Lue keskustelun säännöt.
12 vuotiaan yksinäisyys
30.10.2025 |
Olemme muuttaneet 2 krt 2 vuoden aikana halvemman asunnon perässä, mutta pysyneet lähialueella. Koulu on ollut sama koko ajan. Lapsella ei ole ainuttakaan kaveria, kun uuden talon pihapiirissä ei asu lapsia ja oman koulun oppilaat asuvat eri alueella. Lapsi viettää kaiket ajat yksin huoneessaan askarrellen jne, on kyllä 2 harrastusta joissa käy 3krt vko mielellään.
Kun vertaan muiden samanikäisten elämään he liikkuvat porukoissa ja ovat puistoissa jne kavereilla. Oma lapsi on ollut aina se jolla max 1 kaveri joka käynyt kylässä harvakseltaan nyt tämä kaveri muutti toiseen maahan.
Mietin milloin pitää huolestua ja mitä voisin tehdä lapsen avuksi? Hän suree kun kukaan ei ole hönen kanssaan esim välkillä kun nämä luokkakaverit ovat porukassa pihoilla ja ostareilla vapaa aikana he viettävät välkilläkin aikaa yhdessä. Lapseni on välkät aina yksin, opettaja tietää asiasta ja on käynyt koulupsykalla. Ei vaikutusta.
Lapsi on varmaan saanut mallin minulta, minulla ei ole ystäviä ja sukulaiset eivät pidä yhteyttä. Pääasiassa olen aina lapsen kanssa vaan kaksin joka myös väsyttää välillä. Jos en keksi vklopunna ohjelmaa lapsi on yksin huoneessaan.
Olen miettinyt jotakin radikaalia, jos muuttaisimme ihan muualle jotta lapsi saisi uuden alun. Olen itse työtön joten meillä ei ole syytä asua täällä missä nyt, asuntokin on kallis.
Mitä tekisitte ja onko teillä muilla yksinäisiä varhaisteinejä? Itse olin tuon ikäisenä vapaa ajat ulkona kavereiden kanssa.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy apua sosiaalitoimelta, koulun kuraattorilta ja koulun psykologilta? Olet ihan aiheesta huolissasi. Googlaa myös järjestöjä, monessa on tarjolla ystäväpalvelua nuorille, muistaakseni. Opettaja ei voi tuohon kauheasti vaikuttaa. Voit myös kysyä sosiaalitoimelta/järjestöiltä tukiperhettä jossa olisi samanikäinen sisarus?
Voitko itse järjestää jotain mihin lapsi voisi kutsua kavereita/kaverin? Halloween-juhlat, pikkujoulut, synttärit, uimahallireissu, käynti Mäkkärissä tms? Ymmärrän kyllä että kaikki maksaa. Uimahallireissu ei varmaan paljon.
Voisitteko osallistua yhdessä tuetuille lomille (esim kesäleireille) joissa lapsi voisi saada uusia kavereita? Tai lähtisikö lapsi itse leireille? Niihin saa tukia anottua myös.
Ei ole ketään ketä kutsua juhliin. Siksi ei ollut edes kaverisyntyäreitä tänä vuonna. Nykyinen asunto on
Älä ota stressiä. Lapsi itse kuitenkin on päättänyt että ei halua ketään kutsua kotiinsa. Ja koulukaverit ilmeisesti on huonoa seuraa, niin parempi vain kun ei heihin ole yhteydessä. En todellakaan tuon takia hakisi apua sossulta tai koulukuraattorilta. Harrastuksia on ja se on hyvä. Netissä vois löytyä vaikka jonkun pelin kautta sellainen kaveriporukka johon ois helppo pitää etänä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin kotona kun kadulla ton ikänen. Eikö kukaan ikinä käy kylässä?
Lapsen mummo, isä ja siskopuoli, muualla Suomessa asuvat kummit, eno ja serkku. Siinä ne sukulaiset ovat. Mutta kaikki paitsi isä ja mummo asuvat muualla Suomessa.
Itselläni ei ole kavereita tai tuttavia Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuo on hyvä? Jos asutte jossain tyyliin Vantaalla tms. mamulähiössä, on parempi että ei hillu kaupungilla. Pääkaupunkiseudun lähiöissä tuon ikäiset puukottavat toisiaan ja vetävät huumeita, lääkkeitä sekä alkoholia sekaisin.
Hki asutaan. Sitä juuri vähän mietinkin että miksi rohkaisisin lasta viettämään aikaa ostarilla tms, tiedän että jotkut vapettavat ja energiajuomaa menee monta tlk illassa. On ollut jo karkailuja jne. Luokalla ei ole ns perhetyttöjä jotka harrastavat ja viettävät aikaa perheen kanssa.
Jotenkin vaan silti tuntuu ikävältä lapsen vuoksi kun lukee esim luokan wa ryhmää missä sovitaan missä nähdään ja mitä tehdään jne.
Ei se ole ikävä että tyttö ei joudu kännissä ja aineissa hyväksikäytön uhriksi, niinkuin varmasti puolet tuosta kaupungilla hengaavasta kaveriporukasta on jo sen kokenut...
Tutustu itse muihin äiteihin joilla on saman ikäisiä lapsia.
Jos kouluissa ja harrastuksissa on osa porukkaa, niin ei kai tuossa mitään pahaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos lapsi osallistuisi seurakunnan varhaisnuorten toimintaan? Ja sinä itsekin? Näinä aikoina on hyvä olla turvallisia yhteisöjä.
Kuulostaa vähän junteilta ap:n lapsen luokkakaverit. Kuten ap kirjoittikin, luokalla ei ole perhetyttöjä. Helsingissäkin on niin erilaisia alueita. Ja eihän yhdellä luokalla nyt paljoa tyttöjä ole. Voi olla, että siitä pienehköstä porukasta ei löydy samanhenkistä. Ei tytössä mitään vika ole. Kun on päivät koulussa ja hänellä on vielä harrastuksiakin, on siinä kuormitusta tarpeeksi. Ostarit eivät pitäisi olla tuonikäisen säännöllinen vapaa-ajanviettopaikka. Kaikissa harrastuksissakaan ei synny tiiviitä kaverisuhteita. Jos mahdollista, niin muuttakaa, jos tyttö kokee ongelmaksi yksinäisyyden. Ja ap, kuten moni on kirjoittanut, ei tämä sun syytä ole. Harva jaksaa mitään sosialisoida sen enempää arjessa kotonaan, kutsua ketään kylään tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko muuttaa vielä lapsen 6. luokan aikana Helsingissä vielä johonkin osoitteeseen mistä hän pääsisi yläasteelle uuteen kouluun? Vaihtuisi piirit sopivasti muttei kaikki muuttuisi. Kutonen loppuun vanhassa koulussa. Mieluiten joku vähän parempi alue jos varaa.
Tuon ikäinen voisi olla kaveri jo jollekin hyväntahtoiselle vanhalle ukolle, joka opastaisi kalastamaan ja tekemään puukäsitöitä, tms. Tai jonnekin askartelukerhoonhan se pitää saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläkoulu edessä ensi vuonna niin kuvio muuttuu joka tapauksessa. Löytyisikö joku sopiva painotetun opetuksen luokka? Niihin tullaan usein ilman kavereita, kun on pääsykokeet. Kaikilla myös sitten se sama kiinnostuksen kohde.
Oma tyttö on saman ikäinen eikä koulusta oikein ole löytynyt kavereita eikä oikeastaan halua nähdä ketään vapaa-ajalla. Tyttö on todella erilainen kuin luokkakaverinsa, joista puolet on keppari/heppatyttöjä ja puolet ostarilla hengaavia pissiksiä. Onneksi urheiluharrastuksesta on löytynyt se oma porukka ja samanhenkiset ihmiset. Mutta ei tyttö heitäkään näe kuin treeneissä/kisoissa/leireillä. Kotona meillä käy harvoin kukaan. Ja lapsi viihtyykin ihan hyvin kotona lukien, koiran kanssa leikkien ja telkkaria katsoen. Joskus käydään yhdessä lenkillä.
Koulu kuitenkin on välillä selkeästi todella ahdistavaa, kun ei ole sitä omaa porukkaa mihin kuuluu. Toivon, että ensi vuonna yläkoulussa löytyisi fiksu porukka samanhenkisiä kavereita.
Mulla oli eka luokalla ensimmäinen mönkijä, veljeni sai ekaluokalla eka moponsa.