Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksiköhän olen aina ollut niin ei-tykätty, ei-toivottu ja yhdentekevä kaikille ympärilläni oleville / olleille ihmisille?
23.05.2017 |
Nopeasti vähän historiastani; sylivauvana isäni päätti ettei halua minua elämäänsä eli totaalihylkäys. Äiti yritti olla äiti, mutta jollain lailla häpeä au-lapsesta kuitenkin vaikutti kaikkeen. Isäpuoli suorastaan inhosi minua (tuli elämääni ollessani 3v), puhumattakaan hänen suvustaan. Olin häpeäpilkku. Kouluaikojen kaverit olivat kavereita silloin kun se heille parhaiten sopi, mutta minulle oli aina helppo tehdä ohareita ym. loukkaavia asioita. Jonkun verran kiusattiin. Myöhemmin teininä (kasvoin yllättäen kauniiksi) maineeni mustattiin ja loattiin. Olin aika hylkiö kotikaupungissani.
Tänä päivänä sama jatkuu, vaikka olen aikuinen nainen, hyvä koulutus, hyvä työpaikka, perhe (avioliitossa ja 2 lasta). Kohtaan jatkuvasti torjutuksi tulemista, hylkäämisiä, non-verbaalista viestiä siitä miten ei-toivottu olen. Minulle voi sanoa mitä tahansa, monet tuntuvat ajattelevan näin. Kohtaan esimerkiksi paljon sellaista, että ystävät puhuvat niistä PARHAISTA ystävistään minulle eli alleviivaavat etten minä ainakaan sellainen ole. Koen sen hyvin loukkaavana.
Olen hyväkäytöksinen, nöyrä, kuulemma hauskaa seuraa ja mukaudun helposti. En ole vaatimassa koko ajan jotain itselleni. Miksi törmään aina uudelleen ja uudelleen tähän samaan kuvioon - älä vaan kuvittele itsestäsi yhtään mitään! Minut on töötätty maan rakoon niin monen monituista kertaa, että en jaksa edes enää laskea. Vaikka menisin ihan uutena ja avoimin mielin täysin vieraaseen porukkaan, törmään hyvin pian samaan ilmiöön kuin aina, joten vian täytyy olla minussa.
Ainoat ihmiset maailmassa, jotka minua arvostavat ja rakastavat ovat minun lapset ja mies. Heitä varten elän.
Kommentit (147)
Kertokaahan, mistä teidän kaltaisia ystäviä löytäisi? Haluaisin aidon ja kiltin ihmisen ystäväkseni. Liian paljon tavannut itsekkäistä ihmisiä, jotka pelaavat likaista peliä ja syrjivät joitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan samanlainen. Olen ollut lapsesta saakka. Minulla on ihan samat taustat kuin sinullakin, isää en ole koskaan tavannut, isäpuoli vihasi, koulussa kiusattiin.
Olen aina ystävällinen ja avoin muita kohtaan, alku menee aina hyvin, mutta jossain vaiheessa minut vain työnnetään pois. En tiedä mikä minussa on niin rasittavaa. Alkuun aina kehutaan maasta taivaaseen, kun olen niin hieno ja ihana ihminen.
En ole takertuvainen, olen itseasiassa ujo ottamaan kontakia koska pelkään ajavani ihmiset pois olemalla liian innokas. Olen aina positiivisella ja iloisella mielellä mukana, jos joku ehdottaa jotain. Kotini ovet ovat aina avoinna jos joku kaipaa seuraa, olen valmis kuuntelemaan ja lohduttamaan.
Silti olen aina yksin. :/ Kaverit tulevat ja menevät, minulla ei ole yhtään ystävää joka olisi pysynyt rinnallani vuosien ajan.
Vanha ketju, mutta kommentoin silti.
Onpa ikävää, kuulostat aivan ihanalta ystävältä.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaahan, mistä teidän kaltaisia ystäviä löytäisi? Haluaisin aidon ja kiltin ihmisen ystäväkseni. Liian paljon tavannut itsekkäistä ihmisiä, jotka pelaavat likaista peliä ja syrjivät joitakin.
Minä myös! Miten voisimme tutustua toisiimme?
kaverihaku.net
Hakukriteereiksi: Helsinki, nainen, ikä 43-45
En hyppää ensimmäisenä vastaan, mutta kunhan jaksat lukea esittelyjä, saatat tunnistaa minut sieltä :)
T. Yksi täällä kirjoittaneista, joka samaistuu aloittajaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt terapiassa, mutta sieltäkään ei löytynyt vastausta tai keinoja muuttaa tendenssiä.
T. Eri kuin Ap
Alue: Aihe vapaa
Ehkä kannattaisi käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa, helpottaisi olla. Mutta .... vaikutat kuitenkin tasapainoiselta, asiat läheisten kanssa hyvin ja elämä suht mallillaan, sekin voi olla pieni kateuden aihe, ei saa näyttää liian onnelliselta.