Parhaita syitä, miksi ette saaneet hakemaanne työpaikkaa?
En löytänyt tästä aiheesta ainakaan kovinkaan tuoretta ketjua, joten aloitetaan sellainen itse. Eli: kun olette hakeneet työpaikkaa ja saaneet sen "valintamme tällä kertaa kohdistunut teihin" -vastauksen; jos teille on eritelty syitä sille miksi ette tulleet valituiksi, onko vastaan tullut kovinkin lennokkaita, kummallisia tai muuten mieleen jääneitä perusteluja?
Aloitan. Olen tehnyt kotiavustajan töitä pian kaksi vuosikymmentä. Tovi sitten työhakuuni myytiin ei oota ja nimettiin perusteluna se, etten työhaastattelussa antamani vastauksen mukaan laula karaokea mielelläni. Työ kun olisi (tätä en hakiessa tiennyt) edellyttänyt paitsi asiakkaan viemistä karaokebaariin, myös itse laulamista.
(Sama asiakas näyttää edelleen hakevan kotiavustajaa, mutta toista kertaa en ole enää paikkaa hakenut. Toivottavasti löydämme kumpikin etsimämme.)
Kommentit (38)
En saanut hakemaani paikkaa koska olin mies. Rekrytoiva esinainen vielä sanoi tämän syyn suoraan että halusi tiimiin naisen koska muutkin tiimissä olivat naisia, ja ajatteli kai pehmentävänsä takaiskua lisäämällä vielä, että olit kyllä muuten pätevin hakija! Tapahtui 90-luvulla.
Pankkiin hain peruspirkoksi. Haastattelu meni hyvin, vastasin sujuvasti esitettyihin kysymyksiin ja keskustelu oli vuorovaikutteista. Sain kehuja haastattelun jälkeen. Pitkä kokemus asiakaspalvelutyöstä ja vaadittava pätevyys löytyi. No, en saanut paikkaa ja kysyttäessä sain syyn: painotettiin enemmän kuuntelupuolta?! 😲
En tiedä oliko se syy miksen saanut paikkaa, mutta kerran olin työhaastattelussa missä haastattelija kyseli kaikkea kummallista varhaislapsuudestani. Monesko lapsi olin perheessä, millaisia leikkejä leikin lapsena jne..
Tuli mieleen että oli lukenut jonkun psykiatrian alkeet -oppaan ja yritti tehdä omaa psykoanalyysiä. Onneksi en siihen firmaan joutunut.
Vaikutin "liian akateemiselta" työyhteisöön. Jooh :D
Hain siivoojan paikkaa (olisi ollut huoltoaseman perussiivoa ja satunnaista rappusiivousta) enkä saanut paikkaa. Syyksi sanottiin, että olin "liian nuori". Olin silloin 19-vuotias. (Työ ei edellyttänyt ajokorttia.)
Hain ns. toimistotyöpaikkaa 2010-luvulla. Työ olisi ollut tekstinkäsittelyä, kielenhuoltoa ja tapahtumajärjestämisen tiedotuspuolta. Olin tehnyt tätä (yleensä hyvin projektipainotteista eli luontojaan määräaikaista) työtä useissa eri työpaikoissa pitkän pätkän ja lisäkouluttautunut työtehtäviin vielä siinä työn ohessa.
En saanut hakemaani työpaikkaa, en päässyt edes haastatteluun. Syyksi kerrottiin "työkokemuksen puute". Eikä siinä mitään, oletin että muilla hakijoilla vain oli enemmän kannuksia. Mutta sitten kävikin ilmi, että paikkaan oli valittu amk-opiskelija vailla minkäänlaista työkokemusta... mutta hän nyt vain sattui olemaan pääsihteerin henkilökohtainen hyvä ystävä.
Toki Suomessa toimitaan eri aloilla edelleen usein niin, että virallisesta hakuprosessista huolimatta työpaikat jaetaan henkilösuhteiden perusteella.
Hain virastossa pikkupäälliköksi. Muuten olin hyvä ja osaava, mutta viestinnän osaaminen heikompi kuin valitulla. (Paikka ei ollut viestintäyksikkö)
Joopa joo, olin tehnyt kirjoittavan toimittajan töitä 4 vuotta, freenä pätkiä radioon sekä työskennellyt viestintäpäällikkönä 2 vuotta. Valittu ei koskaan mitään näistä - oli toki kiva ja huumorintajuinen tyyppi.
Julkisella sektorilla on julkisen sektorin pätevyysvaatimukset.
Liian kova palkkapyyntö. Harkitsen siis työpaikan vaihtoa ja saisin kyllä töitä monesta paikasta mutta palkkaa haluaisivat maksaa 1000 - 2000 e/kk vähemmän kuin nyt saan. Juu kiitos ei.
Tiedekunta keskeytti tehtäväntäyttöprosessin joko rahapulassa tai estääkseen epämieluisan hakijan (eli minun) tulemisen valituksi. Myöhemmin tehtävä täytettiin eri tavalla, ja siihen kutsuttiin tutkija samasta yliopistosta.
Yhdessä perusteluna valinnalle oli mainittu yhden hakijan yhteistyökyky. Vaikutti hassulta, kun kuitenkaan muita wi edes haastateltu. Kuitenkin muut saivat päätöksen, jossa tuon yhden yhteistyökykyä niin kehuttiin, ja ehkä muutkin kokivat tulleensa leimatuksi yhteistyökyvyttämiksi työnantajan taholta, joka ei itse ole edes ollut heihin yhteydessä heidän hakemustensa johdosta.
Vierailija kirjoitti:
Liian kova palkkapyyntö. Harkitsen siis työpaikan vaihtoa ja saisin kyllä töitä monesta paikasta mutta palkkaa haluaisivat maksaa 1000 - 2000 e/kk vähemmän kuin nyt saan. Juu kiitos ei.
Työstä maksetaan kyseisen tehtävän mukaan, ei sen mukaan mitä nykyään saat.
Hain työpaikkaa, jossa ei tarvittu autoa mihinkään ja jonne olisin päässyt kätevästi julkisilla. En saanut työtä koska mulla ei ollut autoa.
En saanut Vaasasta syyttäjän virkaa, sillä ruotsinkielentaitoni ei ollut täydellinen. Ymmärrän hyvin. Oikea päätös. Olisin ollut ongelmissa.
Ylpeä kuitenkin siitä, että olin kahden joukossa, kun harkitsivat valintaa. Tosin sekin oli omasta mielestäni yläkanttiin.
asianajaja, N54
Työhaastattelussa kysyttiin että seurustelenko. En vastannut; en ollut epäystävällinenkään, mutta totesin jotain tyyliin "en näe miten henkilösuhteeni tai perhe-elämäni liittyy hakemaani työhön" tms. En saanut paikkaa, ja syyksi kerrottiin suoraan että "perhetilanne vaikuttaisi jaksamiseen työssä". Heitin koko roskan liiton tiskille ja kohtalaiset pyyhkeethän siitä työnantajalle tuli. (Tapahtui 2000-luvun alussa. Olin alle kolmikymppinen nainen, ja oletan että työnantaja pelkäsi minun tulevan raskaaksi ja jäävän äitiyslomalle. Siinä teille synnytystalkoita.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian kova palkkapyyntö. Harkitsen siis työpaikan vaihtoa ja saisin kyllä töitä monesta paikasta mutta palkkaa haluaisivat maksaa 1000 - 2000 e/kk vähemmän kuin nyt saan. Juu kiitos ei.
Työstä maksetaan kyseisen tehtävän mukaan, ei sen mukaan mitä nykyään saat.
Enpä kyllä itsekään lähtisi tekemään saman alan ja saman työtehtävän mukaisia hommia alemmalla palkalla kuin mitä niistä nykyään saa. Nykyisessä duunissani saan palkkavaatimukseni mukaista taksaa, ja kun tuli lounastauolla puheeksi tämä palkkataso niin kävi ilmi, että aika moni muu oli kyllä hyväksynyt sen työnantajan haista paska -hinnoittelun ja teki työtään pätevyystasoaan alhaisemmalla palkalla. Arvannette varmaan, että akkavaltaisella työpaikalla tämä johti aika nopeasti siihen että minä olen se hankala tyyppi eivätkä suinkaan nämä kiltit tytöt, jotka tyytyvät murusiin ja alihinnoittelevat ihan itse oman työnsä.
Kahdessa paikassa oli se, että ei ollut omaa autoa. En ymmärrä miten työttömällä olisi varaa pitää autoa. Ei ainakaan itselläni. Kaipa joillain sadoista hakijoista oli. Yhdessä yritys oli laajentamassa, mutta perääntyi taloustilanteen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
En saanut Vaasasta syyttäjän virkaa, sillä ruotsinkielentaitoni ei ollut täydellinen. Ymmärrän hyvin. Oikea päätös. Olisin ollut ongelmissa.
Ylpeä kuitenkin siitä, että olin kahden joukossa, kun harkitsivat valintaa. Tosin sekin oli omasta mielestäni yläkanttiin.
asianajaja, N54
Minä taas kerran sain työpaikan pääosin ruotsin kielen taitoni vuoksi (mikä oli kerrottu toimeenvalitsemispäätöksessäkin) vaikka kielitaitoni on noin. 5-vuotiaan tasolla eikä sitä kyseiset haastattelijat olleet koskaan testanneet. Tunsivat minut siis entuudestaan.
Sanoin että ymmärrän kyllä että hommaa aletaan harjoittelemaan pienemmällä palkalla.
Tämä sitten kääntyi työnantajalle niin ettei palkka kelpaa??? Aika wtf olin.
Vierailija kirjoitti:
Hain työpaikkaa, jossa ei tarvittu autoa mihinkään ja jonne olisin päässyt kätevästi julkisilla. En saanut työtä koska mulla ei ollut autoa.
Mulle on annettu sama selitys. Olemmekohan hakeneet samaa työpaikkaa?
T: Tuntematon
Hain 60-luvulla säästöpankkiin töihin keskikoulun jälkeen. En saanut työtä, koska mulla oli kuulema liian hyvä todistus. Ka oli 9. No sen jälkeen en ole säästöpankkia tarvinnutkaan😅
Onneksi jatkoin opiskelua ja sain oikeita töitä.
T. N 76 v