kerran taputtamaan oman kuusen kylkeä, se on siinä, se on konkreettinen. Se on lämmin, lohduttava.

Täällä yksi, joka on elänyt likimain 80-prosenttisen hamsterin (isäni) kanssa. Hän ei sentään kerännyt jätettä (sanomalehtiä, tyhjiä maitopurkkeja, käytettyä wc-paperia yms) mutta kaikki muu "tätä voi vielä joskus tarvita" -rompe piti säilyttää, kuten esim. aikuisten lasten joskus 80-luvulla käyttämät nuhruuntuneet urheiluvälineet ja koulureput, kenellekään sopimattomat 70-, 80- ja 90-luvun vaatteet, vanhat sähkökirjoituskoneet ja muu 80- ja 90-luvun elektroniikka, puhkiruostuneet pallogrillit, haljenneet muoviset puutarhatuolit, risat arkkupakastimet, vanhat kivettyneet nahkakengät ja risat kumisaappaat, risan jääkaapin hyllyt, silmää miellyttävät tyhjät viinapullot jne. Jos joku yritti isän "aarteita" viedä kierrätykseen tai heittää roskiin, hän saattoi saada raivarin. Muistan hänen monesti tonkineen jäteastiaa, mikäli hän epäili jonkun perheestä hävittäneen jotain "arvokasta". Miettikää nyt, miltä teinitytöstä tuntuu, kun faija dyykkaa jotain terveyssiteitä sisältävää roskapussia. 

Valitettavasti tieto isäni taipumuksesta kiiri kodin ulkopuolelle. Niinpä esim. naapurit alkoivat tarjota meille jätteitään. Eräskin naapuri "lahjoitti" painekyllästetyn lauta-aidan purkujätteet* poltettavaksi. Toinen toi puoliksi lahonneen puisen puutarhatuolin jne. Leikkasin kerran lapsuuskotini pensasaitaa ja minulle täysin tuntematon mies tuli siihen aidan toiselle puolelle ja sanoi, että "otatteko kirjoja". Minä siihen, että "anteeks mitä?" "Niin, että otatteko kirjoja? Heitän ne muuten roskiin." Arvatkaa vaan, otinko kirjoja. 

*)Näin sitä ihminen näppärästi välttyy jäte- ja kaatopaikkamaksuilta.

Faija ei hamstrannut nuorempana vaan hamstraus alkoi hänen vanhempien ja veljen kuoltua. Kaikki kolme menehtyivät lyhyen ajan sisällä. Samassa suvussa on muitakin "keräilijöitä". Hamstraukseen on siis ollut perimässä jonkinlainen alttius.

Hamstereille mulla on sellainen toive, että miettisitte, millaisen muiston te jätätte niille, jotka joutuu kuoltuanne tai hoitolaitokseen joutumisen jälkeen siivoamaan kaatikselle niitä teidän "aarteitanne". 

Ps Ja mitäkö järkeä on säilyttää risa arkkupakastin? No, siitä voi tehdä esim. työkalulaatikon tai lämpökompostorin. Ja helvetinkö väliä sillä on, jos sen käyttö, eritoten tyhjennys, on vaivalloista. 

Ihmiset jättää, tavarat ei milloinkaan.

Lasten näkökulma näistä monesti unohtuu, tässä keskustelussa oli muutama. Ihan järkyttävältä tuntui lukea, kun äiti ketjun alkupuolella totesi, että "lapset siivoaa", mutta se kai on ihan monella tarkoituskin, he vähät välittävät lapsistaan, romut ja roskat ovat tärkeämpiä ja niitä säilötään, joku muuhan aina siivoaa tiukan paikan tullen.

Anoppini on tällainen ja me olemme joutuneet kaiken hänen jälkeensä siivoamaan. Talon remontointiin meni kymmeniä tuhansia euroja, koska lattiat olivat tuhoutuneet, samoin vessa, pönttö oli purettu ja sisälle ei enää mahtunut, kaikkialla ulostetonkkia, joista oli roiskunut seinille ja neljästi joutui tilaamaan tuholaistorjunan siivouksen jälkeenkin. Pois vietiin kymmeniä jätelavallisia kotitalousjätettä, koska yhtään roskaa ei kiinteistöltä viety pois yli 20 vuoteen. Pihassa oli rottia sadoittain ja se oli huomattavasti siivottomampi kuin kaatopaikka. 

Seuraava asunto täyttyi samalla tavalla ja päätyi myös purettavaksi. Ei tarvinnut tyhjentää. Sanouduin irti tuon ensimmäisen projektin jälkeen tästä ihmisestä kokonaisuudessaan eli uutta kämppää en tule siivoamaan. Ja minusta on väärin, että lapset joutuvat maksamaan näiden tuholaisten laskut. Siivoaminen ja kämpän remontointi tulee kalliiksi. Kertaakaan ei olla saatu minkäänlaista kiitosta mistään avusta, sanoisin, että hamsterit ovat luonnehäiriöisiä ja parantumattomia. Se ilkeys ja pahantahtoisuus, joka heistä tihkuu on todellakin yhtä myrkyllistä kuin heidän asuntonsa. Sinne mentiin suojapuvussa ja kaasunaamarin näköisessa suojuksessa siivoamaan. Rotta hyppäsi naamalleni yläkomerosta jne.

Ja vastaukseni aloituksen kysymykseen on, hamstraus johtuu luonnehäiriöstä.