Miksi parisuhteet eivät nykyään kestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elää toimimattomassa suhteessa.

Siksi kun ihan jokaisessa suhteessa tulee tuo vaihe että homma ei toimi. Auttaako eroaminen ja uusi puoliso niin ei

EIKÄ TULE. Tämä on suurin valhe ikinä. Ei jokaisessa suhteessa tule sellaista vaihetta. 

Mutta kaikkein parasta on olla suhteessa, jossa kumpikin tietää mitä suhteelta haluaa, on nähnyt elämää ja osaa analysoida itseään, puolisoaan ja suhdettaan ja arvostaa puolisoaan niin korkealle, että haluaa vain pitää kiinni onnesta jonka on saanut. 

Tämä toki onnistuu vain, jos sattuu ihan tuurilla saamaan laadukkaan puolison, tai on ennen suhdetta jo tiennyt mitä tarvitsee ja mitä arvostaa elämässä ja puolisossa ja löytää tähän sopivan kumppanin. Puoliso ja suhde voi olla silloin arvokkainta maailmassa, lahja, jos

Kyllä se tulee. Ihan jokaisessa suhteessa jompikumpi miettii jossain vaiheessa onko tämä järkevää. Olisko joku parempi yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että some on iso asia. Sieltä kun saa juuri sellaista highlight reeliä kuin haluaa katsoa ja sitten kuvittelee, että tämä on jotain todellista elämää.

Ei tajuta, että se ruoho ei ole vihreämpää siellä aidan toisella puolella vaan siellä missä sitä itse kastelee ja hoitaa.

Kyllä se usein on vihreämpää. Parisuhdetta kun ei yksin voi ylläpitää. Itse yritin, mutta kun se toinen ei suostunut puhumaan, ei tepapiaan, ei suostunut ns treffeille eikä suostunut edes netissä olevalle parisuhdekurssille. Aloitin se kurssin yksin ja itkin, kun tajusin, että ihan kaikki on pielessä. 

Tässä nyt tietenkin oletuksena, että molemmat on valmiita sen parisuhteen ylläpitoon. 

Siksi koska etsitään jatkuvasti sitä täydellistä, pidetään vaihtoehdot auki vaikka ollaan yhdessä jonkun kanssa. Vaihdetaan kumppania liian helpoin perustein, kun ongelmia ilmaantuu niin ei nähdä vaivaa ratkaista asioita vaan etsitään uusi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jo heti alkuun tuntuu siltä että ei saasta mikä työmaa ja riitaa tulee joka viikko milloin mistäkin, niin aika hankala yrittää alkaa keksimään syitä miksi sitä suhdetta lähtisi jatkamaan muuta kuin masokistisuuttaan.

Ketjussa taidettaan puhua niistä 10-20 vuoden suhteista. Ei mistään kuukauden kokeiluista.

Kertakäyttökulttuuri kun eroaa 20 vuoden välein? Sallikaa mun nyt nauraa.

No minkä takia siinä pitkässäkään suhteessa pitäisi kitua jos homma tuntuu enemmän kärsimykseltä. Se että ollaan tarkaisevinaan joku riita kun jo seuraava tunkee nurkan takaa ei oikein riitä mielestäni syyksi. Varmasti olisi ne ikänsä yhdessä tapelleetkin eronneet aikoinaan jos se ei olisi ollut niin häpeällistä. Nyt toki ylpeilevät asialla vaikka pientä katkeruuttakin varmasti löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elää toimimattomassa suhteessa.

Siksi kun ihan jokaisessa suhteessa tulee tuo vaihe että homma ei toimi. Auttaako eroaminen ja uusi puoliso niin ei

Olen miettinyt joskus että miksi ei voisi vaihtaa puolisoa uuteen useitakin kertoja jos se tuntuu hyvältä. Mikä itseisarvo se on sinnitellä yhdessä saman puolison kanssa loppuelämä. Miksei suhteissa voi olla ajatuksella, että se kestää niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja sitten voi kumpikin jatkaa tahollaan eteenpäin. 

Siksi koska tuolla metodilla sä eroat muutaman vuoden välein. Et opi koskaan edes tuntemaan ketään, et edes itseäsi. 

Miksi "useitakin kertoja" tarkoittaa muutaman vuoden välein? Eikö se voi tarkoittaa vaikka 10-15 vuoden välein? Tai vaikka niin että on ensin 25 vuotta suhteessa missä vaikka tehdään ne lapset ja sitten myöhemmällä iällä on muutaman muutama pidempi suhde?

Miksi juuri se että on yhden ihmisen kanssa koko elämänsä opettaisi tuntemaan itsensä paremmin kuin se että olisi useamman ihmisen kanssa?  Helposti voisi ajatella olevan toisinkin päin, jonkun toisen ihmisen kanssa ollessaan saattaa hyvinkin ymmärtää itsestään asioita mitä jonkun toisen kanssa ei.

Yllättävän moni täällä kuvittelee että jos minä vaan teen parhaani, hoidan suhdetta ja rakastan, niin se kumppani tekee sitten samoin.

Aika usein sitä kuitenkin itse haluaisi vielä ratkoa ongelmia, mutta kumppani on jo heittänyt kintaat tiskiin ja vaan lähtee suhteesta - joko henkisesti tai fyysisesti. 

Mitä silloin voi tehdä? Jotta suhde selviää, molempien pitäisi tehdä töitä sen eteen. 

Minä en olisi todennäköisesti ikinä ehdottanut eroa, mutta mieheni jätti minut.

Sellainen tilanne voi tapahtua ihan jokaiselle meistä. 

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni täällä kuvittelee että jos minä vaan teen parhaani, hoidan suhdetta ja rakastan, niin se kumppani tekee sitten samoin.

Aika usein sitä kuitenkin itse haluaisi vielä ratkoa ongelmia, mutta kumppani on jo heittänyt kintaat tiskiin ja vaan lähtee suhteesta - joko henkisesti tai fyysisesti. 

Mitä silloin voi tehdä? Jotta suhde selviää, molempien pitäisi tehdä töitä sen eteen. 

Minä en olisi todennäköisesti ikinä ehdottanut eroa, mutta mieheni jätti minut.

Sellainen tilanne voi tapahtua ihan jokaiselle meistä. 

Työ parisuhteen eteen. Plaa. Plaa. Plaa.

Olit varmaan välinpitämätön ja ohikävelevä naarasnalkutin joka ei antanut huomiota ja kuumia kosketuksia 24/7.

Nykyisistä aikuisista merkittävä osa on itse ns. avioerolapsia. Heiltä puuttuu sekä omasta elämästä että meitä kaikkia ympäröivästä kulttuurista parisuhteen suvantokohdista tai haastavista kohdista ylipääsemisen malli.

Eroamisen mallia sen sijaan tuuttaa media, ympäröivä yhteiskunta ja usein tuttavapiiri. Kaveripiireissä avioliitot usein kaatuvat kuin dominonappulat. Pariskuntia eroaa ja tästä voimaantuneena esitellään uusia suhteita, joihin arki ei ole vielä astunut ja ystäväpiiri voimaantuu perässä.

Ei siis ole mallia, keinoja ja osaamista päästä yli niistä vaiheista, joita pitkissä suhteissa useimmiten tulee. Eroja esitellään yleisesti myönteisinä ja "rohkeina" irtiottoina ja ratkaisuina. Tähän on helppo osaamattoman hypätä. Muutenkin ihmissuhdetaitojen puute ja pakeneminen ihmissuhteista - myös ystävyys- ja sukulaissuhteista - vaikeuksien tullen on monille suomalaisille tyypillinen piirre.

Vierailija kirjoitti:

Jos tästä eroaisin, niin ei mua minnekään lihatiski tinderiin saisi. 

Samoin. Jos eroaisin pitkästä liitosta, joka on kyllä muutaman kerran käynyt mielessä, en uutta puolisoa haluaisi tinderistä tai mistään. Kerta riittää.

389 jatkaa vielä. Ihmisillä on ylipäänsä vaikeuksia nähdä itseään toimijoina, jotka pystyvät ohjaamaan omaa elämäänsä ja vaikuttamaan asioihinsa. On helpompi uhriutua ja välttää vastuu.

Tämä pätee mitä suurimmassa määrin parisuhteisiin. Ihmiset "ajautuvat erilleen" kuin sen tekisi jokin tuntematon passiivimuotoinen luonnonvoima, eivät kaksi ihmistä aktiivisina toimijoina omassa suhteessaan. Myös kolmanteen osapuoleen rakastuminen usein "vain tapahtuu" ilman mitään omaa aktiivista vastuuta.

Ylös

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että some on iso asia. Sieltä kun saa juuri sellaista highlight reeliä kuin haluaa katsoa ja sitten kuvittelee, että tämä on jotain todellista elämää.

Ei tajuta, että se ruoho ei ole vihreämpää siellä aidan toisella puolella vaan siellä missä sitä itse kastelee ja hoitaa.

Some on alle 4-kymppisten juttu. Tuo ei selitä vanhempien eroamisia.