Miksi parisuhteet eivät nykyään kestä?

Ennen oltiin yhdessä vaikka väkisin. Ero ei ollut vaihtoehto. Monia onnettomia ihmiskohtaloita olisi voitu pelastaa jos ero olisi ollut helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elää toimimattomassa suhteessa.

Siksi kun ihan jokaisessa suhteessa tulee tuo vaihe että homma ei toimi. Auttaako eroaminen ja uusi puoliso niin ei

Olen miettinyt joskus että miksi ei voisi vaihtaa puolisoa uuteen useitakin kertoja jos se tuntuu hyvältä. Mikä itseisarvo se on sinnitellä yhdessä saman puolison kanssa loppuelämä. Miksei suhteissa voi olla ajatuksella, että se kestää niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja sitten voi kumpikin jatkaa tahollaan eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elää toimimattomassa suhteessa.

Siksi kun ihan jokaisessa suhteessa tulee tuo vaihe että homma ei toimi. Auttaako eroaminen ja uusi puoliso niin ei

Olen miettinyt joskus että miksi ei voisi vaihtaa puolisoa uuteen useitakin kertoja jos se tuntuu hyvältä. Mikä itseisarvo se on sinnitellä yhdessä saman puolison kanssa loppuelämä. Miksei suhteissa voi olla ajatuksella, että se kestää niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja sitten voi kumpikin jatkaa tahollaan eteenpäin. 

Siksi koska tuolla metodilla sä eroat muutaman vuoden välein. Et opi koskaan edes tuntemaan ketään, et edes itseäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elää toimimattomassa suhteessa.

Siksi kun ihan jokaisessa suhteessa tulee tuo vaihe että homma ei toimi. Auttaako eroaminen ja uusi puoliso niin ei

Olen miettinyt joskus että miksi ei voisi vaihtaa puolisoa uuteen useitakin kertoja jos se tuntuu hyvältä. Mikä itseisarvo se on sinnitellä yhdessä saman puolison kanssa loppuelämä. Miksei suhteissa voi olla ajatuksella, että se kestää niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja sitten voi kumpikin jatkaa tahollaan eteenpäin. 

Siksi koska tuolla metodilla sä eroat muutaman vuoden välein. Et opi koskaan edes tuntemaan ketään, et edes itseäsi. 

No miksi tämä sitten on perustavanlaatuisesti huono asia ja ns väärin? Itse en elä näin mutta en osaisi perustella miksi ei voisi. Eihän kaikki edes halua elää kumppanin kanssa, eivätkö he opi tuntemaan itseään tai ketään muuta?

Näen että eromäärien kasvuun vaikuttaa kaksi pääsyytä: se että nykyään on hyväksyttävämpää erota kuin ennen, ja se että ihmisistä on tullut itsekkäämpiä.

Ensimmäisen pääsyyn ruodintaa tarkemmin. Ennen vanhaan tosiaan ajateltiin, että kun nyt ollaan parisuhteessa, ja varsinkin jos oltiin menty naimisiin asti, että tästä ei sitten enää erota. Jos joku meni ottamaan avioeron, niin eihän sitä hyvällä katsottu, oli syy mikä tahansa, vaan kylällä kiersivät juorut. Nykyään taas ero on hyväksyttävämpää. Jos suhteessa ei ole hyvä olla, siitä on lupa lähteä. Tämä on silloin erittäin hyvä asia, jos suhteessa on ei-toivottuja asioita, tai jos suhde on alkanut jostain muusta syystä kuin oikean rakkauden takia. Toki joskus voi käydä niinkin, että suhteessa on ns. tavanomaisia parisuhteen ongelmia jotka voitaisiin työstää, mutta toinen osapuoli ei usko tähän vaan päättää mieluummin lähteä. Yleensä kuitenkin ne, jotka ovat lähteneet ns. liian varhain, ymmärtävät asian myöhemmin ja useimmiten katuvat valintaansa.

Sitten toisen pääsyyn ruodintaa tarkemmin. Parisuhteessa kaikki sujuu, on saatu yhteisiä lapsia ja eletään ruuhkavuosia. Molemmat ovat väsyneitä mutta puhaltavat silti yhteen hiileen. Toinen alkaa sitten kelata mielessään, että jos tässä nyt erottaisiinkin ja sovittaisiin lasten osalta viikko-viikko-malli, niin tarvitsisi elää tätä oravanpyörää vain joka toinen viikko, kun taas joka toinen viikko olisi täynnä omaa aikaa. Sitten tämä osapuoli ottaa eron ja hajottaa perheensä vain siksi, että saisi enemmän omaa aikaa. Tämä syy on pohjimmiltaan todella itsekäs, ja valitettavasti tästä syystä tulee nykyään paljon eroja pienten lasten vanhemmille. Ikään kuin ei olla valmiita elämään ne ruuhkavuodet, jotka ovat lopulta aika lyhyt ajanjakso, niin että se oma aika on tilapäisesti kortilla. Lasten kasvettua isommiksi omaa aikaa alkaa löytyä runsaasti enemmän, ja kun sitten olisi sitä omaa aikaa, siinä alkaa moni vanhempi haikailla sen ajan perään kun lapset olivat vielä pieniä. Mutta sitten on valitettavasti nämä vanhemmat, joiden pitäisi saada sitä omaa aikaa nyt heti, eikä se riitä että puoliso ottaa lapsista tilapäisesti enemmän koppia tai että osallistetaan esim. isovanhempia enemmän, vaan pitää saada ne omat vapaat viikot senkin hinnalla, että lapsilta menee siinä samassa ydinperhe. Siinä puhuu ihmisen itsekkyys.

Vierailija kirjoitti:

Oma puoliso oli sitä mieltä, että enää ei taistella suhteen eteen vaan annetaan heti periksi, sellainen kertakäyttökulttuuri. Itse en ole juurikaan ajatellut asiaa, mutta paljon mahdollista, että parisuhde on menettänyt arvonsa, koska kulttuurikin on muuttunut.

No jaa. Tuokin nyt taas vähän riippuu, että mitä tuolla taistelulla tarkoitetaan.

Edellinen kumppani oli sitä mieltä, että suhteen eteen pitää taistella. Joka siis käytännössä olisi tarkoittanut sitä, että minä olisin koko ajan joustanut kaikissa toiveissani ja tarpeistani, kun taas hänen mukavuusalueellaan oltaisiin pysytty tiukasti. Näin kun olisi menty, niin hyvä suhde olisi ollut ja silleen. Siis hänelle, ei minulle, mutta sillähän ei tuntunut olevan väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvästi on yhteiskunnassamme käynnissä murros pois liiallisesta ja narsistisesta ero- ja pettämismyönteisyydestä.

 

Ja hyvä niin.

Enpä usko. Nuori sukupolvi on niin tarkkaa omista tunteistaan ja turvallisesta tilastaan, että on vaikeaa kuvitella että he uskaltaisivat edes lähteä suhteisiin. Saati pystyisivät näkemään riittävästi hyvää epätäydellisissä kunppaniehdokkaissa.

No ei noista yhteiskunnan alemman tasoisista nuorista tarvitse välittää millään tavalla. Ilmiönä marginaaliväen juttuja.

Ai vaatia elämänlaatua myös parisuhteelta? No ei kyllä ole. Ennemminkin enää mariginaalinen osa suorittaa

"Syyllinen mihin? Valheisiin mitä suollat vai? Ei todellakaan nuorista suurin osa haaveile enää yhteiselämästä vastakkaisen sukupuolen kanssa."

Mitä tarkoitat nuorilla?

7/10 on parisuhteessa (aikuisväestöstä) ja sinkuista 80% toivoo saavansa parisuhteen jossain vaiheessa elämää. Näin tutkimuksen perusteella. Sinulla sit jotain parempaa salaista tietoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma puoliso oli sitä mieltä, että enää ei taistella suhteen eteen vaan annetaan heti periksi, sellainen kertakäyttökulttuuri. Itse en ole juurikaan ajatellut asiaa, mutta paljon mahdollista, että parisuhde on menettänyt arvonsa, koska kulttuurikin on muuttunut.

No jaa. Tuokin nyt taas vähän riippuu, että mitä tuolla taistelulla tarkoitetaan.

Edellinen kumppani oli sitä mieltä, että suhteen eteen pitää taistella. Joka siis käytännössä olisi tarkoittanut sitä, että minä olisin koko ajan joustanut kaikissa toiveissani ja tarpeistani, kun taas hänen mukavuusalueellaan oltaisiin pysytty tiukasti. Näin kun olisi menty, niin hyvä suhde olisi ollut ja silleen. Siis hänelle, ei minulle, mutta sillähän ei tuntunut olevan väliä.

Ja lopputulos oli että sinä jätit koska kaikki ei mennyt täsmällisesti sinun mielen mukaan etkä sinä suostunut joustamaan yhtään omista haluista ja vaatimuksista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elää toimimattomassa suhteessa.

Siksi kun ihan jokaisessa suhteessa tulee tuo vaihe että homma ei toimi. Auttaako eroaminen ja uusi puoliso niin ei

Olen miettinyt joskus että miksi ei voisi vaihtaa puolisoa uuteen useitakin kertoja jos se tuntuu hyvältä. Mikä itseisarvo se on sinnitellä yhdessä saman puolison kanssa loppuelämä. Miksei suhteissa voi olla ajatuksella, että se kestää niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja sitten voi kumpikin jatkaa tahollaan eteenpäin. 

Siksi koska tuolla metodilla sä eroat muutaman vuoden välein. Et opi koskaan edes tuntemaan ketään, et edes itseäsi. 

No miksi tämä sitten on perustavanlaatuisesti huono asia ja ns v

No lapsia ei ainakaan kannata hankkia. Jos ajatusmalli on tämä. Itse todella pitkässä suhteessa.  Sun ajatuksen perusteella oltaisiin erottu jo 5-10x.  Mikä nyky kokemuksella olisi ollut todella kova virhe. Koska suhteemme on parantunut vanhetessaan.  En usko että ikinä erotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska varsinkaan naiset eivät useinkaan tajua, että kaikkia harvoin saa samassa paketissa ja sitten valittavat kun ei ole hyviä miehiä. Naiset usein vaatii vähintäänkin:

-taloudellisesti vähintään suht keskituloinen

-riittävän iso muna

-savuton

-pukeutuu riittävän hyvän merkkisiin vaatteisiin

-jakaa samat (usein feministiset) arvot naisen kanssa

-jne...

Jo pelkästään jos ei yhtä noista asioista läpäise, niin joutuu helposti hylkyyn. Sitten ihmetellään kun ei löydy millään sen isokaluisen fb-miehen ja sen työpaikan kohteliaan mukavan miekkosen hybridiä.

Kuulostaa siltä, ettet itse täytä noita kriteerejä ja olet jäänyt ilman naista, niin luulet noiden ominaisuuksien olevan se syy.

Kerro toki, että mistä edellä mainituista ominai

Nyt kun mielessäni käyn läpi noita sinun kuvittelemia kriteerejä, niin aika harva kaverin puoliso täyttää niistä edes kahta. Munan kokoon en voi ottaa kantaa. En voi puhua yleisesti naisten puolesta, vain heidän, jotka tunnen ja ovat myös parisuhteissa. Mut nää on näitä ikuisia katkerien listoja, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Se rakkaus loppuu johonkin ja sen jälkeen ei ole enää syytä jatkaa. 

Omalla kohdalla ex teki selväksi ettei ollut enää kiinnostunut. Näytti sen ja tavallaan  sanoikin. Ei todellakaan vietetty yhdessä mitään aikaa, vaikka lapsetkin kasvoivat teini-ikään ja olisi ollut mahdollisuys. Ei lähtenyt edes lenkille ja lopulta kieltäytyi lähtemästä yhdessä edes ruokakauppaan. Selvää oli, että puhumaan ei suostunut. Jokin toivo oli itsellä pitkään, mutta kun exän käytös vain paheni ja mukaan tuli ihme irvistelyä ja iva niin tein hommasta lopun. 

Kärsivällisyyttä ja toivoa oli parin vuoden ajan. En alkanut enää itseäni kiusaamaan. Päivääkään en ole katunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elää toimimattomassa suhteessa.

Siksi kun ihan jokaisessa suhteessa tulee tuo vaihe että homma ei toimi. Auttaako eroaminen ja uusi puoliso niin ei

EIKÄ TULE. Tämä on suurin valhe ikinä. Ei jokaisessa suhteessa tule sellaista vaihetta. 

Mutta kaikkein parasta on olla suhteessa, jossa kumpikin tietää mitä suhteelta haluaa, on nähnyt elämää ja osaa analysoida itseään, puolisoaan ja suhdettaan ja arvostaa puolisoaan niin korkealle, että haluaa vain pitää kiinni onnesta jonka on saanut. 

Tämä toki onnistuu vain, jos sattuu ihan tuurilla saamaan laadukkaan puolison, tai on ennen suhdetta jo tiennyt mitä tarvitsee ja mitä arvostaa elämässä ja puolisossa ja löytää tähän sopivan kumppanin. Puoliso ja suhde voi olla silloin arvokkainta maailmassa, lahja, josta kiittää joka päivä ja jonka eteen tehdään ilolla asioita. Molemmille.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elää toimimattomassa suhteessa.

Siksi kun ihan jokaisessa suhteessa tulee tuo vaihe että homma ei toimi. Auttaako eroaminen ja uusi puoliso niin ei

Olen miettinyt joskus että miksi ei voisi vaihtaa puolisoa uuteen useitakin kertoja jos se tuntuu hyvältä. Mikä itseisarvo se on sinnitellä yhdessä saman puolison kanssa loppuelämä. Miksei suhteissa voi olla ajatuksella, että se kestää niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja sitten voi kumpikin jatkaa tahollaan eteenpäin. 

Kyllähän moni niin tekeekin. Pitäisi kuitenkin olla heti alkuun rehellinen uudelle puolisolle, ettei tämä luule saavansa loppuelämän kumppania. 

Kertakäyttökulttuuri - käytä ja heitä pois - on tullut parisuhteisiin jo kauan sitten.

Sanoisin, että some on iso asia. Sieltä kun saa juuri sellaista highlight reeliä kuin haluaa katsoa ja sitten kuvittelee, että tämä on jotain todellista elämää.

Ei tajuta, että se ruoho ei ole vihreämpää siellä aidan toisella puolella vaan siellä missä sitä itse kastelee ja hoitaa.

Jos jo heti alkuun tuntuu siltä että ei saasta mikä työmaa ja riitaa tulee joka viikko milloin mistäkin, niin aika hankala yrittää alkaa keksimään syitä miksi sitä suhdetta lähtisi jatkamaan muuta kuin masokistisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elää toimimattomassa suhteessa.

Siksi kun ihan jokaisessa suhteessa tulee tuo vaihe että homma ei toimi. Auttaako eroaminen ja uusi puoliso niin ei

Olen miettinyt joskus että miksi ei voisi vaihtaa puolisoa uuteen useitakin kertoja jos se tuntuu hyvältä. Mikä itseisarvo se on sinnitellä yhdessä saman puolison kanssa loppuelämä. Miksei suhteissa voi olla ajatuksella, että se kestää niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja sitten voi kumpikin jatkaa tahollaan eteenpäin. 

Siksi koska tuolla metodilla sä eroat muutaman vuoden välein. Et opi koskaan edes tuntemaan ketään, et edes itseäsi. 

No miksi tämä sitten on perustavanlaatuisesti huono asia ja ns v

Välillä on lisäksi mukava elää ilman parisuhdetta, ehkä jopa loppuelämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kertakäyttökulttuuri - käytä ja heitä pois - on tullut parisuhteisiin jo kauan sitten.

Moni mies todellakin haluaisi hyväksikäyttösuhteen loppuelämäksi. Mikä siinä on tavoiteltavaa tai ihanteellista?

Vierailija kirjoitti:

Jos jo heti alkuun tuntuu siltä että ei saasta mikä työmaa ja riitaa tulee joka viikko milloin mistäkin, niin aika hankala yrittää alkaa keksimään syitä miksi sitä suhdetta lähtisi jatkamaan muuta kuin masokistisuuttaan.

Ketjussa taidettaan puhua niistä 10-20 vuoden suhteista. Ei mistään kuukauden kokeiluista.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että some on iso asia. Sieltä kun saa juuri sellaista highlight reeliä kuin haluaa katsoa ja sitten kuvittelee, että tämä on jotain todellista elämää.

Ei tajuta, että se ruoho ei ole vihreämpää siellä aidan toisella puolella vaan siellä missä sitä itse kastelee ja hoitaa.

Kyllä se usein on vihreämpää. Parisuhdetta kun ei yksin voi ylläpitää. Itse yritin, mutta kun se toinen ei suostunut puhumaan, ei tepapiaan, ei suostunut ns treffeille eikä suostunut edes netissä olevalle parisuhdekurssille. Aloitin se kurssin yksin ja itkin, kun tajusin, että ihan kaikki on pielessä.