Toistuva masennus, hoito ei auta ja psykoterapiaan ei mahdollisuutta
Tämä on minun 4. masennusjakso. Olen käynyt psykoterapian kelan maksamana, loppui päälle 3 vuotta sitten.
Sain päivystyksessä masennuslääkkeen. Ei ole auttanut. Voi seuraavana arkipäivänä taas kerran tiedustella, onko terveysasemalla vapaita aikoja. Päivystyksessä eivät vaihda lääkitystä. Hankalaa on, että minulla on ollut aiemmin 4 eri masennuslääkettä siis eri masennusjaksoilla ja mistään niistä ei ole ollut apua.
Parhaiten on auttanut keskustelutuki parin viikon välein ja aika. Sekä psykoterapialla oli usean vuoden oireeton.
Nyt olen kerran tehnyt hoitajan kanssa masennuksen omahoito ohjelmaa ja toinen tapaaminen vielä tulossa.
Tuntuu tosi typerältä. Teen jo päivittäin rentoutusharjoituksia ja en ota ajatuksia tosina. Silti mieli tuottaa negatiivisia mietteitä. Yritän tehdä asioita ja liikkuakin.
Tietysti piristyisin ja jaksaisin jos saisin valita!
Hoidon seuraava askel on lääkityksen vaihto ja nettiterapia. https://www.mielenterveystalo.fi/fi/nettiterapiat/masennuksen-nettitera…
Mielestäni tuokaan ei vaikuta erityisen hyödylliseltä.
Nettiterapian jälkeen voin saada hoitajalta 3 kertaa lyhytterapiaa. Sitten loppuu mahdollisuudet. Alue ei tarjoa ostopalveluna psykoterapiaa ja kuntoutuspsykoterapiaa en voi saada yli vuoteen aikanaan.
En usko, että minulla on kaksisuuntainen, sillä en ole huomannut edes mitään hypomaniaksi laskettavia jaksoja. Mutta olisiko psykiatrikäynnistä iloa jos itse maksaisin?
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaako jos kuuntelet, katsot, luet kaikkea hauskaa ja positiivista, sellaisia jotka saa hyvälle tuulelle? Sellaisia mistä tykkäät? EI mitään angstiheviä, angstitarinoita, ikäviä uutisia tms.
Leffojen katsominen on ihan mukavaa. Välillä luen. On liikuntaharrastus. Parisuhdekin.
En kuuntele mitään angstimusaa ja vaan läjittää k-poppia ja rentoutusmusaa 🙈🙈
Töissä kun käy niin muuhun lataamiseen on rajallisesti aikaa ja energiaa. Nyt olen kyllä saikulla vielä pari päivää.
On vaikea tarttua kivoihinkaan asioihim
Onko sulla tutkittu neurologisten häiriöiden mahdollisuutta? Usein naisilla esimerkiksi autismia (johon asberger luetaan nykyään myös) hoidetaan masennuksena, johon lääkitys ei kuitenkaan tehoa.
Tässä autismidia
Ei ole tutkittu. Lapsuuden perheessä on autismia MUTTA en usko olevani autisti, sillä ne englanninkieliset testit mitä olen tehnyt kotona mielenkiinnosta, eivät pidä autismia todennäköisenä.
Jos se terapia ei auttanut aikaisemminkaan, niin miksi se nyt auttaisi?
Ei kaikkien trendien perässä kannata juosta. On myös luonteeltaan melankoliaan taipuvaisia ihmisiä, ei kaikki ole masennusta ja diagnosoitavaa. Päätät itse, miten maailman näet. Nytkin puhut vain lääkkeistä, päivystyksistä ja vaivoista. Mitä muuta sulle kuuluu kuin edellä mainittuja asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ollut masennus 30 vuotta, diag vaan pitkäaikainen masennustila. En ole päässyt terapiaan, lääkkeitä vasn käyttänyt. Kaikki opinnot jääneet kesken. Olen yh ja pitkäaikaistyötön. En edes jaksa hakea hoitoa enää. Hienoa että olet päässyt terapiaan kaikki eivät pääse koskaan.
Ja tokihan lapsi piti tehdä vielä sekottaan pakkaa lisää...
Onhan sulla paljon lemmikkejä kans?
En edes vaivaudu vastaamaan ja kertomaan elämästäni enempää kaltaisellesi.
Vierailija kirjoitti:
Jos se terapia ei auttanut aikaisemminkaan, niin miksi se nyt auttaisi?
Auttoihan, masennus poistui ja olin useamman vuoden terve/oireeton.
Eikä minun ole pakko mennä/päästä terapiaan. Mutta kun lääkkeet ei auta, ohjattu omahoito ei auta, nettiterapiaan suhtaudun aika epäillen ja en usko että muutaman kerran lyhytterapia hoitajan vetämänä auttaa.
Niin mitä mun pitäisi tehdä? Olen ollut saikulla, en tiedä pärjäänkö vielä töissä.
Ja kun tästä noustaan nii mitäs jos taas uusi masennusjakso vaanii ja pudottaa.
Vinkiksi aloittajalle ja muille, joilla ei ole varaa terapiaan tai Kelan tuki käytetty: ryhmäterapia. Rahoitin itse hyvin pienituloisena ryhmäterapiani, hintaa jäi 30 €/käynti. Ryhmäterapiassa maksu jakaantuu osalistujien kesken.
Sairastat depressiivistä persoonanhäiriötä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Depressive_personality_disorder
Terveisin Estynyt/Välttelevä/Ahdistunut persoonallisuus
En ymmärrä, miksi ihmiset masentuvat. Kaikilla on hyviä ja huonompia päiviä, mutta ei pidä jämähtää omiin typeriin ajatuksiinsa. Pitää lukea ja keskustella, ulkoilla, tehdä kotitöitä jne jne. Työssäkäyvillä ei ole aikaakaan märehtiä joutavia.
Miksi et saa psykiatrin vastaanottoaikaa julkiselta sektorilta?
Luulen, että nykyaikana ihmisillä on aivan liikaa joutoaikaa märehtiä turhia asioita. Fyysisesti väsynyt ihminen saa parhaat unet. Nukkuminen on tärkeimpiä asioita mielenterveyden kannalta.
Ei tule apu lääkepurkista! Ei terkkarilta. Liike on lääke! Huomenna: nouset sohvalta ja heti jo enne aamupuuuroa ulkoilemaan! Niin että pakkanen? Se ei haittaa! Se on vaan parempi. Tee itsellesi palvelus, nouse masennuksen voivottelusta!
Vierailija kirjoitti:
Vinkiksi aloittajalle ja muille, joilla ei ole varaa terapiaan tai Kelan tuki käytetty: ryhmäterapia. Rahoitin itse hyvin pienituloisena ryhmäterapiani, hintaa jäi 30 €/käynti. Ryhmäterapiassa maksu jakaantuu osalistujien kesken.
Miten yksityisyyden laita on?
Vierailija kirjoitti:
Miksi et saa psykiatrin vastaanottoaikaa julkiselta sektorilta?
Todettu varmaan, ettei ole tarvetta. Kun on jo hoidettu monta vuotta ilman vastetta, niin minkä psykiatri sille enää tekee. Kuntoutuksen tarvettakaan ei ole, koska ihminen pärjää hyvin työelämässä ja yksityiselämässään, on sosiaalinen ja elää normaalia arkea. Mihin tuossa tarvitaan apua? Julkinen puoli auttaa kyllä - hädässä.
Vierailija kirjoitti:
Sairastat depressiivistä persoonanhäiriötä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Depressive_personality_disorder
Terveisin Estynyt/Välttelevä/Ahdistunut persoonallisuus
Itseasiassa minussa on epävakauden piirteitä, mutta koska elämäni on mennyt aika hyvin, en ole väkivaltainen, en käyttäydy huonosti, töissä ei ole ongelmia, ei ole vaikeuksia ihmissuhteissa jne. Kotona kyllä räjähtelen ja nuorena aikuisena hajotin tavaroita suuttuneena, enää en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli masennus on traumapohjainen, kannattaa kokeilla EMDR-hoitoa. Siinä saa avun huomattavasti nopeammin kuin keskusteluterapiassa.
Ei mitään hyväksikäyttöä tai onnettomuutta eikä semmosta.
Äidilläni oli psyykkinen sairaus ja ei osannut tukea minua. Saattoi joskus pilkata itkusta kun itkin vaan kun oli niin paha olla.
ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA JOS ETTE NIITÄ OIKEASTI HALUA TAI PYSTY PITÄÄ NIISTÄ HUOLTA
Minkä ne sun vanhemmat sun mielisairaudellesi voi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ollut masennus 30 vuotta, diag vaan pitkäaikainen masennustila. En ole päässyt terapiaan, lääkkeitä vasn käyttänyt. Kaikki opinnot jääneet kesken. Olen yh ja pitkäaikaistyötön. En edes jaksa hakea hoitoa enää. Hienoa että olet päässyt terapiaan kaikki eivät pääse koskaan.
Ja tokihan lapsi piti tehdä vielä sekottaan pakkaa lisää...
Onhan sulla paljon lemmikkejä kans?
En edes vaivaudu vastaamaan ja kertomaan elämästäni enempää kaltaisellesi.
Nii ku sä oot kehitysvammainen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et saa psykiatrin vastaanottoaikaa julkiselta sektorilta?
Ei sinne masennuksen takia pääse ellei ole tosella vakava asteinen
. Korkeintaan jos terveyskeskuksessa toteavat, että olen hoitoresistentti tai epäilevät vaikka kaksisuuntaista tms voivat konsultoida/laittaa lähetteen.
Mielialahäiriöpolilla hoidetaan lähinnä skitsofreenikoita ja muita psykoosisairauksia ja kaksisuuntaisella ainakin hoidon aloitus ja seuranta kunnes tilanne tasaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et saa psykiatrin vastaanottoaikaa julkiselta sektorilta?
Pakko lisätä, että koska hoitoa on ollut lapsuuden asuinpaikalla, YTHS:llä, edellisessä asuinkunnassa ja nykyisessä niin kukaan ei tiedä hoitohistoriaa ja mielenterveyspuolen hoitajia se ei edes kiinnostanut. Päivystyksessä lääkäri ehti keskittyä vain johonkin asiaan. Ja vastaanottoa odotan, siis varaamista
Anteeksi nyt, mutta sulla on ihmissuhteet kunnossa, työ, asunto, ei päihteitä, jaksat käydä juhlissa, nukut säännöllisesti... Mitä jos päättäisit vaan lopettaa masistelun? Muuttaisit asennettasi, kun ei sulla ole mikään huonosti kun vertaa tämänkin maan oikeasti huono-osaisiin ja uupuneisiin. En yleensä ole tätä mieltä, mutta nyt olen.