Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut inhota puolisoani
25.12.2024 |
Koko tyyppi ärsyttää yli kaiken. Jos päästäisin angstini ulos, niin voisi käydä huonosti. Haukkuisin hänet ihan kunnolla. En tietenkään tee niin, vaan vaihdan huonetta. Heräsin vaan siihen tänään että miksi olen tuon ihmisen kanssa yhdessä. Emme edes arvosta toisiamme. Huomaan, että.hön välttelee seuraani ja nyt olen minäkin alkanut vältellä hänen seuraansa. Tosi ahdistava olo.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Otatko anaaliin munaa? 😎
Kyllä, miestäni kiihottaa ihanasti peräpukamani jotka satunnaisesti vuotavat verta. Lisäksi onhan ripuli ihana liukaste 😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla on tosi upea suhde ja aika moni ei voi erota :D Ei käy kateeks. Ite vasta eronnut paskasta suhteesta, tiukkaa tulee mut en tiedä miksi en olosi VOINUT erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tarkalleen ärsyttää?
Luonne, mielenkiinnon kohteet, käytös,ulkoinen olemus, eli kaikki.
Ihmettelen, mikä ajoi teidät parisuhteeseen. Jatkaa ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tarkalleen ärsyttää?
Luonne, mielenkiinnon kohteet, käytös,ulkoinen olemus, eli kaikki.
Ihmettelen, mikä ajoi teidät parisuhteeseen. Jatkaa ei kannata.
Ihmiset muuttuu vuosien saatossa....ymmärrät kunhan vanhenet.
Vierailija kirjoitti:
Monilla on tosi upea suhde ja aika moni ei voi erota :D Ei käy kateeks. Ite vasta eronnut paskasta suhteesta, tiukkaa tulee mut en tiedä miksi en olosi VOINUT erota.
Tämä. Tosi moni puhuu ettei ole enää puolison kanssa yhteistä. Ei tehdä mitään yhdessä, ei jutella kuin pintapuolisesti vaikka lasten asioista, rakkaus kadonnut, läheisyys kadonnut. Mutta kovin moni EI VOI EROTA! Miksi? Mikä teitä naisia vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä aivan sama tilanne. Mies ei ole oikeastaan tehnyt mitään pahasti väärää. On vaan mielestäni yksinkertainen. Me olemme vaan aivan liian erilaisia, eikä minua kiinnosta enää tehdä mitään asialle. Joka asiassa hän tuntuu olevan vaan taakkana. Minun maksamalla lomallakin vaan kitisi ja marisi, muttei viitsi edes englantia opetetella. Hänen koko olemuksensa ärsyttää minua. Haluaisin muuttaa omilleni, mutta meillä on pieniä lapsia. Pitää odotella, että lapset olisivat edes kouluikäisiä. Luulen, että sitä ennen en ole valmis olemaan erossa heistä päivääkään. Olisi ihana asua vaan lasten kanssa ilman miestä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä aivan sama tilanne. Mies ei ole oikeastaan tehnyt mitään pahasti väärää. On vaan mielestäni yksinkertainen. Me olemme vaan aivan liian erilaisia, eikä minua kiinnosta enää tehdä mitään asialle. Joka asiassa hän tuntuu olevan vaan taakkana. Minun maksamalla lomallakin vaan kitisi ja marisi, muttei viitsi edes englantia opetetella. Hänen koko olemuksensa ärsyttää minua. Haluaisin muuttaa omilleni, mutta meillä on pieniä lapsia. Pitää odotella, että lapset olisivat edes kouluikäisiä. Luulen, että sitä ennen en ole valmis olemaan erossa heistä päivääkään. Olisi ihana asua vaan lasten kanssa ilman miestä.
Miksi olet mennyt naimisiin kielitaidottoman turjakkeen kanssa? Onko sillä metrinen meisseli vai mikä ihme vetoaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olo varmasti helpottuu eroamalla.
Varmasti helpottuisi, mutta se on käytännössä melkein mahdotonta.
Sitten kannattaisi mennä pariterapiaan juttelemaan noista tuntemuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko puhdistaa ilmaa puhumalla puolisosi kanssa? Sano suoraan mitä ajattelet ja mietitte sitten yhdessä miten noin pääsi oikein käymään. Jos et kerran erotakkaan voi niin aika raskasta elää noin loppuelämänsä.
En voi sanoa suoraan, että inhoan sinua. Pitäisi kyllä keskustella kunnolla.
Samantapaisia tunnelmia. En voi edes puhua puolison kanssa, kun tuntuu että pää räjähtäisi, jos pitäisi alkaa keskustella jostain.
Mies ei onneksi edes yritä.
Itse en pysty juttelemaan miehelle sillä hän ei kestä minkään negatiivisen asian käsittelyä. Poistuu paikalta tai hermostuu niin, että alkaa kuulostaa mikkihiireltä. Meillä ei siis koskaan puhuta mitään ongelmia auki ja 13 vuoden yhdessäolon jälkeen kävi ilmi, että mies on koko ajan elänyt kaksoiselämää. Vähän väliä olen yrittänyt ottaa keskusteluun sen, että koen tukehtuvani, kun en saa miehestä mitään selkoa ja hän on omituinen. No selvisihän se sitten lopulta, miksi tuntui niin oudolta. Mutta MINÄ olen vaan niin negatiivinen kun vaan intän, intän ja intän, että mikä häntä vaivaa.
Selvittäkää heti alussa, pystyykö miehen kanssa kommunikoimaan. Jos ei, niin ei se siihen koskaan opettelekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lähde. Teistä ei kumpikaan ole ansainnut toisianne.
Tässä kun muistelen, M68, menneitä niin taisin olla koulupoika 17v kun tapailin vuotta nuorempaa tyttistä, kun olin 19 menimme kihloihin ja kun 21 armeijan jälkeen niin menimme naimisiin -78. Seurusteluaikana ehdimme kaiken järjen mukaan tutusta ja tottua toistemme tapoihin ja ajatusmaailmaan jne. Olimme molemmat palkkatöissäkäyviä (kummallakaan ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia opiskeluun), kotona viihtyviä, aviolittoa kunnioittavia, yhteiset rahat jne. Samalla elämän matkalla olemme edelleen nyt työeläkkeellä. Yleensä kerrotaan että ajan mittan pariskunnan särmät hioutuvat toisiaan vastaan ja poistuu pahimmat piikit.
Kun molemminpuolinen rakkaus on loppunut, turha sitä on keinotekoisesti elvyttää.
Parempi erota, eipä mene elämä nyhjäämiseen.