Ex-miehen sukunimen pitäminen eron jälkeen, en ymmärrä

No jos aletaan ymmärryksestä puhumaan, niin minä en ymmärrä, miksi avioituminen on sy vaihtaa nimi. En vaan ymmärrä. Jos tyttönimi on ruma, niin voihan sen täysi-ikäisenä vaihtaa muutenkin johonkin ikiomaan tai suvusta löytyvään.

Mutta mitäpä mulle kuuluu kenenkään muun nimet kuin omani, ja lasten. Lapset saivat yhteisellä sopimuksella isältään nimen, hieno nimi onkin. Tuskin vaihtavat mun nimelle, vaikka sen mahdollisuuden heille eron jälkeen kerroin. Oma nimeni siis pysynyt samana ja tulee aina pysymään, sen verran tärkeä asia mulle.

Ero ja exältä saatu nimi, sitä en ole kauheesti pohtinut, kun tosiaan ei itseä aikanaan koskenut. Nyt kun mietin, niin kaikki mun eronneet ystävät ovat pitäneet avionimensä, onpa lapsia tai ei. Ihan käytännöllistä ainakin, jaksa nyt alvariinsa olla nimiä vaihtelemassa.

Pöh, minä olen sen verran laiska, että en varmastikaan jaksa alkaa vaihtelemaan nimeäni entiseen takaisin.

Täällä kun pitää ajokortinkin takia ajella naapuripitäjään jne. Pyh ja pah.

Onpahan sitten sama sukunimi kuin lapsillani :)

Äitini piti nimen eron jälkeen, koska kuulema inhosi tyttönimeään :D Ja helpompaahan se on kun ei tarvitse kaikkia henkilöllisyystodistuksia, kortteja yms. uusia nimen takia - toki naimisiin mennessä asia on eri, mutta erotessa siinä on kaikkea muutakin huolehdittavaa kuin se typerä nimen vaihdos. Taidan tietää enemmän ihmisiä jotka ovat nimen erotessa pitäneet, kuin sen vaihtaneet takaisin tyttönimeensä. :P

Mä pidin exän nimen lasten takia - jopa nyt kun olen uudelleen naimisissa minulla on kaksoisnimi "ex-nykyinen". Halusin olla kaikkien lasteni kanssa samanniminen (lapsilla siis 2 eri sukunimeä)

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 18:42"]

Jos eroaisin, ensimmäinen, minkä tekisin olisi tyttönimeni ottaminen takaisin.

[/quote]

Miksi ihmeessä?

Kaikki tuntee nykyisellä nimellä ja onhan siitä vaivaa ja tulee kulujakin jos alkaa nimeään vaihtamaan.

Käytännöllisyyssyistä moni myös pitää nykyisin vanhan niemensä naimisiin mennessäkin.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 20:09"]

Ap on varmaan uusi vaimo, jota häiritsee miehen exän sukunimi.

[/quote]

Ei vaan avovaimo.... ja nyt harmittaa kun miestä ja vanhaa vaimoa luullaan pariksi ja häntä joksikin yhtälöön kuulumattomaksi.

Mä en ottaisi. Kun olen kerran nimeni vaihtanut, se vaihdos pysyy. En mä ala kaikkia papereitani uudelleen vaihtamaan pelkän eron takia. Paitsi jos menisin sitten uudelleen naimisiin niin sitten voisin ehkä ottaa uuden miehen nimen.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 23:03"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 19:42"]

MIKSI se nimi pitää alunperin vaihtaa, kun omankin saa pitää. En ymmärrä.

Oli pakko kuitata ;D

[/quote] Olen mennyt naimisiin ennen nykylainsäädäntöä.  Silloin sai ottaa vain miehen nimen tai kaksoisnimen.  Nykyään on toisin.  Oli pakko kuitata. 

[/quote]

Pakko puuttua kuittiin. Onko laissa ollut tuollainen vaihe että sai ottaa yhdistelmänimen , mutta ei pitää omaa sukuniemään?

1985 voimaan tuleen sukunimilainmukaan sai pitää sukunimensä naimisiin mennessä ja mielestäni vasta tuossa laissa mahdollistui myös yhdistelmäsukunimen käyttöön ottaminen.

Väittäisin että sellasita tilannetta ei ole ollu että valittavissa on ollu vain miehen sukunimi tai yhdistelmänimi, vaan jo silloinkin oli mahdollisuus pitää oma nimi. Itse olen mennyt naimisiin -91 ja silloin vielä suurin osa taisi ottaa miehen sukunimen, jotku ottivat yhdistelmänimen ja vain hurjimmat pitivät vanhan sukunimensä.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 08:51"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 20:09"]

Ap on varmaan uusi vaimo, jota häiritsee miehen exän sukunimi.

[/quote]

Ei vaan avovaimo.... ja nyt harmittaa kun miestä ja vanhaa vaimoa luullaan pariksi ja häntä joksikin yhtälöön kuulumattomaksi.

[/quote]

Jep, aivan saleeap on  mun exän nyxä. Teinikihlat vinkui exältä ja nyt odottaa kieli pitkällä, koska hänestä tehdään Mrs. Ja sitä harmittaa, kun minulla on vielä exän nimi. Tahtoisi olla ainutlaatuinen.

No sukunimen/statuksen takia avioituneet naiset tuntuvat pitävän sen miehen nimen (rahojen ottamisen lisäksi). Näin ainakin Helsingissä.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 09:01"]

[/quote] Olen mennyt naimisiin ennen nykylainsäädäntöä.  Silloin sai ottaa vain miehen nimen tai kaksoisnimen.  Nykyään on toisin.  Oli pakko kuitata. 

[/quote]

Pakko puuttua kuittiin. Onko laissa ollut tuollainen vaihe että sai ottaa yhdistelmänimen , mutta ei pitää omaa sukuniemään?

1985 voimaan tuleen sukunimilainmukaan sai pitää sukunimensä naimisiin mennessä ja mielestäni vasta tuossa laissa mahdollistui myös yhdistelmäsukunimen käyttöön ottaminen.

Väittäisin että sellasita tilannetta ei ole ollu että valittavissa on ollu vain miehen sukunimi tai yhdistelmänimi, vaan jo silloinkin oli mahdollisuus pitää oma nimi. Itse olen mennyt naimisiin -91 ja silloin vielä suurin osa taisi ottaa miehen sukunimen, jotku ottivat yhdistelmänimen ja vain hurjimmat pitivät vanhan sukunimensä.

[/quote]

Ota selvää ennen väittämistä, helposti löytyy tuo tieto: Vuoden 1929 avioliittolaki sääti, että vaimon oli otettava miehensä sukunimi tai yhdistelmänimi. Vuonna 1986 laki muuttui. Uusi sukunimilaki määräsi, että puolisot saattoivat ottaa yhteisen nimen, pitää omat sukunimensä tai jompi kumpi puolisoista saattoi ottaa yhdistelmänimen.

Olen samoilla linjoilla kuin AP.

>Mä pitäisin avioliitossa ottamani sukunimen vaikka tulisi ero, koska tykkään siitä huomattavasti enemmän ihan nimenä kuin tyttönimestäni.

Siis TYKKÄÄT enemmän kuin tyttönimestäsi? Huh! Uskomattomin syin sitä ex-miehen sukunimeä pidetäänkin...Mulle ainakin syvemmät asiat merkitsee näin aikuisena ihmisenä, kuin se, että tykkään jostain nimestä. Jos olen eronnut, en kuulu enää mieheni sukuun. Piste. Vaikka se nimi olisi kuinka ihana. (Voi huoh oikeasti...)Miksi ihmeessä kantaisin hänen nimeään enää?

>Nimi on omani ihan kuten puolet autosta ja talostakin. Ei nimillä ole omistusoikeutta.

Jännä tapa ajatella. "No kun mulla on OIKEUS tähän nimeen niin varmasti pidän tämän!"

Olen itse eronnut 1,5 v. sitten, ja olen muuttamassa nimeni takaisin tyttönimeksi. En vielä voi, kun on tulossa työmatkoja ja muuta tässä, ja varmaan siihen projektiin menee hieman aikaa. Enkä miesystäväni nimeä aio ottaa enää, vaikka naimisiin varmasti jossain vaiheessa menemmekin.

Minun mielestäni se jos mikä olisi menneisyyteen takertumista, eikä suinkaan eteenpäin katsomista, jos päättää mitää eksänsä nimen. Ajattelen myös uuden miesystäväni tunteita (vaikkei hän asiasta ole sanonut juuta eikä jaata). Olisiko se nyt hänestä niin mukavan tuntuista, että vaimolla olisi ex-miehen nimi?

Ja enää en todellakaan ottaisi miehen nimeä avioituessani ensimmäistä kertaakaan... Suosittelen tätä kaikille. Sitäkin hieman kyseenalaistan, miksi lapsille annetaan aina miehen nimi? Aika vanhakantaista toimintaa.

T. Se, joka on AP:n kanssa samoilla linjoilla ja ihmetteli mm.sitä, että eksän nimi pidetään vain mm. sen kauneuden takia.

Mä ymmärrän ja en ymmärrä.

Jos on lapsia ja kenties pidempi liitto ni ymmärrän,etenkin nuo lapset muuttaa niin monta asiaa.

Sitten tulee kohta jota en ymmärrä. Mun miehen ex esimerkiksi,olivat kyllä jokusen vuoden yhdessä naimisissa n.vuoden. Pari vuotta eron jälkeen tavattiin miehen kanssa ja oltiin ehditty muuttaa yhteen,en ajatellut asiaa kovin häiritsevänä kunnes aloin odottaa esikoistamme. Sitten alkoi ärsyttää että tuolla naisella on sama nimi kuin miehelläni ja lapsellani. Mies kosikin mua joskus noihin aikoihin mutta tuli siitäkin hieman epämiellyttävä olo että kohta olisi kaksi "rouva Petäjää" (nimi muutettu) .

No ei menty naimisiin mutta lapsia tuli lisää. Jotenkin tuo ärsytti kun ed.exällä se sama sukunimi ja meillä oli jo lapsiakin ja erosta perhana aikaa...Nimi on muuten tosi harvinainen joten senkin takia tuntui liian suoralta linkiltä lapsiini.

Tämä tyttö tykkää ilmeisesti mennä naimisiin sillä oli tavannut miehen (onnekseni) ja tuosta ei montaa kuukautta mennyt kun oli sitten nimi vaihtunut.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Itse en kyllä pitäisi miehen nimeä vastaavassa tilanteessa koska koen että pääsisin paremmin elämässä eteenpäin omin nimineni :)

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 19:01"]

Minulle nimi on pelkkä nimi, ei mikään tunteellinen omistuskirjoitus. En ajattele yhteistä nimeämme "miehen nimenä". Jos eroamme, pidän nimeni automaattisesti. En olisi edes ottanut sitä jos en tykkäisi siitä ja haluaisi olla sen niminen. Jos avioituisin uudestaan, vertaisin nykyistä nimeäni tulevan puolisoni nimeen ja päättäisin kumman haluan. Ei siinä ole sen kummempaa. 

Kumman tunteellisesti ihmiset suhtautuvat sukunimiinsä. Miksi ap alunperin otit miehesi nimen jos niin hanakasti olisit valmis siitä pääsemään eroon? Olisit pitänyt tyttönimesi jos se kerran on parempi.

[/quote]

Nimi kertoo mistä suvusta olet ja mihin kuulut. Se on tärkeimpiä identiteetin osia.

Mulla on kaksiosainen sukunimi, enkä aio poistaa sitä miehen nimeä sieltä, koska se on lasteni sukunimi, monessa asiassa on yksikertaisempaa että sukunimessäni on myös se lasten sukunimi, kun melkein kaikki heidän asiansa kuitenkin hoidan. Eikä kyllä kuulu mun sukunimeni kenellekään, vähiten jollekin mustasukkaiselle nyxälle.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 09:16"]

Olen samoilla linjoilla kuin AP.

>Mä pitäisin avioliitossa ottamani sukunimen vaikka tulisi ero, koska tykkään siitä huomattavasti enemmän ihan nimenä kuin tyttönimestäni.

Siis TYKKÄÄT enemmän kuin tyttönimestäsi? Huh! Uskomattomin syin sitä ex-miehen sukunimeä pidetäänkin...Mulle ainakin syvemmät asiat merkitsee näin aikuisena ihmisenä, kuin se, että tykkään jostain nimestä. Jos olen eronnut, en kuulu enää mieheni sukuun. Piste. Vaikka se nimi olisi kuinka ihana. (Voi huoh oikeasti...)Miksi ihmeessä kantaisin hänen nimeään enää?

>Nimi on omani ihan kuten puolet autosta ja talostakin. Ei nimillä ole omistusoikeutta.

Jännä tapa ajatella. "No kun mulla on OIKEUS tähän nimeen niin varmasti pidän tämän!"

Olen itse eronnut 1,5 v. sitten, ja olen muuttamassa nimeni takaisin tyttönimeksi. En vielä voi, kun on tulossa työmatkoja ja muuta tässä, ja varmaan siihen projektiin menee hieman aikaa. Enkä miesystäväni nimeä aio ottaa enää, vaikka naimisiin varmasti jossain vaiheessa menemmekin.

Minun mielestäni se jos mikä olisi menneisyyteen takertumista, eikä suinkaan eteenpäin katsomista, jos päättää mitää eksänsä nimen. Ajattelen myös uuden miesystäväni tunteita (vaikkei hän asiasta ole sanonut juuta eikä jaata). Olisiko se nyt hänestä niin mukavan tuntuista, että vaimolla olisi ex-miehen nimi?

[/quote]

Sä ajattelet asiaa hyvin vanhanaikaisesti ja tunteella, minä järjellä. Miksen ottaisi itselleni kaunista nimeä, jos se on mahdollista? Nimellä ei ole minulle mitään "sukuun kuuluvaa" merkitystä, se on vain jotain mikä ihmisellä on pakko olla. Miksipä silloin ei valitsisi omasta mielestään kauneinta? 

En koe liittyväni avioituessani mieheni sukuun, en "kuulu" edes omaan sukuuni. Mikään suku ei omista nimeä, eikä ihmisiä. Olen vain ja ainoastaan minä, sattumalta syntynyt tietyille vanhemmille ja heidän sukuunsa, mutta mitään tunnesiteitä minulle ei näihin sukulaisiin ole. Ei omiin eikä miehen. Eron jälkeen eroan vain miehestä, mutta nimeni ei liity siihen mitenkään. Nimi muuttui avioituessani mieheni nimestä minun nimekseni, eikä minulla ole mitään syytä vaihtaa sitä pois jos kerran siitä TYKKÄÄN. Nimestä pitäminen ei liity mitenkään miehestä pitämiseen, ja vielä vähemmän hänen sukuunsa.

Mulla on ystävätär, jolla ei ole lapsia. Piti miehensä nimen kun erosivat. Meni uudelleen naimisiin, ei vaihtanut nimeään.

Arvatkaa miksi?

Uudella ja vanhalla miehellä oli sama sukunimi. :-)

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 09:51"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 19:01"]

Minulle nimi on pelkkä nimi, ei mikään tunteellinen omistuskirjoitus. En ajattele yhteistä nimeämme "miehen nimenä". Jos eroamme, pidän nimeni automaattisesti. En olisi edes ottanut sitä jos en tykkäisi siitä ja haluaisi olla sen niminen. Jos avioituisin uudestaan, vertaisin nykyistä nimeäni tulevan puolisoni nimeen ja päättäisin kumman haluan. Ei siinä ole sen kummempaa. 

Kumman tunteellisesti ihmiset suhtautuvat sukunimiinsä. Miksi ap alunperin otit miehesi nimen jos niin hanakasti olisit valmis siitä pääsemään eroon? Olisit pitänyt tyttönimesi jos se kerran on parempi.

[/quote]

Nimi kertoo mistä suvusta olet ja mihin kuulut. Se on tärkeimpiä identiteetin osia.

[/quote]

SULLE  se on tärkeimpiä identiteetin osisa, mun identiteetti kyllä koostuu pääosin ihan muusta. Ja totta kyllä, olen lasteni sukulainen, he ovat lähimpiäni ja heidän olemassaolonsa kertoo myös sen että olen kuulunut aikanaan mieheni sukuun (ja tavallaan vieläkin kuulun, ihan historiankirjoja myöten jään kuulumaankin. Ei menneisyyttä pois voi pyyhkiä, siihen vain tulee jatkoksi uudet elämäntapahtumat) Olen myös eron jälkeen osa miehen suvun jatkumoa:)

Miehen nimi siksi, että äiti on aina varmasti lapsensa äiti, isistä nyt ei aina niin tiiä. Eli nimetään ne nyt ainakin oletetun isän mukaan ;)

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 09:18"]

Ja enää en todellakaan ottaisi miehen nimeä avioituessani ensimmäistä kertaakaan... Suosittelen tätä kaikille. Sitäkin hieman kyseenalaistan, miksi lapsille annetaan aina miehen nimi? Aika vanhakantaista toimintaa.

T. Se, joka on AP:n kanssa samoilla linjoilla ja ihmetteli mm.sitä, että eksän nimi pidetään vain mm. sen kauneuden takia.

[/quote]