Millaista on elää roikkuvan ihon kanssa laihdutuksen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, että paastoamalla roikkuvaa ihoa jää vähemmän. Tämä johtuu siitä että elimistö ikään kuin syö sen. Siis paasto, vettä suolaa ja mineraaleja 26 tuntia pari kertaa viikossa.

 

#magrofagit

 

Ihan humpuukia, jota levittää jotkut pätkäpaasto- tai paastodieettejä markkinoivat kauppamiehet. Tosiasiassa varmin tapa välttää ihon roikkumista on laihduttaa erittäin hitaasti. Silloin nahka ehtii palautua laihtumisen tahtiin. 

Jos hitaasti laihtumalla välttää nahan roikkumisen, miksei nahka kutistu tyköistuvaksi laihtumisen jälkeen? 

Joillain kutistuu, joillain ei. Itse olen valitettavasti tuota jälkimmäistä ryhmää.

Vierailija kirjoitti:

Julkisella saa roikon leikkauksen laihdutuksen jälkeen. Ei siitä kannata olla huolissaan.

Mulla on valitettavasti sidekudossairaus, joten vaikka roikko poistettiin ei se tietenkään poista sitä että koko keho on vähän sellainen höttöinen pehmeä.

Saa, mutta siitä pitää maksaa. Ja tuollainen leikkaus on iso riski, eikä tuloksestakaan tule niin nättiä mitä telkkariohjelmissa näkee.

Ihan perseestä, ei mitään toivoa enää viehättää vastakkaista sukupuolta. Voisi ryhtyä liito-oravaksi. 

Samanlaista kuin ennenkin, vaikka se väittää saavansa uutta puhtia T-maxista.

Mua ei sen puhti kiinnosta yhtään.

Pudotus 65 kiloa. 5 kiloa poistettiin nahkaa leikkauksessa tämän jälkeen . Ihan julkisella puolella plastiikkakirurgin toimesta 

Kerron miehestäni joka 75 kg laihdutti, alavatsanahka roikkuu ja hän pitää nahkaa uikkareilla ja henkseleillä silloin kun me sitä tehdään rakkaudella, ei leikata.

"Tuolla sun logiikalla VLCD:llä ja paastoilla laihduttaneilla ei pitäisi juuri roikkuvaa nahkaa olla. Tosiasiassa heillä on yleensä sitä eniten, johtuen liian nopeasta laihtumistahdista, jossa iho ei pysy perässä."

Itse asiassa olen laihduttanut monesti paljon juuri vlcd:llä, ja roikkuvaa nahkaa ei jäänyt yhtään. Siis ei milliäkään, ja olen ajatellut sen johtuvan juuri alhaisesta kalorimäärästä, mikä saa elimistön korjaamaan itseään.

Tunnetko oikeasti sellaisia, jotka tuolla keinolla laihduttamalla ovat jääneet roikkunahkoiksi, vai oliko se mutua?

Vierailija kirjoitti:

"Tuolla sun logiikalla VLCD:llä ja paastoilla laihduttaneilla ei pitäisi juuri roikkuvaa nahkaa olla. Tosiasiassa heillä on yleensä sitä eniten, johtuen liian nopeasta laihtumistahdista, jossa iho ei pysy perässä."

 

Itse asiassa olen laihduttanut monesti paljon juuri vlcd:llä, ja roikkuvaa nahkaa ei jäänyt yhtään. Siis ei milliäkään, ja olen ajatellut sen johtuvan juuri alhaisesta kalorimäärästä, mikä saa elimistön korjaamaan itseään.

Tunnetko oikeasti sellaisia, jotka tuolla keinolla laihduttamalla ovat jääneet roikkunahkoiksi, vai oliko se mutua?

Oletko laihduttanut 50kg?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuolla sun logiikalla VLCD:llä ja paastoilla laihduttaneilla ei pitäisi juuri roikkuvaa nahkaa olla. Tosiasiassa heillä on yleensä sitä eniten, johtuen liian nopeasta laihtumistahdista, jossa iho ei pysy perässä."

 

Itse asiassa olen laihduttanut monesti paljon juuri vlcd:llä, ja roikkuvaa nahkaa ei jäänyt yhtään. Siis ei milliäkään, ja olen ajatellut sen johtuvan juuri alhaisesta kalorimäärästä, mikä saa elimistön korjaamaan itseään.

Tunnetko oikeasti sellaisia, jotka tuolla keinolla laihduttamalla ovat jääneet roikkunahkoiksi, vai oliko se mutua?

Oletko laihduttanut 50kg?

 

20 kg on ollut suurin määrä kerralla. Siinä on niin paljon, että luulisi edes jonkin kohdan roikkuvan, mutta ei edes "allit".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, että paastoamalla roikkuvaa ihoa jää vähemmän. Tämä johtuu siitä että elimistö ikään kuin syö sen. Siis paasto, vettä suolaa ja mineraaleja 26 tuntia pari kertaa viikossa.

 

#magrofagit

 

Ihan humpuukia, jota levittää jotkut pätkäpaasto- tai paastodieettejä markkinoivat kauppamiehet. Tosiasiassa varmin tapa välttää ihon roikkumista on laihduttaa erittäin hitaasti. Silloin nahka ehtii palautua laihtumisen tahtiin. 

Hitaan laihdutuksen ylivertaisuus pitää paikkaansa vain lyhyellä aikavälillä eli silloin, kun tarkastellaan vain laihdusaikaa ja sitä seuraavia kuukausia tai vuosia. Pitkällä tähtäimellä on täysin yhdentekevää, kuinka nopeasti kilot karistaa, koska ihon palautuminen ei lopu mitenkään maagisesti siihen kun laihtuminen loppuu. Jos siis iho palautuu täysin silloin kun laihduttaa hitaasti, se palautuu täysin myös sen jälkeen kun on laihduttanut nopeasti, vaikka sitä odotellessa se saattaakin roikkua jonkin aikaa ikävän näköisesti. 

Paasto sen sijaan saattaa ihan oikeasti auttaa ihon palautumiseen, koska autofagia mm. auttaa elimistöä tuottamaan kollageenia ja elastiinia, joita iho tarvitsee palautuakseen. Kollageenin tuotanto heikkenee iän myötä, mikä selittää ainakin osittain sen, miksi iho jää vanhempana helpommin roikkumaan kuin nuorena. Silti paastokaan ei pysty ihmeisiin, vaan jos iho on päässyt vahingoittumaan liian pahasti venyessään, leikkaus on ainoa keino jolla ylimääräisestä ihosta pääsee eroon. 

Vierailija kirjoitti:

"Tuolla sun logiikalla VLCD:llä ja paastoilla laihduttaneilla ei pitäisi juuri roikkuvaa nahkaa olla. Tosiasiassa heillä on yleensä sitä eniten, johtuen liian nopeasta laihtumistahdista, jossa iho ei pysy perässä."

 

Itse asiassa olen laihduttanut monesti paljon juuri vlcd:llä, ja roikkuvaa nahkaa ei jäänyt yhtään. Siis ei milliäkään, ja olen ajatellut sen johtuvan juuri alhaisesta kalorimäärästä, mikä saa elimistön korjaamaan itseään.

Tunnetko oikeasti sellaisia, jotka tuolla keinolla laihduttamalla ovat jääneet roikkunahkoiksi, vai oliko se mutua?

Laihdutusleikkauksen jälkeen ihmiset laihtuu kymmeniä kiloja minimikaloreilla ja lopputulos näyttää yleensä järkyttävältä. Miten selität sen?

Mä pudotin 32 kg puolessatoista vuodessa. Mahassa oli venymää nahassa, ryppyjä. Nyt siinä on sixpackit. Löysää ei jäänyt. Kainaloissa on vanhat raskausarvet. Ne samat mitkä 25 vuotta sitten. Siinä missä rinta kohtaa hauiksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, että paastoamalla roikkuvaa ihoa jää vähemmän. Tämä johtuu siitä että elimistö ikään kuin syö sen. Siis paasto, vettä suolaa ja mineraaleja 26 tuntia pari kertaa viikossa.

 

#magrofagit

Paastoamalla vaan valitettavasti ei laihdu, vaan pitkällä tähtäimellä lihoo. 

Tuo ei päde ainakaan kalorittomiin paastoihin. Kalorittomissa paastoissa rasva palaa ja lihakset säilyy hyvin. Jos niin ei kävisi, ihmiset olisi jo ajat sitten kuollut sukupuuttoon. Esi-isämme ei nimittäin todellakaan elänyt sellaisessa ympäristössä, jossa ruokaa olisi ollut aina tarjolla, eikä ruuan hankinnasta olisi tullut mitään jos paasto olisi kuluttanut elintärkeät lihakset pois. 

Paasto ei silti tietenkään ole mikään ihmekuuri, vaan lihomistaipumuksen omaava ihminen jatkaa lihomistaan jos palaa paaston jälkeen takaisin entiseen ruokavalioonsa. Pysyvä laihtuminen vaatii minkä tahansa yksittäisen kuurin sijaan/lisäksi pysyviä muutoksia. 

Ei se iho nyt niin pahasti jää roikkumaan edes iäkkäämmällä ihmisellä jos painon putoaminen tapahtuu maltilla ja antaa itselleen ja keholleen aikaa sopeutua muutokseen ja toteuttaa tämän nälkäkuurin sijasta pysyvillä elämäntapamuutoksilla mihin kuuluu myös säännöllinen liikunta. Itse pudotin 65-vuotiaana 1-2 kg  kuukaudessa ja 12 kk:n aikana yhteensä 20 kg ja huomattavasti vähemmän minulla nyt paikat roikkuvat kuin ennen painon pudottamista; alamaha hävisi, naamasta oikeni myös ryppyjä eivätkä silmäluometkaan enää pahasti roiku ja allit ovat nyt saaneet nekin kyytiä kuntosalitreenillä.