Lue keskustelun säännöt.
Mistä löytää tahdonvoima lähteä vahingollisesta suhteesta?
18.10.2025 |
Mies käyttää aika rajua henkistä väkivaltaa. Alkoi jo ennen yhteiseen kotiin muuttamista. Muutin silti, koska minulla on aika pahasti omien traumojen hoitaminen kesken. Ja todellakin tiedostan, että sain mitä tilasin, joten säästäkää siltä.
Ymmärrän aivan yksiselitteisesti, että elämäni on sellaista, mitä olen itse valinnut. Ja tiedän, että ainut oikea teko olisi lähteä. En kuitenkaan saa sitä aikaiseksi. Tiedän, että tuhlaan elämääni, tuhoan mielenterveyttäni, koko ajan enemmän. En saa aikaiseksi lähteä, koska olen vielä liian rikki. Kai? Saamaton? Mitään en tässä taloudellisesti tms hyödy. Terapiani ei ole vielä auttanut siihen, että saisin lähdettyä.
Suunta on sellainen, että näen tulevaisuuden, jossa lopulta riistän itseltäni hengen, kun en sitten enää vain jaksa. Ja tilanne on siis niin kieroutunut, että tuokin tuntuu olevan helpommin ja mieluummin toteutettavissa, kuin täältä lähteminen.
En ole masentunut, ahdistunut, vaan totaalisen lamaantunut. Annan miehen toteuttaa seksuaalisia tarpeitaan minuun, koska en vaan enää kestä sitä mitä seuraa, jos en niin tee. Annan miehen tuhota minua, koska en kykene muuhun.
Mitä ihmisen pitäis tällaisessa tilanteessa tehdä? Jos aiot sanoa, että lähdet nyt vaan, niin ole ystävällinen ja kerro Miten saan sen aikaiseksi. Voin kertoa, että olen yrittänyt. En onnistu, koska olen lamaantunut. Ja ei, tämä ei ole provo. Kykenen kirjoittamaan ihan hyvin, hoidan jopa työni ihan hyvin. Mutta jokin mättää niin isosti, että mieluummin näköjään kidun hengiltä kuin saan aikaiseksi lähteä.
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Olette auttaneet minua paljon. Olihan tämä avaus jokin avunpyyntö, vaikka en sitä itse ihan suoraan sellaisena rekisteröinyt, kummallista sekin.
Lamaantuminen paheni, kun täältä lukemastani ymmärsin, miten hirveä tilanne oikeasti on. Jouduin jäämään sairauslomalle. Autopilotti ei enää vaan toiminut.
Sitten yhtenä iltana, mies ylitti sellaisen rajan, että mussa heräsi se puuttuva itsesuojeluvaisto. Räjähdin aivan totaalisesti. Ihmettelen, että sain pideltyä itseni ja raivoni, etten käynyt häneen käsiksi. Niin, minä pieni nainen, hän iso mies. Mutta silti. Ja yhtäkkiä, täällä onkin hyvin peloissaan oleva mies.
Olen niin täynnä vihaa, että meinaan tukehtua ja räjähtää kappaleiksi. Rehellisesti sanottuna pelkään tätä vihaani, ajatuksiani ja tarvettani satuttaa miestä fyysisesti. Mutta viha olkoon voimani nyt.
Ap
Niin, ja äärimmäisen suuret kiitokset ihan jokaiselle teistä. Ette ehkä tiedä, miten merkittävä seikka tämä teidän tuki täällä on ollut. Yhden yksittäisen tuntemattoman ihmisen elämäntarinassa. Olen sanaton.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos aiot sanoa, että lähdet nyt vaan, niin ole ystävällinen ja kerro Miten saan sen aikaiseksi. Voin kertoa, että olen yrittänyt. En onnistu, koska olen lamaantunut.
Et ole enää lamaantunut, kun sait raivarit miehelle.
Etkä ole lähtenyt, kun kirjoitit, että "täällä on pelokas mies".
Jos olisit lähtenyt ja olisit muualla, olisit kirjoittanut "siellä on pelokas mies".
Lähde heti, olet vahingoksi miehen lompakolle.
Mieti, haluatko olla suhteessa, joka saa sinut voimaan noin pahoin ja tuntemaan noin kauheita tunteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, aiotko siis jättää miehen vai et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, mitäpä tuohon sanoisi. Mitä odotat meiltä? Tiedät varmaan itsekin mitkä ne siirrot ja liikkeet ovat, jotka sinun on tehtävä muuttaaksesi ja jatkaaksesi elämääsi. Hankkia oma asunto, jne.
Tuo kuulostaa tietysti aivan hirveältä, että mies raisaa sinua jatkuvalla syötöllä. Tavallaa voisi olla hyvä mennä vaikka jonnekin turvakotiin muutamaksi päiväksi, mutta se voi vaikeuttaa tilannetta, kun palaat kotiin, vaikkakin sitten vaan hakemaan tavaroitasi.
Itse vaatisin koskemattomuutta ja jos tästä tulisi ongelmia, soittaisin poliisit. Ja tietysti hankkisin asunnon niin pian kuin mahdollista.
Veikkaan, että uhkailu vaan vie aapeen hengen.
Ei kannata jäädä ihmettelemään.
Aapee sinun on se oma arvosi tunnustettava ja nähtävä.
Häpeä se sinua tuossa sitoo.
Tiedät, että väärin menee, mutta häpeän takia et kehtaa lähteä. Ajattelet jossain syvällä, että oma vika ja ansaitset rangaistusta.
Kieroon kasvua jo lapsuudessa.
Millainen lapsuus sinulla oli? Miten lapsuuden perheessä asioita tehtiin ja ihmisiä kohdeltiin?
Se on ydin.
Siitä sinun on hyvä riuhtoa itsesi ihan hyvällä omalla tunnolla irti.
Nyt saat ja voit valita.
2020-lukua eletään. Asioita tiedostetaan, ja saa valita.
Olet vahvempi kuin luulet.
Suojele itse itseäsi.
Olet arvokas.
Elämä on, ja elämä on nyt.
Oma kämppä vaan ja lopetat itsesäälin.
Sitäjän tuo kumppanisi hyödyntää.
Kumpikin tulette traumaattisista oloista ja se kaikki näkyy tuossa suhteessannne. Ei se kumppanisikaan ole terveestä lapsuuden perheestä.
MUTTA sinä et ole vastuussa kaikesta. Olet vastuussa itsesäsi
Vierailija kirjoitti:
Ap, aiotko siis jättää miehen vai et?
Hyvä kysymys.
Tuo saattaa olla Aapeelle sellaista peliä. Ihan kuten kumppanilleenkin.
Niin aapee. Haluatko irti vai pelata peliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, aiotko siis jättää miehen vai et?
Hyvä kysymys.
Tuo saattaa olla Aapeelle sellaista peliä. Ihan kuten kumppanilleenkin.
Niin aapee. Haluatko irti vai pelata peliä?
Kuulostaa peliltä. Nyt muka on räjähtänyt miehelle, ja mies on peloissaan. Mitenhän asiat oikeasti ovat? Ap varmaan itse on joku hirmu, mutta on ottanut jonkun reppanaroolin ja surkuttelee. Miehellä taitaa olla rahaa paljon niin ei voi jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En valitettavasti jaksanut lukea koko ketjua, mutta luin parit ensimmäiset ja viimeiset sivut. Ap, valitettavasti ymmärrän tuon lamaantumisen tilan mistä puhut ja haluan muistuttaa että vaikka tuo kuvailemasi sisälläsi herännyt raivo on pelottava tunne, se saattaa olla juurikin se liikkeelle paneva voima mitä olet kauan odottanut. Se saattaa olla tuossa hetkessä juuri se mitä tarvitset, koska pelkästään jo se että kirjoitat tilanteestasi näin tiedostavasti tänne on mielestäni merkki siitä että et ole kokonaan luovuttanut. Tiedän että se tuntuu siltä kuin olisit, ja että nyt tuntuu siltä kuin lopussa odottaisi pelkkää mustaa, mutta minä tunnistan teksteistäsi silti jonkin syvälle haudatun toivon kipinän joka itsellänikin oli vastaavassa tilanteessa. Sinä tiedät jo itsekin, ettet tuossa suhteessa osaa tällä hetkellä arvostaa itseäsi tarpeeksi. Samaan aikaan kuitenkin paradoksaalisesti, se että edes haluaisit osata arvostaa itseäsi enemmän ja viimeisillä voimillasi sentään yrität tehdä niin, vaikkakin sitten toisinaan epäonnistuen, on parempi kuin ei mitään. Jos olisit täysin luovuttanut, et edes miettisi mistä saat voimaa lähteä.
Haluan myös muistuttaa sinua siitä, että tuollaisessa toksisessa suhteessa yleensä se eron jälkeinen elämä ei välttämättä olekaan se vaikein osuus. Ainakin itselläni oli henkisesti vaikeinta juuri tuossa kohtaa missä kuvailet olevasi nyt, eli kun elät siinä epätoivon ja pelon sekaisessa jumissa. Sinä olet nyt siinä helvetin keskellä, elät nyt sitä pahinta pelkoasi. Ero ja muutos pelottaa, mutta sitten kun saat lopulta lähdettyä voi pahin olo alkaa helpottamaan oikeasti jo viikoissa tai viimeistään kuukausissa. Se on niin valtava taakka mikä siinä kohtaa tipahtaa harteiltasi, ettei ole tosikaan. Enkä lupaa että se tulee olemaan helppoa, mutta lupaan sinulle että se tulee olemaan sen arvoista.
Lisäksi 253 vielä jatkan niillä käytännön keinoilla, joita aloituksessa pyysit. Rehellisesti haluan kertoa sulle omasta kokemuksestani, että se oli vuosien prosessi joka loppui vasta kun tilanne oli ajautunut täysin sietämättömäksi ja olin vähällä oikeasti päättää päiväni. Tämä vaati itselläni sen, että olin jo ainakin viisi vuotta hakannut päätä seinään ja kadottanut itsestäni jotain tärkeää ennen kuin se itsesuojeluvaistosta kumpuava raivo viimein valtasi minut. Siihen auttoi mm. monella eri terapeutilla tai muulla ammattilaisella käyminen, tosiystäville puhuminen ja ylipäätään läheisten lähelle päästäminen, monet pienet ja isot elämäntapamuutokset kuten omat harrastukset ja lisäksi rukoilu eli Jumalan puoleen kääntyminen. Ilman näitä asioita olisin varmasti edelleen jumissa samassa kierteessä, sairastuen pikkuhiljaa fyysisesti ja henkisesti. Mikään näistä keinoista ei myöskään valitettavasti auttanut heti, vaan oivallukset ja niistä seurannut itsetunnon hidas palautuminen vei oikeasti paljon aikaa.
Terapiassa opit niistä taustasyistä mikä sinut on ajanut tuohon jamaan ja voit saada uutta perspektiiviä siihen, miksi et usko pärjääväsi edes hengissä ilman huonoa kumppania. Läheisten tuki tai muiden ihmisten seuraan hakeutuminen auttaa ihan konkreettisesti siihen, että opetat ja näytät hermostollesi ettet ole yksin tai riippuvainen vain yhdestä ihmisestä. Oman energian ja oman näköisen elämäsi vahvistaminen taas palauttaa uskoasi siihen, että sinä olet ollut ja tulet olemaan olemassa ja kokonainen ihminen myös tuon suhteen ulkopuolella. Mikä tahansa auttaakin sinua muistamaan kuka sinä olet ilman tätä suhdetta, on nyt tärkeää tehdä. Oli se sitten miten pieni tai iso muutos tai rutiini tahansa, on ihan äärimmäisen tärkeää että alat elämään ja tekemään asioita itsesi, etkä toista varten. Jos et muista, mitä tykkäsit tehdä ennen ja milloin tunsit viimeksi olevasi turvassa ja kokonainen ilman häntä, ala selvittämään sitä. Kysy itseltäsi, missä olisit ja mitä haluaisit tehdä sellaisessa todellisuudessa jossa ette olisi koskaan edes tavanneet. Sitten alat vahvistamaan itsetuntoasi ja omaa minuuttasi niillä resursseilla ja voimilla jotka sinulla on juuri nyt käytettävissä. Rukoilu taas viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä vapauttaa sinut siitä harhaluulosta että kykenisit itse kantamaan tuota kaikkea. Sinun tehtäväsi ei ole tuossa jamassa pystyä kaikkeen heti, vaan isoin tehtäväsi on nyt luottaa myös johonkin itseäsi suurempaan voimaan. Ihan sama oletko uskonnollinen vai et, sinä et enää voi menettää yhtikäs mitään sillä että edes kokeilet. Pyydä aidosti Jumalalta, että hän auttaa sinut irti tuosta suhteesta jos sinun ei ole tarkoitus siinä olla, ja katso mitä alkaa tapahtumaan. Luota siihen, ettei sinun tarvitse vielä tietää miten onnistut siinä. Hän tietää ja auttaa, jos uskallat pyytää.
Lisäksi on ihan äärettömän tärkeää, että valitset antaa kaiken itsellesi anteeksi. Älä turhaan pitkitä kaikkea kärsimystä sillä, että miettisit miten olisi pitänyt tehdä ja tajuta sitä ja tätä jo aiemmin. Menneellä ei ole väliä etkä voi muuttaa enää sitä. Mutta tähän hetkeen ja koko tulevaisuuteesi voit vaikuttaa omalla päätökselläsi juuri nyt. Suurin sisu ja suurin tahtotila tulee joskus nimenomaan siitä pohjakosketuksesta, koska vasta pohjalta saat täyden voiman ponnistaa pintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti, haluatko olla suhteessa, joka saa sinut voimaan noin pahoin ja tuntemaan noin kauheita tunteita?
Näin, ap. Olen melkein varma, että alat kyllästyä exääni. Lähdinhän minäkin lopulta.
Ap täällä. Olette auttaneet minua paljon. Olihan tämä avaus jokin avunpyyntö, vaikka en sitä itse ihan suoraan sellaisena rekisteröinyt, kummallista sekin.
Lamaantuminen paheni, kun täältä lukemastani ymmärsin, miten hirveä tilanne oikeasti on. Jouduin jäämään sairauslomalle. Autopilotti ei enää vaan toiminut.
Sitten yhtenä iltana, mies ylitti sellaisen rajan, että mussa heräsi se puuttuva itsesuojeluvaisto. Räjähdin aivan totaalisesti. Ihmettelen, että sain pideltyä itseni ja raivoni, etten käynyt häneen käsiksi. Niin, minä pieni nainen, hän iso mies. Mutta silti. Ja yhtäkkiä, täällä onkin hyvin peloissaan oleva mies.
Olen niin täynnä vihaa, että meinaan tukehtua ja räjähtää kappaleiksi. Rehellisesti sanottuna pelkään tätä vihaani, ajatuksiani ja tarvettani satuttaa miestä fyysisesti. Mutta viha olkoon voimani nyt.
Ap