En kyllä haluaisi elää kuin 60vuotiaaksi. Sitten voisi kuolla.
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
15-vuotiaana pidin 30-vuotiaita vanhoina. Nyt lähestyn kuuttakymppiä, olen velaton, hyvässä tilanteessa työelämässä, talous on kunnossa ja minulla on paljon tulevaisuudensuunnitelmia.
Minä olen 68 v, eläkkeellä. Elämä on mukavaa. Yli 9-kymppisellä isällänikin on vielä elämänhalua jäljellä.
Aloittaja otti esille pelkän iän. Jos tässä elämän lotossa on saanut onnennumerot, voi 65-vuotiaana olla hyvä fyysinen toimintakyky, lämpimät ihmissuhteet, turvattu talous, hyvä terveys ja ihan toimiva päänuppi. Silloin eläkkeellä on oikeasti mukavaa.
Toisaalta osa ikätovereista on jo haudassa, osa dementoitunut ja osalla erilaisia elämää vaikeuttavia sairauksia. Ehkä välit perheeseen ovat katkenneet ja/tai jostain syystä eläkettä ei ole kertynyt. Elämä ei ole välttämättä silloin erityisen kivaa.
Minä kuulun noihin elämän lottovoittajiin, ja aion nauttia eläkepäivistäni täysillä huolehtimatta huomisesta. Enkä tunne tästä minkäänlaista syyllisyyttä. Miksi pitäisi?
Haluan elää pitkään ja auttaa lapsiani ja mahdollisia lapsenlapsiani. Pienempi lapsistani on 18 kun olen 59, en silloin heti halua kuolla.
Mä täytän pian 60 ja odotan että saan vain matkustella! Ois ihana muuttaa lämpimään ja saada nätti puutarha. Sitä ennen täytyy laihduttaa ja kunnostautua kuntopyörän kanssa. On myös miljoona asiaa mitkä kiinnostaa, Opethin keikalle en oo ikinä päässyt, Rachmaninov kiinnostaa ja Einojuhani Rautavaara. Kavafiksen runot, kanttiteoria, kvarkin oon joskus nuorena oivaltanut, Rio, Australia töissä kun käy niin ei mitään ehdi, kaikki jää mummoharrastuksiin..
Vierailija kirjoitti:
Mä täytän pian 60 ja odotan että saan vain matkustella! Ois ihana muuttaa lämpimään ja saada nätti puutarha. Sitä ennen täytyy laihduttaa ja kunnostautua kuntopyörän kanssa. On myös miljoona asiaa mitkä kiinnostaa, Opethin keikalle en oo ikinä päässyt, Rachmaninov kiinnostaa ja Einojuhani Rautavaara. Kavafiksen runot, kanttiteoria, kvarkin oon joskus nuorena oivaltanut, Rio, Australia töissä kun käy niin ei mitään ehdi, kaikki jää mummoharrastuksiin..
Lisään että kvantti, tosin mummolle kanttiteoriakin voi riittää 😅
Jotkut on tuöttömiä koko ikänsä.
Ne jotka on koko ikänsä töissä eläkkeelle saakka, eivät ikinä ehdi tehdä tai perehtyä kiinnostaviin asioihin. Mekin ollaan eläkkeellä hankkimassa vene, eikä tarvitse odottaa viikonloppua että pääsee veneilemään. Talvet voi olla vaikka Miamissa.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on tuöttömiä koko ikänsä.
Ne jotka on koko ikänsä töissä eläkkeelle saakka, eivät ikinä ehdi tehdä tai perehtyä kiinnostaviin asioihin. Mekin ollaan eläkkeellä hankkimassa vene, eikä tarvitse odottaa viikonloppua että pääsee veneilemään. Talvet voi olla vaikka Miamissa.
Jos elätte/pysytte terveenä edes eläkeikään saakka, saati sen jälkeen.
On niin helppo sanoa että silloin ja silloin haluaisin kuolla.
Tosipaikka kun eteen tulee esim.vakavasti sairastuttua ja kysymyksessä on oma henki ja mahdollinen kuolema; lupaan että sillä hetkellä taistelet kynsin ja hampain, että elämäsi jatkuu.
Elämäsi, joka ei mielestäsi tähän asti kummoista ole ollut, on yhtäkkiä tärkeitä asioita täynnä esim omat rakkaat perheenjäsenet jotka haluat itselläsi pitää vielä.
Terv Syöpäpotilas
Olen 40+ ja elämäni on aika onnetonta, joten toivon, että jos se tällaisena jatkuu niin ei enää kovin montaa vuosikymmentä. Ymmärrän, että niillä joilla menee hyvin on varmaan toiset ajatukset, mutta jos ja kun edessä ei ole muuta kuin heikkenevä terveys ja yksinäinen vanhuus niin ei tämä oikein houkuttele.
Vierailija kirjoitti:
Olen 40+ ja elämäni on aika onnetonta, joten toivon, että jos se tällaisena jatkuu niin ei enää kovin montaa vuosikymmentä. Ymmärrän, että niillä joilla menee hyvin on varmaan toiset ajatukset, mutta jos ja kun edessä ei ole muuta kuin heikkenevä terveys ja yksinäinen vanhuus niin ei tämä oikein houkuttele.
Suomessa kyl pitäis enempi olla sellaisia yhteisöjä. Täällä on paljon yksinäisiä, mut kaikki vaan kököttävät omissa oloissaan ja edes naapuria ei moikata.
Lopetat sitten vaan ittes kun 60 tulee täyteen. 😉
13-vuotiaina mietimme kaverini kanssa, minkä ikäisiä haluaisimme olla, 13-vuotias kun oli liian nuori kaikkeen jännittävään. Lopputulokseksi tuli 19, sitä vanhemmilla ei ole enää mitään odotettavana. No, nyt olen 77, ja vieläkin elämä tuntuu elämisen arvoiselta, ainakin toisinaan.
Vierailija kirjoitti:
On niin helppo sanoa että silloin ja silloin haluaisin kuolla.
Tosipaikka kun eteen tulee esim.vakavasti sairastuttua ja kysymyksessä on oma henki ja mahdollinen kuolema; lupaan että sillä hetkellä taistelet kynsin ja hampain, että elämäsi jatkuu.
Elämäsi, joka ei mielestäsi tähän asti kummoista ole ollut, on yhtäkkiä tärkeitä asioita täynnä esim omat rakkaat perheenjäsenet jotka haluat itselläsi pitää vielä.
Terv Syöpäpotilas
Älä yleistä. Minä olen nyt siarastanut vaikeasti ja etenevästi kohta kymmenen vuotta. Ja haluan todellakin pois asap.
"Roikut yhteiskunnan resurssien rippeissä..."
On sinulla kielenkäyttöä - Itse varmaan roikut rippeissä ja luulet, että seitsemänkymppiset ovat roikkuneet näissä rippeissä jo vuosikymmeniä. On jo aika avata silmiä, eläkeläiset auttavat toisia, hoitavat lapsenlapsiaan, toimivat vapaaehtoisina monissa järjestöissä etc.. Eläkeläiset myös työllistävät, käyvät ravintolassa syömässä, työllistävät siivouspalveluita, ajavat bussilla, metrolla ja taksilla... Itse olen saanut Kelalta vain lääkekorvauksia ja lääkekatto ei ole läheskään täyttynyt. Sinulla ei ole aihetta moittia minua kuluna enempää kuin itseäsikään. Toki voin olla kiitollinen siitä, että olen suht terveellisen elämän saanut elää. Olen sitä itsekin edesauttanut terveellisellä ruokavaliolla ja raittiudella. Maksan veroja - monenlaisia veroja.
Vierailija kirjoitti:
62 ja elämäni paras aika. Velat maksettu, lapset aikuisia, työ mukavaa eikä tarvitse ahdistua muiden mielipiteistä vaikkapa ulkonäköasioissa.
Ylpeä harmaista raidoista pitkissä, tuuheissa hiuksissani.
Ei passattavaa miestä vaatimassa liharuokaa!
ELÄ YLI 60 JA NAUTI!!!
En nyt ihan usko.
Selittelyn makua. Säälittää hiukka.
Olen 76 v., vielä on kotimaassakin paikkoja näkemättä. Automatkalle heti keväällä, suunta kohti pohjoista ja sieltä länsirajaa takaisin kohti Uudenmaan kotiseutuja.
Ei kyllästytä elämä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen myös viisikymmentä ja ajattelen, että homma on vasta alussa :) No ei nyt oikeasti ole, mutta paljon on vielä näkemättä. Toivottavasti elän vielä 30 vuotta.
Jos ekat puoli vuosisataa haaskasit, niin miksi oletat osaavasi yks kaks elää edes siedettävästi? Elämän perustukset on tainneet jäädä rakentamatta.
15-vuotiaana pidin 30-vuotiaita vanhoina. Nyt lähestyn kuuttakymppiä, olen velaton, hyvässä tilanteessa työelämässä, talous on kunnossa ja minulla on paljon tulevaisuudensuunnitelmia.