Kyllä se ero vaan pilaa lapsen elämän

Vierailija kirjoitti:

Ai no sitten, minäpä otan sen lasta lyöneen juopon takaisin niin lapsilla on hyvä olla.

Toteaa äiti, jonka mielestä 19 vuotiaana oli niin jännää ottaa sellainen jännittävä mies, eikä mitään nössöä kirjojen lukijaa, miehellä pitää hänen mielestään olla kunnon tatuoinnit, eikä mitään silmälaseja.

T Viisaus ei asu meissä

Ei pilaa. Minun elämäni se paransi.

Vierailija kirjoitti:

Ei pilaa. Me toivottiin vuosikausia että meidän vanhemmat eroaisi, ja kun se vihdoin tapahtui, oltiin niin onnellisia.

Minkä ikäisinä toivoitte? Tuskin 4-vuotiaina.

Sori mutta oon tästä ihan eri mieltä. Meidän lapsilla oli turvallinen ja vaivaton lapsuus kunnes me vanhemmat erosimme. Nyt he joutuvat ramppaamaan kahden kodin väliä. Ensimmäisen vuoden esikoinen itki itsensä uneen. Tämä siitä huolimatta että kummatkin vanhemmat ovat yhä läsnä lapsien elämässä. Raha on ainakin minulla tiukoilla kun asumiskulut ovat kaksinkertaistuneet. Aiemmat lomamatkat olen voinut unohtaa. Mies voi hyvin, on nyt saman naisensa hoivissa jonka vuoksi alun perin eron halusi. Lapset eivät ole yhtä innoissaan. Uusi sisarpuoli saa raivokohtauksia jos ei saa tahtoaan läpi ja äitipuoli tekee ruokaa josta lapset eivät pidä. En itse sure enää eroa, mutta kasten puolesta olen pahoillani. 

YLE areenassa on podcast, jossa on haastateltu reilu 30v naista, joka on ollut nuoresta asti yhdessä miehensä kanssa heillä on 7-vuotiaat kaksoset. He erosivat, vaikka kaikki oli periaatteessa hyvin, mutta vain rakkaus Li loppunut. He kuitenkin palasivat yhteen kun olivat ensin asuneet asumuserossa. Mietin vaan, että eihän se ole mikään syy erota, että rakkaus loppuu, jos on kuitenkin noinkin pienet lapset, kun lähes kaikillahan rakkaus häviää ja kumppani tuntuu lähinnä kaverilta.

Kyllä se vaan lapsi pilaa hyvän parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

YLE areenassa on podcast, jossa on haastateltu reilu 30v naista, joka on ollut nuoresta asti yhdessä miehensä kanssa heillä on 7-vuotiaat kaksoset. He erosivat, vaikka kaikki oli periaatteessa hyvin, mutta vain rakkaus Li loppunut. He kuitenkin palasivat yhteen kun olivat ensin asuneet asumuserossa. Mietin vaan, että eihän se ole mikään syy erota, että rakkaus loppuu, jos on kuitenkin noinkin pienet lapset, kun lähes kaikillahan rakkaus häviää ja kumppani tuntuu lähinnä kaverilta.

Kyllä se on syy erota. Sinulla ehkä ei, mutta monella muulla kyllä. Sinä kun et muiden erojen hyväksyttyjä syitä tai muiden elämä asioita muutenkaan päätä.

Vierailija kirjoitti:

Itse haluan erota sen vuoksi, että puolisoni vaan istuu sohvalla ja scrollaa puhelintaan. Tätä samaa on jatkunut vuodesta toiseen ja tuntikausia joka ikinen päivä. Hän ei osallistu aktiivisesti mihinkään perheemme tekemiseen. Käskytettynä saattaa tehdä jonkin kotityön - mutta senkin yleensä niin selkeän huonosti, että asia ei voi olla vahinko. Hän ei myöskään ole mikään "bread winner" tms. Hän ei osallistu meidän perheen yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen - tai edes lomien suunnitteluun. Hänen asenteensa kaikkeen tekemiseen on että tekee mahdollisimman vähän ja mahdollisimman viime tinkaan. Kaikkeen pitää sanoa vähintään kertaalleen periaatteen vuoksi "ei" (hän oikein naureskelee kun tämä on hänen mielestään hauska juttu). Toisekseen hänellä on hyvin voimakas "mitään ei voi tehdä" -asenne. Hän kokee, ettei osaa mitään ja sitten vielä vähintään, että mitään ei voi tehdä koska siihen ei ole varaa. Hänelle elämän suurin nautint

 

 

Tämä teksti kuin suoraan minun elämästäni! 

Ero tuli, lasten kannalta ikävä juttu ja poden syyllisyyttä, mutta ei vaan enää jaksanut raahata kivirekeä perässä.

Vierailija kirjoitti:

Sori mutta oon tästä ihan eri mieltä. Meidän lapsilla oli turvallinen ja vaivaton lapsuus kunnes me vanhemmat erosimme. Nyt he joutuvat ramppaamaan kahden kodin väliä. Ensimmäisen vuoden esikoinen itki itsensä uneen. Tämä siitä huolimatta että kummatkin vanhemmat ovat yhä läsnä lapsien elämässä. Raha on ainakin minulla tiukoilla kun asumiskulut ovat kaksinkertaistuneet. Aiemmat lomamatkat olen voinut unohtaa. Mies voi hyvin, on nyt saman naisensa hoivissa jonka vuoksi alun perin eron halusi. Lapset eivät ole yhtä innoissaan. Uusi sisarpuoli saa raivokohtauksia jos ei saa tahtoaan läpi ja äitipuoli tekee ruokaa josta lapset eivät pidä. En itse sure enää eroa, mutta kasten puolesta olen pahoillani. 

Komppaan. Itseäni ei ero enää haittaa, mutta lasten puolesta suren. Koska ydinperheemme oli heidän silmiin erittäinn hyvä.