Miksi vakavassa suhteessa olevat ihmiset eivät halua asua enään yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

ENÄÄ

En kestäisi asua "enään"- ihmisen kanssa. 

Jos erehtyy samaan talouteen niin tkeläkettäni leikataan heti, koska Kelassa eletään menneisyydessä.

Jos vaikka toisella tai molemmilla on lapsia edellisistä liitoista.

Ennen olin just sellainen. Kammosin ajatusta yhteisestä arjesta, koska ajattelin, että vapaus lähtee. Mutta sitten rakastuin. Päätäpahkaa. Päistikkaa. Oikein kunnolla rakastuin. Ja äkkiä mikään ei ole ihanampaa kuin yhteinen arki.

Oma rauha. Ei tarvitse katsoa toista 24/7. Sisustus ja turhat riidat on iso juttu.

Kun mietin miestäni (ei olla naimisissa, mutta 15v suhde). Hänellä on 100 neliön asunto yksin. Hyvin minimalisitinen sisustus, mutta hieno asunto. Velaton asunto. Itsellä hänen mielestään turhaa roinaa. Jo noi asiat pitää meidät omissa kodeisssa, vaikka vietetään aikaa tietenkin toistemme kodeissa. 

Jos ajattelen tätä vkonloppua, Mies on hoitamasssa yrityksensä asioita ja itse luen kirjaa ja katson pari jaksoa sarjaa. Nähdään tiistaina. Meillä ei ole turhia riitoja mistään. Esim sukat, siivous, astiat jne. Noi muutamat asia on niin iso riidan syy kaikissa suhteissa. Kuka tekee mitä ja mitä jättää mihinkin. Oma aika ja koti on paikka, missä voi olla vaan. Toista myös kaipaa erilailla. Me molemmat ollaan asuttu yhdessä edellisissä suhteissa. Ei ikinä enää. Vaikka ollaan oltu 15v, niin suhde pysyy jotenkin tuoreena aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma veikkaus on, että halutaan vain rusinat pullasta eikä uskalleta tai haluta elää arkea yhdessä. Pelätään, että suhde ei kanna, koska on takana huonoja kokemuksia.

 

Mitä väärää siinä on ettei halua asua yhdessä? Ei missään ole määrätty että pariskuntien täytyisi jakaa asunto. Saako siitä "arjen jakamisesta" jonkun kirkkaamman kruunun?

Eri

Hyvä kysymys. Kyllä saa.

Jos mietin plussia ja miinuksia kohdallani, niin miinuksia yhdessäasumisessa on enemmän. 

Taloudelliselta puolelta mietittynä menettäsin asumistuen, sillä toki muuttaisin miehen omistusasuntoon. Saan eläkkeensaajan asumistukea. Myös eläkkeestäni lähtisi noin 80 euron siivu, jolloin en pystyisi maksamaan edes osuuttani juoksevista menoista ja olisin käytännössä miehen hyväntahdon varassa. 

En halua tehdä enää kompromisseja tai olla kenenkään kotipiika. Se on jo koettu kertaalleen. 

Minulla on lapsia ja haluan, että lapset voivat tulla "kotiin", ei kenenkään vieraan nurkkiin, kun käyvät. Myös miehellä on lapsia ja onpa käynyt niinkin, että miehen lapsen äitinsä heitti pihalle, kun tämä täytti 18 ja lapsi muutti luonnollisesti isälleen. Haluan myös olla päättämässä kenen kanssa asun ja se ei olisi mahdollista miehen asunnossa. Miehellä on vielä alaikäisiä lapsia. Toisaalta elämästä ei ikinä tiedä ja voihan olla, että minunkin lapsistani jompi kumpi joutuu syystä tai toisesta muuttamaan takaisin luokseni. 

Eli en halua enää ikinä asua kenenkään miehenpuolen kanssa saman katon alla. 

Vierailija kirjoitti:

Asun miehen kanssa, mutta jos menis lusikat jakoon niin en ryhtyisi tähän enää ikinä. Liikaa kompromisseja, liikaa sitä näkymätöntä työtä joka lankeaa tänäkin päivänä automaattisesti naiselle kun aikuinen mies ei muka osaa/muista/huomaa. Voisin vielä seurustella, mutta ehdottomasti omat asunnot. 

 

 

Viimeinen lause silkkaa kultaa.

M52

Halutaan sinkun edut säilyttää parisuhteessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei olisi sitä vähääkään luottamusta toista kohtaan joten erillään asumisestakaan ei tulisi mitään, joten ainut ratkaisu on sinkkuus.

Ihmiset osaavat kyllä olla uskottomia, vaikka asuisivat samassa osoitteessa. Toista ei voi kahlita. Pettävä löytää kyllä keinot, joiden avulla pääsee pettämään, vaikka kotona odottaisi 10 puolisoa. 

No tietenkin mutta se on niin paljon helpompaa omissa osoitteissa ja pettäminen voi kestää vaikka loputtomiin eikä siitä jää koskaan kiinni toisin kuin saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei olisi sitä vähääkään luottamusta toista kohtaan joten erillään asumisestakaan ei tulisi mitään, joten ainut ratkaisu on sinkkuus.

Ihmiset osaavat kyllä olla uskottomia, vaikka asuisivat samassa osoitteessa. Toista ei voi kahlita. Pettävä löytää kyllä keinot, joiden avulla pääsee pettämään, vaikka kotona odottaisi 10 puolisoa. 

 

No tietenkin mutta se on niin paljon helpompaa omissa osoitteissa ja pettäminen voi kestää vaikka loputtomiin eikä siitä jää koskaan kiinni toisin kuin saman katon alla.

Näitä tapauksiahan on vaikka millä mitalla kun kauan kotoa poissa aikaa viettävillä "työmatkoilla" olleilla miehillä onkin ollut vuosikausia joku toinen salaperhe jossain. Ei kai sellaisia operaatioita pyöriteltäisi jos enemmän viettäisi aikaa saman katon alla.

Jos ei millään tasolla pelkää menettävänsä toista niin ei se sitten kovin syvällistä se kiintymys mahda olla, silleen ihan sama, menköön jos menee mut kiva oli leikkiä yhdessä silti.

Minun elämääni yhdessä asuminen ei ole tuonut oikein mitään positiivista. Päinvastoin. Enemmän kaikenlaista epämukavuutta, ylimääräistä työtä ja ylimääräisiä kustannuksia minulle. Omassa taloudessa ei taas tule yllättäviä kustannuksia enkä joudu kannattelemaan ja ottamaan taloudellista vastuuta kuin itsestäni. Kolmen eri miehen kanssa ollut yhteinen huusholli ja joka kerta on sama kuvio toistunut joten yhteiset asumiset on minun osalta loppu. 

Minun on vaikea kuvitella vakavaa parisuhdetta omalle kohdalle ilman yhdessä asumista. Yhteiselämä toisen kanssa samassa taloudessa antaa niin paljon.