Kotiäidin "työ"?

Niin ei kai päiväkodin henkilökunnallekaan siitä makseta? Miksi lastenhoito muuttuu epätyöksi kun sen päiväkodintädin työn tekeekin äiti kotona?

Onko autolla töihin ajaminen työtä? Ei ole. Miksi sitten kun tilaat taksin, se onkin taksikuskille työtä?

Onko työpäivän jälkeen kaupassa käyminen työtä? No ei ole. Miksi sitten kaupasta tavaran tilaaminen maksaa, keräilemisine päivineen?

Tässä maailmassa voi hoitaa omia asioitaan itse tai teettää ne muilla. Omien asioiden hoitaminen ei ole työtä, teettäminen muilla on työtä muille.

enemmän mulla kyllästyttää Työäitien jatkuva marina, kuinka elämä on raskasta ja kotona sotkuista ja lapset vituttaa.joulut ja pyhät pitää saada vapaaksi ja heinäkuu lomaa. Hohhoijaa.lapsenteko on vapaa valinta

Kyllä se kiire väsyttää.

Meilläkin kolme lasta ja molempien vanhempien työt ja työreissut ja välillä jouduttiin viemään lapsia hoitoon kahteen eri paikkaan.

Lomia on vuodessa viisi viikkoa, yksi talvella ja loput kesällä, ja ainakin meillä on de facto kesäloma heinäkuussa, koska asiakkaatkin lomailee heinäkuussa, niin että ei ole siinä suhteessa ollut ikinä ongelmia.

harvoin ne työt päättyy kotiäidillä klo 18. Vielä lasten nukkumaanmenon jälkeenkin pitää ehkä valmistella huomisen ruokia ja tehdä rästikotitöitä ja pistää leluja paikoilleen. Tämä pitää tehdä, vaikka kotiäidin työ on fyysisestikin monesti erittäin haastavaa.

Jos kotiäidin työ ei olisi työtä, niin mitä sitten on lastenhoitajien työ. Eihän se ole työtä ollenkaan, kun siitä puuttuu siivous ja pyykinpesu ja ruuan valmistus. Entä opettajat. Niiden hoidettavat osaa jo itse käydä vessassakin. Kuhan vaan laarittelee niitä näitä ja pyytää välillä viittaamaan ja näyttämään mitä paperille on raapustettu. Heillä sentään on koulutus. Äidit joutuvat kasvattamaan ihan työkokemuksen perusteella.

Ihmettelen tätä keskustelua, jossa kotiäidin työtä parjataan. On täysin eri kysymys mitä tästä työstä pitäisi maksaa. Mutta työtä se taatusti on, ellei ne lapset ole sitten aivan heitteillä tai isoja ja päivät kerhoissa ja koulussa.

enemmän mulla kyllästyttää Työäitien jatkuva marina, kuinka elämä on raskasta ja kotona sotkuista ja lapset vituttaa.joulut ja pyhät pitää saada vapaaksi ja heinäkuu lomaa. Hohhoijaa.lapsenteko on vapaa valinta

Kyllä se kiire väsyttää.

Meilläkin kolme lasta ja molempien vanhempien työt ja työreissut ja välillä jouduttiin viemään lapsia hoitoon kahteen eri paikkaan.

Lomia on vuodessa viisi viikkoa, yksi talvella ja loput kesällä, ja ainakin meillä on de facto kesäloma heinäkuussa, koska asiakkaatkin lomailee heinäkuussa, niin että ei ole siinä suhteessa ollut ikinä ongelmia.

harvoin ne työt päättyy kotiäidillä klo 18. Vielä lasten nukkumaanmenon jälkeenkin pitää ehkä valmistella huomisen ruokia ja tehdä rästikotitöitä ja pistää leluja paikoilleen. Tämä pitää tehdä, vaikka kotiäidin työ on fyysisestikin monesti erittäin haastavaa.

Jos kotiäidin työ ei olisi työtä, niin mitä sitten on lastenhoitajien työ. Eihän se ole työtä ollenkaan, kun siitä puuttuu siivous ja pyykinpesu ja ruuan valmistus. Entä opettajat. Niiden hoidettavat osaa jo itse käydä vessassakin. Kuhan vaan laarittelee niitä näitä ja pyytää välillä viittaamaan ja näyttämään mitä paperille on raapustettu. Heillä sentään on koulutus. Äidit joutuvat kasvattamaan ihan työkokemuksen perusteella.

Ihmettelen tätä keskustelua, jossa kotiäidin työtä parjataan. On täysin eri kysymys mitä tästä työstä pitäisi maksaa. Mutta työtä se taatusti on, ellei ne lapset ole sitten aivan heitteillä tai isoja ja päivät kerhoissa ja koulussa.

Miettikääpä oikeasti miltä tuntuu saada se käärö laitoksella kouraan. Kyllä se on ollut täyttä työtä opiskella miten lasta hoidetaan ja oikeasti fyysistä työtä tehdä kaikki se mitä pitää, että huusholli taloutta myöten pysyy kasassa ja lapsikin oikeasti pääsisi eteenpäin kehityksessä.

Nainen sahaa omaa nilkkaansa, jos menee väittämään, että kotiäidin työ ei ole oikeaa työtä. Se, että on työelämässä ei saisi aiheuttaa tällaista itsekunnioituksen puutetta, että ei kunnioiteta omaa kotona vietettyä aikaa, jossa on ollut vaativa rooli kasvattajana, hoitajana ja taloudenpitäjänä. Päinvastoin, pitäisi olla ylpeitä tästä työkokemuksesta. Se voi olla erittäin antoisaa ja opettavaa aikaa rankkuudestaan huolimatta. Työelämässä tarvitaan ihmissuhdetaitoja ja kykyä organisoida omia ja alaisten tehtäviä. Nyt mammat, sen sijaan, että puukotatte toisianne selkään, voisitten vetää yhtä köyttä.

Miettikääpä oikeasti miltä tuntuu saada se käärö laitoksella kouraan. Kyllä se on ollut täyttä työtä opiskella miten lasta hoidetaan ja oikeasti fyysistä työtä tehdä kaikki se mitä pitää, että huusholli taloutta myöten pysyy kasassa ja lapsikin oikeasti pääsisi eteenpäin kehityksessä.

Tuntui se miltä tahansa, se ei ole työsuhteen alku. Se on muuttunutta arkea, muuttunutta vapaa-aikaa. Sen muutoksen vaatiman ajankäytön kompensoimiseksi jäädään työpaikalta vapaalle. Sanoisin ennemmin vapaalle, sillä loma on työnteolla ansaittua vapaata. Äitiyslomaa ei ansaita, joten pitäisi puhua äitiysvapaasta.

Se on kovaa ja tiukkaa arkea, taatusti. Ja se teettää työtä. Kuten nyt talouden pyörittäminen muutenkin. Mutta se ei ole TYÖTÄ. Se on vapaasti soviteltavaa arkea. Jos arki tuntuu työltä, vielä sen alkuvalvomisen jälkeenkin, kannattaa ehkä miettiä, sotkeeko keskenään normaalista kodin ylläpidosta aiheutuvan työn ja lapsesta seuranneen "ylimääräisen" työn. Käytännössä se koko päivä ei mene vanhemmuuteen, vaan osin siihen samaan scheisseen jota on työn ohessa jo ennen lapsen syntymääkin.

Ja jos kotityöt (ei, ne ei ole vieläkään TYÖTÄ, semantiikkaa) alkavat painaa liiaksi, on syytä keskustella perheen sisällä kotityön jakautumisesta, siihen liittyvät ongelmat kun saavat monesti aika simppelitkin asiat tuntumaan käsittämättömän TYÖläiltä.

ollut ennen lapsia töissä ja se oli rankkaa, työpaikka ei ollut todellakaan helppo, ei henkisesti eikä fyysisesti, ja silti töissä oli helpompaa.



Tässä muutamia huomioitani:

Töissä pääsin vessaan yksin kerran(!) päivässä, lasten kanssa on aina joku roikkumassa tai vaihtoehtoisesti huutamassa ulkopuolella. Eipä tuo kyllä varsinaisesti haittaa, en ole kaino.



Töissä ehdin pikaisesti (useimmiten) syödä ihan mitä itse halusin ja jaksoin ostaa tai kotona laittaa. Jos ei jaksa laittaa ruokaa, ei ole pakko. Kotona lapsille laitan ruokaa neljä kertaa päivässä ja hitaat syöjät syövät patistellen hyvän ruoan ehkä puolessa tunnissa, huonomman äidin hermojen kiristyessä ehkä tunnissa. Ruoan jäljet pitää todellakin siivota joka ikinen kerta, lakaista tai imuroida, pyyhkiä pöydät, pestä astiat jne. Aamupala tosin sujuu jostain syystä paljon nopeammin, jiihaa.



Ennen koti ei juuri ollut kovinkaan likainen kertaviikossasiivouksella, nyt se on pommi, jota ei kyllä kerkeä siivotakaan enää niin usein. Perussiistimiset vain joka päivä ja sitä riittää. Kunnon imuroinnista on tullut harvinaisuus.



Koira täytyy käyttää joka päivä monta kertaa. Yksin ollessa se tarkoittaa että aina lapsille vaatteet päälle ja sitten vasta ulos. Pelkkään lasten ulkoiluun ilman koiraa ei kovin paljon jää aikaa kun taas yksi ruoanlaittohetki (=tunti vähintään) kolkuttaa ovella.



Päivässä on yksi hetki jolloin minulla olisi periaatteessa aikaa esim. neuloa ja se on aamupäivä mutta olen niin kuolemanväsynyt jatkuvan heräilyn ja uniongelmien takia että minulla menee väkisin silmät kiinni. Se on päivän huonoin hetki josta tunnen hiukan huonoa omaatuntoa, lapset siis katsovat tallennettuja lastenohjelmia tunnin tai puolitoista hyvin usein. Tosin monesti tämä pieni lepo sohvalla menee pyykkien laittamisessa tai jonkun kitinää kuunnellessa.



Okei, ehkä lapseni ovat vaativamman puoleisia mitä olen verrannut muihin, mutta ihan normaaleja ja "diagnoosittomia" kuitenkin. Päivässä ehdin tehdä tuon pienen levon lisäksi ruokaa, ulkoilla lasten ja koiran kanssa, siistiä keittiötä, vaihtaa vaippaa, pestä pyykkiä, hiukan leikkiä jne. En mitään ylimääräistä, vaikka haluaisin. Illalla liikuntani on kotijumppaa lasten kiivetessä päälle... Mies tulee töistä vasta illalla, tekee pitkää päivää jotta ei oltaisi niin köyhiä.



Toivoisin ehtiväni leikkiä lasten kanssa enemmän mutta kuunnella haluan aina lapsiani. Se on mielestäni kotiäitiyden paras puoli. Lapsi ei koskaan jää vaille kuuntelijaa. Omat harrastukseni voivat odottaa ja työpaikka nyt todellakin. Ei siellä tekemätöntä työtä ole vaan sijainen joka on työllistynyt minun lasteni takia.

Kotiäiti voin olla vain nyt. Äiti voin olla vain nyt. Töihin aion palata nuorimman ollessa kolmevuotias. Kertaakaan en ole ajatellut että kotonaolo olisi lusmuilua tms. töissä kun olisin päässyt helpommalla. Täyspäiväinen äitinä olo vaan on mielestäni tärkeätä edes sinä nopeana aikana kun lapset ovat pieniä.



Siltikään en arvostele tai kuvittele tietäväni muiden tilannetta. Jos teillä on töissä niin vaikeaa ja kotona niin helppoa, hei, olkaa vain onnellisia. Kuinka tyhmä voi olla, jos kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia ja elämän yhtä helppoa?

Päinvastoin, pitäisi olla ylpeitä tästä työkokemuksesta. Se voi olla erittäin antoisaa ja opettavaa aikaa rankkuudestaan huolimatta. Työelämässä tarvitaan ihmissuhdetaitoja ja kykyä organisoida omia ja alaisten tehtäviä. Nyt mammat, sen sijaan, että puukotatte toisianne selkään, voisitten vetää yhtä köyttä.

Päinvastoin, pitäisi olla ylpeitä tästä kokemuksesta. Niin ylpeitä, ettei sitä virheellisesti rinnastettaisi työhön, siihen pakkopullaan, vaan siihen onnelliseen ja haluttavaan elämänvaiheeseen, johon onneksi tuetusti pääsemme työelämästä luistamaan.

Ei äitiys tai vanhemmuus niins surkea kokemus ole, että sitä tarvitsisi surkeasti työelämään ja sen pakkotahtisuuteen rinnastaa. Se on omaa elämää, omaa vapaata perheen kanssa. Se on mahdollisuus, eikä kahlitsevaa työtä.

Miettikääpä oikeasti miltä tuntuu saada se käärö laitoksella kouraan. Kyllä se on ollut täyttä työtä opiskella miten lasta hoidetaan ja oikeasti fyysistä työtä tehdä kaikki se mitä pitää, että huusholli taloutta myöten pysyy kasassa ja lapsikin oikeasti pääsisi eteenpäin kehityksessä.

Tuntui se miltä tahansa, se ei ole työsuhteen alku. Se on muuttunutta arkea, muuttunutta vapaa-aikaa. Sen muutoksen vaatiman ajankäytön kompensoimiseksi jäädään työpaikalta vapaalle. Sanoisin ennemmin vapaalle, sillä loma on työnteolla ansaittua vapaata. Äitiyslomaa ei ansaita, joten pitäisi puhua äitiysvapaasta.

Se on kovaa ja tiukkaa arkea, taatusti. Ja se teettää työtä. Kuten nyt talouden pyörittäminen muutenkin. Mutta se ei ole TYÖTÄ. Se on vapaasti soviteltavaa arkea. Jos arki tuntuu työltä, vielä sen alkuvalvomisen jälkeenkin, kannattaa ehkä miettiä, sotkeeko keskenään normaalista kodin ylläpidosta aiheutuvan työn ja lapsesta seuranneen "ylimääräisen" työn. Käytännössä se koko päivä ei mene vanhemmuuteen, vaan osin siihen samaan scheisseen jota on työn ohessa jo ennen lapsen syntymääkin.

Ja jos kotityöt (ei, ne ei ole vieläkään TYÖTÄ, semantiikkaa) alkavat painaa liiaksi, on syytä keskustella perheen sisällä kotityön jakautumisesta, siihen liittyvät ongelmat kun saavat monesti aika simppelitkin asiat tuntumaan käsittämättömän TYÖläiltä.

ovat ne ylimääräiset työt, jotka koituvat lasten hoitamisesta kotona. Kotiäiti saa korvausta työstään. Työ on hyvinkin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja työsuhde alkaa viimeistään, kun äiti siirtyy laitokselta kotiin hoitamaan lastaan. Siinä kasvatetaan tulevia veronmaksajia. En käsitä millainen ihminen yrittää esitellä yhteiskunnan, jossa tämän työn voi poistaa muiden töiden joukosta tai että tätä työtä voitaisiin kutsua vapaa-ajaksi. Tällaiset ihmiset eivät näe nenäänsä pidemmälle.

lähtee aina vapaapäivien jälkeen töihin lepäämään, fyysiseen työhön. Mies ei ole koskaan hoitanut kotia tai lapsia yksin edes.

ovat ne ylimääräiset työt, jotka koituvat lasten hoitamisesta kotona. Kotiäiti saa korvausta työstään. Työ on hyvinkin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja työsuhde alkaa viimeistään, kun äiti siirtyy laitokselta kotiin hoitamaan lastaan. Siinä kasvatetaan tulevia veronmaksajia. En käsitä millainen ihminen yrittää esitellä yhteiskunnan, jossa tämän työn voi poistaa muiden töiden joukosta tai että tätä työtä voitaisiin kutsua vapaa-ajaksi. Tällaiset ihmiset eivät näe nenäänsä pidemmälle.

nämä ovat kotiäitiytesi arvot, miksi olet tämän "työn" ottanut, mikäli sen ehdot ja sen arvostus eivät ole riittäviä? Koska selvästikään sinulle ei riitä se, että ryhtyisit äidiksi itsesi ja perheesi takia? Koska mitään muuta järkevää syytä yksilön näkökulmasta ei ole.

Yhteiskunnalliset arvot ovat juhlapuheita ja liirumlaarumia, ei niiden takia kukaan lapsia synnytä. Tai sitten ei ajattele maailman liikakansoituksen näkökulmasta edes yhtälöä loppuun saakka.

äitiys"loman" jälkeen.



t. sairaanhoitaja

ovat ne ylimääräiset työt, jotka koituvat lasten hoitamisesta kotona. Kotiäiti saa korvausta työstään. Työ on hyvinkin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja työsuhde alkaa viimeistään, kun äiti siirtyy laitokselta kotiin hoitamaan lastaan. Siinä kasvatetaan tulevia veronmaksajia. En käsitä millainen ihminen yrittää esitellä yhteiskunnan, jossa tämän työn voi poistaa muiden töiden joukosta tai että tätä työtä voitaisiin kutsua vapaa-ajaksi. Tällaiset ihmiset eivät näe nenäänsä pidemmälle.

nämä ovat kotiäitiytesi arvot, miksi olet tämän "työn" ottanut, mikäli sen ehdot ja sen arvostus eivät ole riittäviä? Koska selvästikään sinulle ei riitä se, että ryhtyisit äidiksi itsesi ja perheesi takia? Koska mitään muuta järkevää syytä yksilön näkökulmasta ei ole.

Yhteiskunnalliset arvot ovat juhlapuheita ja liirumlaarumia, ei niiden takia kukaan lapsia synnytä. Tai sitten ei ajattele maailman liikakansoituksen näkökulmasta edes yhtälöä loppuun saakka.

tärkeä asia sinänsä ja lapset jotain mitä ei tietenkään verrata työhän. Mutta naiset on yleisestikin niin typeriä, että eivät ymmärrä ottaa kunniaa tehdystä työstä. Miksi armeija sitten luetaan työksi. Sinne kuitenkin mennään tänä päivänä vapaaehtoisesti ja senkin pitäisi tapahtua omalta aatteelliselta pohjalta ja osoittaa halua suojella isänmaata. Liikakansoitusta ei ratkaista sillä, että suomalaisia ei enää synny.

Mistä moinen vastarinta? Taistelet nyt ihmistä vastaan, joka on korkeasti koulutettu ja erittäin ylpeä kodin ulkopuolisesta työstä. Silti osaan arvostaa kotiäitien tekemää yhteiskunnalle merkittävää työtä. En ymmärrä kuka haluaa väheksyä tätä työpanosta. Se on järjenvastaista. Uusien jäsenien syntyminen laumaan on aina ollut koko laumalle elinehto. Vaikka suurin osa naisista haluaa lapsia, syntyvyys kyllä laskee (ja on laskenut jo), jos tätä työtä väheksytään, eikä siitä saa järjellistä korvausta. Puhun nyt en henkilökohtaisista perheenlisäys lähtökohdista, vaan yhteiskunnallista lähtökohdista. Ei monikaan ryhdy lääkäriksikään sen vuoksi, että lääkäreitä tarvitaan, vaan monelle se on kutsumusammatti. Toki poikkeuksia on. Silti lääkäreitä tarvitaan ja he ovat korvaamattomia ja siksi heille myös maksetaan siitä työstä. Ihminen elää aina ensisijaisesti täyttääkseen omat tarpeensa, mutta kyllä moderniin yhteiskuntaan kuuluu empatia ja ymmärrys yhteisön erilaisten jäsenten tarpeellisuudesta. Äidit ovat korvaamattomia yhteiskunnalle ja ei siksi liene pahasta, että heille maksetaan tekemästään työstä jotain korvaustakin.

Miettikääpä oikeasti miltä tuntuu saada se käärö laitoksella kouraan. Kyllä se on ollut täyttä työtä opiskella miten lasta hoidetaan ja oikeasti fyysistä työtä tehdä kaikki se mitä pitää, että huusholli taloutta myöten pysyy kasassa ja lapsikin oikeasti pääsisi eteenpäin kehityksessä.

Tuntui se miltä tahansa, se ei ole työsuhteen alku. Se on muuttunutta arkea, muuttunutta vapaa-aikaa. Sen muutoksen vaatiman ajankäytön kompensoimiseksi jäädään työpaikalta vapaalle. Sanoisin ennemmin vapaalle, sillä loma on työnteolla ansaittua vapaata. Äitiyslomaa ei ansaita, joten pitäisi puhua äitiysvapaasta.

Se on kovaa ja tiukkaa arkea, taatusti. Ja se teettää työtä. Kuten nyt talouden pyörittäminen muutenkin. Mutta se ei ole TYÖTÄ. Se on vapaasti soviteltavaa arkea. Jos arki tuntuu työltä, vielä sen alkuvalvomisen jälkeenkin, kannattaa ehkä miettiä, sotkeeko keskenään normaalista kodin ylläpidosta aiheutuvan työn ja lapsesta seuranneen "ylimääräisen" työn. Käytännössä se koko päivä ei mene vanhemmuuteen, vaan osin siihen samaan scheisseen jota on työn ohessa jo ennen lapsen syntymääkin.

Ja jos kotityöt (ei, ne ei ole vieläkään TYÖTÄ, semantiikkaa) alkavat painaa liiaksi, on syytä keskustella perheen sisällä kotityön jakautumisesta, siihen liittyvät ongelmat kun saavat monesti aika simppelitkin asiat tuntumaan käsittämättömän TYÖläiltä.

ovat ne ylimääräiset työt, jotka koituvat lasten hoitamisesta kotona. Kotiäiti saa korvausta työstään. Työ on hyvinkin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja työsuhde alkaa viimeistään, kun äiti siirtyy laitokselta kotiin hoitamaan lastaan. Siinä kasvatetaan tulevia veronmaksajia. En käsitä millainen ihminen yrittää esitellä yhteiskunnan, jossa tämän työn voi poistaa muiden töiden joukosta tai että tätä työtä voitaisiin kutsua vapaa-ajaksi. Tällaiset ihmiset eivät näe nenäänsä pidemmälle.

"vapaasti soviteltava arki".

Väittäisin, että kirjoittaja on lapseton ihan jo tämän heiton perusteella.

Omien lasten hoitamisesta on perusteltua maksaa tukea siinä missä työttömälle työttömyyskorvausta. Lapsi on yhteiskunnan jäsen siinä missä muutkin, joten hänen vanhemmilleen tulee luoda olosuhteet, että hänellä on mahdollisuus kasvaa tasapainoiseksi ja tuottavaksi yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Kotona hoitaminen ei toki ole ainoa vaihtoehto kasvaa, mutta se on hyvä pitää yhtenä vaihtoehtona, koska joillekin perheille työn ja pikkulasten yhdistäminen on niin raskasta (jopa mahdotonta), että tätä kautta pahoinvointi lapsiperheissä voisi kasvaa.



Ihmisen elämänkaarta ajatellen on hyvä pitää mielessä, että lähes kukaan ei pysy koko elämäänsä yhteiskunnan kannalta tehokkaana. Osa on saamapuolella koko elämänsä. Kotihoidontuki on yhtä perusteltu, kuin mikä tahansa muukin tuki. Yhteiskunta ei ole yksilöistä erillinen yksikkö, vaan yksilöt tekevät yhteiskunnan.



Tietysti tukien määrät, kestot ym. ovat eri asia. Ja asia pitää voida ottaa kriittiseen tarkasteluun, mutta oikeasti kh-tuki ei ole niin suuri yhteiskunnallinen ongelma, kuin joissain medioissa annetaan ymmärtää. Jos mietitään vaikka työttömyyttä ja järjestelmää, jossa työnteko ei kannata, niin kyllä siellä suuremmat ongelmat ovat.



En minäkään kyllä sitä mieltä ole, että omien lasten kanssa kotona olo varsinaisesti työtä on, paljon pahempaa on olla töissä vastuullisessa asemassa (jossa työ on hoidettava vaikka ei olisi nukkunut viikkoon) ja hoitaa lapset. Silti pidän tärkeänä säilyttää kotihoidontukimahdollisuuden.

lasten kanssa kotona oleminen on ELÄMÄÄ, ei TYÖTÄ! jos lasten ja kodin hoitaminen tuntuu työltä, ehkä olisi syytä tarkistaa hieman perimmäisiä motiivejaan? eikö elämä olekaan elämistä vaan suorittamista varten?



työ taas on oman elämän mahdollistaja, toisille tärkeämpää kuin toisille. mutta työ EI ole elämä eikä elämä ole työtä! pitäiskö jonkun vähän höllentää kiristävää sädekehää?!

kun olen päivät kotona lapsen kanssa ja sitten ajoittain päivystän 16-08, jotta saan rahaakin tähän kotoiluun? Nih!

"työ" on jotakin mitä tehdään siitä saatavan vastikkeen = palkan vuoksi.

Harrastukset ja muut elämäntapavalinnat, kuten lapsista johtuvat tekemiset, talonrakentamiset, rempat, autontuunaukset, bodypumpit, mottitalkoot jne. eivät ole työtä, vaikka ne miten kovasti tekiskin rakkoja käteen ja hikikarpaloita otsalle ja saa olon, että huhhuh, onpa rankkaa. Ne voivat käydä työstä, mutta eivät ole työtä.

No sittenhän me vaan veivataan työn määritelmästä tässä ketjussa? Mun (ja käsittääkseni hyvin monen muunkin) mielestä työ käsittää paljon muutakin kuin palkkatyön. Esim. wikipedia määrittelee työn seuraavasti: "Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjänteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen (ansiotyö) tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen (kotityö)"

Mun käsityksen mukaan kotitöiden ja lastenhoitotyön surkea arvostus on pitkälti perustunut naisten huonoon asemaan yhteiskunnassa. Harmillista, että sitten ne on juuri työ-/uranaiset, jotka jatkaa tuota lyttäämistä :/

Niin ei kai päiväkodin henkilökunnallekaan siitä makseta? Miksi lastenhoito muuttuu epätyöksi kun sen päiväkodintädin työn tekeekin äiti kotona?

Ihan sama kuin joku tekisi sinulle esim. remonttia. Silloin se on hänelle työtä josta maksetaan palkkaa. Jos hän tekee sen kotona itselleen, niin silloin se ei tietenkään ole työtä.

.. eihän ne saa vaan kuin jotain n. 2000 €/kk.

Mutta olen kyllä samaa mieltä niiden kanssa jotka sanoo, että omien pyykkien pesu on kyllä omien asioiden hoitoa.

Et voi olla tosissasi ettei kotiäidin työ ole työtä. Nykyajan lapset ovat niin villejä et oksat pois. Yhden lapsen kanssa pärjää jotenkuten iisisti. Mikäli lapsesi ovat rauhallisia asia on ihan eri. Olin hoitamassa mummon tehtävää 3 ja 1 vuotiaan kanssa. Kahden tunnin kuluttua olen niin finaalissa ettei tahdo energia riittää. Huolehtiminen mihin nuorempi menee, isompi kyselee jatkuvasti ja haluaa huomiota esim.kirjan lukemiseen. On rauhoittavaa palata kotiin missä saan nauttia hiljaisuudesta. P.s.liikaa yleensä pyydetään lapsenvahdiksi, vanhemmilla on sitä sun tätä.