Lue keskustelun säännöt.
Lopetin juomisen kokonaan lähes kaksi vuotta sitten
27.12.2025 |
Vuosi kun vaihtuu niin olen ollut kaksi vuotta täysin raitis. Sitä ennen join yli kaksi vuosikymmentä ensin viikottain juhlien, yleensä ollen hyvin humalassa ja loppua kohden tuurijuopotellen jolloin olin viikkoja selvä ja ratkettuani join monta päivää putkeen.
Jos jokin on täysin muuttunut niin minä. Minulla ei ole enää mitään yhteistä sen ihmisen kanssa joka olin ennen muutosta. Olin esim. seksin suhteen hyvin estoton juomisaikoina pahimmillani ja nykyään tuo touhu ällöttää.
Olen selvänä aika rauhallinen ja harrastan lähinnä lukemista, läheisten kanssa ajanviettoa ja lenkkeilyä. Juodessa olin melko epävakaa ja toisaalta ehkä hauskempi, mutta sekaisin ja eksyksissä.
Nyt on sitten paljon käsittelemistä noissa vuosikymmenissä. Aika paljon tunteita, kokemuksia ja surua painoin juomisella pinnan alle ja kaikki pitää käsitellä. Sitä on tullutkin kahden vuoden aikana reilusti esiinkin. Jos olisin tälle polulle lähtenyt jo aiemmin niin se olisi ollut parempi, koska aika paljon traumoja on kertynyt matkan varrella.
Kommentit (68)
Vaikka lopettaa juomisen niin huomioikaa elämä tapahtuu kuten ennenkin. Mikään ei ulkopuolella muutu.
Se vaan otetaan vastaan raakana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Minulla tämä on edessä. En voi jatkaa näin. Tiedän kyllä että kun alkoholin turruttava vaikutus lakkaa esiin hyppää pirut ja epävarma minä. Aion eristäytyä entisestä elämästäni täysin koska en vaan voi jatkaa niissä piireissä. En ole se ihminen jota olen esittänyt kännissä. Ja kyllä, olen tehnyt itsestäni täyden narrin ja minua ei ota kukaan vakavasti. Joten edessä on yksinäisyys, koska on mahdoton olla entisessä maailmassa.
Päinvastoin, sinusta tulee selvänä paljon itsevarmempi, mitä enemmän raittiutta on takana. Epävarmuus selvinpäin ollessa on yleensä vain, kun käyttää alkoholia paljon.
Näin kävi minulle. Yhtäkkiä kykenen ilmaisemaan itseäni paljon paremmin ja koko ajan kyseenalaistan vanhoja ajattelumalleja. Olen esim. todella huono puhumaan asioistani töissä esihenkilölle. Nyt aloin miettiä kysymystä "miksi". Siis miksi en saa suutani auki näistä asioista. Käytökselläni vaikeutan itse asioitani. Mikä siinä on vaikeaa? Juoppona en osannut tätäkään kyseenalaistaa.
Samoin pelkään mokaamista paljon vähemmän. Minulle ei ole enää ongelma myöntää olevani usein idiootti, itse asiassa se on jo jopa osa identiteettiäni ja itseironinen sellainen. ap
Astut kyllä vielä päälleni rakas.
Rakkaudella korkki
Itse juopottelen n. 3 kertaa vuodessa n. kolmen päivän putken. Sivistyneet alkoholimäärät eivät sovi itselleni, mutta sallin irtioton arjesta muutaman kerran vuoteen. Tällä hetkelläkin tiedän päivän koska seuraavaksi napsautan korkin auki, ja koska sen suljen. Mielenlujuutta se vaatii, mutta sopii itselleni. Jos kieltäisin alkoholin itseltäni kokonaan niin repsahtaisin todennäköisesti "ottamaan muutaman" juhlissa ym. ja se olisi taas menoa se. Tällä hetkellä olen ikäisekseni erinomaisessa fyysisessä kunnossa, mutta tiedän myös millaista on elämä kun ei ole. Siihen en halua ikinä palata. Nautin kuitenkin humalassa olemisesta niin paljon, että en aio kieltää sitä itseltäni täysin.
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna tulee kymmenen vuotta raittiutta. Ja todellakin olen mieluummin hiljainen hissukka, eli oikea itseni, kuin se teennäisesti sosiaalinen rasittavuus.
Raittiudessa parasta on se, ettei ole enää tarvetta esittää olevansa jotain muuta kuin on. Minä en ole enää kiinnostunut ottamaan "rennosti" ja "hassuttelemaan", koska en sellainen ole. Huumorintajua löytyy oikeanlaisessa seurassa mutta perusluonteeltani olen analyyttinen ja pohdiskeleva. Analyysit ja pohdinnatkin sujuvat niin paljon paremmin nyt, kun pää on koko ajan selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna tulee kymmenen vuotta raittiutta. Ja todellakin olen mieluummin hiljainen hissukka, eli oikea itseni, kuin se teennäisesti sosiaalinen rasittavuus.
Raittiudessa parasta on se, ettei ole enää tarvetta esittää olevansa jotain muuta kuin on. Minä en ole enää kiinnostunut ottamaan "rennosti" ja "hassuttelemaan", koska en sellainen ole. Huumorintajua löytyy oikeanlaisessa seurassa mutta perusluonteeltani olen analyyttinen ja pohdiskeleva. Analyysit ja pohdinnatkin sujuvat niin paljon paremmin nyt, kun pää on koko ajan selvä.
Aiemmin jopa pelkäsin omaa luonnettani. Nykyään se on ihan jees. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna tulee kymmenen vuotta raittiutta. Ja todellakin olen mieluummin hiljainen hissukka, eli oikea itseni, kuin se teennäisesti sosiaalinen rasittavuus.
Raittiudessa parasta on se, ettei ole enää tarvetta esittää olevansa jotain muuta kuin on. Minä en ole enää kiinnostunut ottamaan "rennosti" ja "hassuttelemaan", koska en sellainen ole. Huumorintajua löytyy oikeanlaisessa seurassa mutta perusluonteeltani olen analyyttinen ja pohdiskeleva. Analyysit ja pohdinnatkin sujuvat niin paljon paremmin nyt, kun pää on koko ajan selvä.
Aiemmin jopa pelkäsin omaa luonnettani. Nykyään se on ihan jees. ap
Tuntuu, että moni ajautuu alkoholin ongelmakäyttäjäksi siksi, ettei olisi muiden mielestä "liikaa" tai jotenkin muka olevinaan. Aina ei katsota hyvällä sitä, jos ihminen tietää omat rajansa ja tuntee muutenkin itsensä hyvin. Epävarmoille ja kontrolloiville tyypeille sellainen on uhka, joka pitää saada nitistettyä. Niin kuin tässä ketjussa on mainittu, humalatila tekee ihmisestä rajattoman. Samalla saa osakseen (valheellista) hyväksyntää heiltä, joiden mielestä olet aiemmin ollut vääränlainen. Jatkuvasti joko kännissä, pikku pöhnässä tai krapulassa oleva ihminen ei jaksa olla tietoinen itsestään eikä muista. Silloin ei myöskään jaksa välittää siitä, ettei elä omannäköistään elämää eivätkä ympärillä olevat ihmiset ole todellisuudessa puolellasi ollenkaan.
Hyvä juttu. Meitä on erilaisia. Joillekin alkoholi sopii ja joillekin ei. Se pitää tunnistaa itse ja juoda tai olla juomatta sen mukaisesti.