Miksi ystävä yhtäkkiä lopettaa yhteydenpidon?

Saattaa olla, että jotkut kokevat mun lopettaneen yhteydenpiton eikä ymmärrä miksi. Syy on se, että olen kyllästynyt yksipuoliseen ystävyyteen. Siihen, että se olin aina minä joka järjestää, ehdottaa jne. Usein saatiin aikaan juttuja, viime aikoina on ollut sitä sun tätä estettä joillain. Oon päättänyt, että en kysele ketään enää mihinkään kun jaksa sitä selittelyä kuunnella. Niin eipä oo muakaan kyselty. Että se siitä.

Sitten viime aikaisin "ystävä" paljastui selän takana juoruilevaksi, kieroilevaksi, valehtelevaksi oman itsensä ylentäjäksi ja sarjaloukkaantujaksi joka ei osaa asioita puhua asianosaisten kanssa vaan rientää samantien soittelemaan asioista jollekin muulle. Siellä on niin paljon jotain katkeruutta ja kateutta, että ei siitä tule enää mitään. Sama henkilö on pidempään ollut ilkeä ja töykeästi kohdellut, vaikka olen kaikkeni tehnyt tukeaksi ja auttanut heidän perhettä paljon. Kiitokseksi sain kamalat haukut ja kuulla noita keksittyjä tarinoita mitä olen tehnyt. Joo ei kiitos. Tuosta kestää toipua varmaan vielä pitkään.

En jaksa enää vaivata ihmisiä itselläni, jos muita ei tuon enempää kiinnosta ja kokevat mun olevan noin kauhea ja turha ihminen niin olkoot sitten niin. Pärjään yksinkin.

Jos vakavasti sairastunut ystävä suorasanaisesti kertoo ettei jaksa pitkiä puheluita eikä raskaita puheenaiheita se pitäisi kyllä yrittää ymmärtää. Itselläni kokemus siitä että tätä toivetta ei ymmärretty ja olin liian väsynyt selittääkseni asiaa perinpohjin. Itse teet kaikkesi että toipuisit sairaudesta, yrität löytää jotain iloa tuovia asioita, mutta toinen jaksaa kuukausienkin päästä muistuttaa sinua kokemistasi vastoinkäymisistä. Että sairaanakin sinun pitäisi toimia toiselle jonain viihdepalveluna. Jotkut eivät vaan pysty eläytymään toisen tilanteeseen - on niin kova oman pään sisäinen huuto: "pidä mulle seuraa, sä olet ihan joutilas kuuntelemaan mun tätä monologia kun olet jo valmiiksi raatona siellä sängynpohjalla".

Otin etäisyyttä henkilöön, koska huomasin hänen höpöttelevän minusta tuttavilleen milloin mitäkin asioita, vaatteistani alkaen. Meni luottamus. 

Kun minulla oli erittäin raskas vaihe elämässäni, en halunnut pitää yhteyttä kenenkään kanssa. En halunnut puhua perheeni asioista muille. Ymmärrän, että ystäväni kokivat käytökseni kummallisena ja yhteydet katkesivat tai ohenivat. En kadu käytöstäni, muuhun ei sillä hetkellä ollut rahkeita. 

Kummilapseni äiti ja lapseni kummi katkaisi välit minuun mitään selittämättä 25 vuotta sitten. Eräänä päivänä hän ei enää vastannut tervehdykseeni, kun tapasimme kaupassa. Asuimme lähekkäin pienellä paikkakunnalla, joten tilanne oli hyvin ikävä. Vuosikausia mietin, mikä oli aiheuttanut tilanteen, mutta ikinä en keksinyt syytä. 

Joskus tuosta voisi kysyäkin, esim. olenko loukannut sinua jotenkin tai onko tapahtunut jokin väärinkäsitys. Nimittäin jos haluaa tietää syyn ja on aikaa ja energiaa selvittää.