Mitkä ovat kolme parasta elokuvaa, jotka olet nähnyt elämäsi aikana?
Itse pidän yleisesti nykyelokuvia mauttomina monellakin tavalla, ei ihme että elokuvien kulta-aika päättyi 50-luvulle. Entisaikojen elokuvat oli sellaisia, että ne saattoi katsoa lastenkin kanssa, ilman että joutui pelkäämään sisältöä. Tyylikkäitä hyvänmielen elokuvia, joissa monissa hyviä opetuksiakin. Asiat voi kertoa monella tavalla, myös tyylillä.
Kommentit (316)
Arrival
Call me by your name
Pans labyrinth
Sininen, kaunis mieli , piukat paikat
Heartbreak ridge
Minun Afrikkani
Forrest gump
Before sunrise
Amelie
The Piano
Vierailija kirjoitti:
Berliinin taivaan alla
Polkupyörävaras
Viimeiseen hengenvetoon
Nämä🤩
Yksi kauneimmista ja katkeransuloisimmista elokuvista on Vivien Leghin tähdittämä iki-ihana Sumujen silta, vanha, ikuinen, kuolematon rakkauden ja menetyksen kuvaus.
Rio Bravo, Tuntematon sotilas (Laine), Blues Brothers
1. Paul Thomas Anderson: There will be blood. (kaikki toimii: kässäri, huippunäyttelijät, hyvin ohjattu, teemaan erittäin hyvin sopiva musiikki, ei lässytystä, hyvät on hyviä, pahat pahoja ja tuhoavat toisensa, hyvät selviävät väistämällä/kaihtamalla)
2. Chantal Akerman: Jeanne Dielman, 23 quai du Commerce, 1080 Bruxelles (hypnoottinen, merkillisellä tavalla traaginen)
3. Andrei Tarkovsky: Stalker (mystinen, selittämätön, dystopioiden dystopia, lähellä parodiaa, mieleenjäävä)
Auringonlaskun katu. Ajalta (1950), jolloin uskallettiin olla uljaasti pateettisia ja dramaattisesti romanttisia.
Paratiisin lapset. Vuodelta 1945. Upea ranskalainen klassikko.
La Vie est Belle. Uusi elämäni. Jostain 90-luvun lopulta.
Kummisetä. The Godfather. Vuodelta 1972.
Viettelyksen vaunu
Alaston satama
Eedenistä itään
Humiseva harju (Se versio, jossa on Ralph Fiennes)
Kauriinmetsästäjä (Loppukohtaus, jossa Robert ei kaiken kokemansa jälkeen ammu kaurista.)
Gladiator, Titanic tai Braveheart
Ainakin Gladiaattori ja My Own Private Idaho. Myös Illusionisti on iki-ihana.
Nuorena se oli aina The Sound of Music. Ihana musiikki, sydämellinen, lämmin, kauniskin.
Sitten tuli Forrest Gump. Vuotta en muista, mutta se kiilasi kuitenkin kärkeen, katsoin uudestaan ja uudestaan.
Sitten tuli La La Land, olikohan vuosi 2016. Olin kuullut elokuvasta, mutta se ei ollut vielä Suomessa. Olin lentokoneessa, missä sitä näytettiin, ja BUM. Mikään ei ole ikinä ollut samalla niin ihana ja surullinen. Rakastan edelleen sen musiikkia. Ja tunnelmaa myös. Loppu on hyvin haikea, ei sellainen happily ever after, jota katsoja olisi toivonut. Kuitenkin oli onnea. Suomeen palattuani kävin ainakin kolmesti katsomassa sen elokuvissa. Se on jotenkin eri kokemus poissa kotoa.
Amadeus, Englantilainen potilas, Gladiator.
All about Eve
Casablanca
Sunset Boulevard