Saako synnytyksessä pelon takia sektion?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole toistaiseksi lapsia, mutta minua synnytyksessä pelottaa ajatus kontrollin menettämisestä, sekä se, ettei ole mitään tietoa milloin se päättyy. Tiedän naisia joilla se on kestänyt jopa kolme vuorokautta. Tiedän, että olisin enemmän tai vähemmän traumatisoitunut sellaisen kokemuksen jälkeen.

Lisäksi pelkään hapenpuutetta. Olen tavannut työssäni lapsia jotka ovat vammautuneet vaikeasti synnytyksessä koetun hapenpuutteen vuoksi.

Vaikka leikkaus ja siitä toipuminen ei ole kivuton kokemus, tunnen että se olisi psyykelle helpompi käsittää. Olen ollut elämäni aikana parissakin leikkauksessa, ja olen aika etukäteen sisäistänyt, mitä minulle tehdään, ja mitä siitä seuraa. Tieto on tehnyt sen ikäänkuin helpommaksi sulattaa. Mitään traumoja ei ole jäänyt.

Mulla kesti sairaalareissu sektion takia 6 viikkoa ja vaati 6 korjausleikkausta. 

Kenenkään ei ole pakko lisääntyä jos pelottaa. Ainahan synnytyksessä ja leikkauksissa on isot riskit. Niitä vaan piilotellaan ja osa naisista ei vieläkään tajua/osaa etsiä tietoa riskeistä. Raskautta ja synnytystä silotellaan ruusunpunaisten rillien läpi = huijataan naiset vaarantamaan oma terveys ja halkaisemaan ahteri.

Sain helposti sektion. Pelkopolin käynti riitti. 

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kyllä sektiota. Olen ollut yhden synnyttäneen naisen kanssa, ja hänellä oli niin löysä, ettei toista kertaa tullut.

Se löystyminen tapahtuu raskausaikana hormonien vaikutuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole toistaiseksi lapsia, mutta minua synnytyksessä pelottaa ajatus kontrollin menettämisestä, sekä se, ettei ole mitään tietoa milloin se päättyy. Tiedän naisia joilla se on kestänyt jopa kolme vuorokautta. Tiedän, että olisin enemmän tai vähemmän traumatisoitunut sellaisen kokemuksen jälkeen.
Lisäksi pelkään hapenpuutetta. Olen tavannut työssäni lapsia jotka ovat vammautuneet vaikeasti synnytyksessä koetun hapenpuutteen vuoksi.

Vaikka leikkaus ja siitä toipuminen ei ole kivuton kokemus, tunnen että se olisi psyykelle helpompi käsittää. Olen ollut elämäni aikana parissakin leikkauksessa, ja olen aika etukäteen sisäistänyt, mitä minulle tehdään, ja mitä siitä seuraa. Tieto on tehnyt sen ikäänkuin helpommaksi sulattaa. Mitään traumoja ei ole jäänyt.

Leikkaus nimenomaan ei ole psyykelle helpompi käsittää, eikä se myöskään ole alatietä turvallisempi vaihtoehto matalan riskin synnytyksissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokenut kätilö sanoi minulle näin:
" Synnytät alakautta ja kivut jäävät synnytyssaliin. Leikatuilla ne siitä vasta alkaa".
Dramaattisen alateitse ekan jälkeen pelkopoliklinikalla kävelin toisessa sairaalassa tutustumaan salin ovelle. Vajosin lattialle kynnyksellä kun tajusin missä olen. Sisulla 7 tunnissa oli 53 cm 4,7 kg poika maailmassa alateitse. Kivut jäivät saliin.
Totesin vain ääneen:" Tässäkö kaikki?"

Siitä pystyy selviämään. Sain ylilääkäriltä kirjallisen lausunnon etukäteen, että minua ei leikata tajuissaan. Uskalsin mennä.

Mun lapsi oli saman kokoinen ja elinikäiset, elämäni pilanneet vammat alkoivat alatiesynnytyksestä.

Mullakin saman kokoinen lapsi, kävelin omin jaloin synnytyssalista ulos vauvaa sängyssä työntäen ja oli olo kuin olisi voinut juosta maratonin.