Onko omakotitalon ostaminen tässä maailmantilanteessa enää järkevää?

Iso tontti niin voi kasvattaa omaa ruokaakin silloin se on järkevää. Vanhat talot on ok! Etenkin ennen 60-lukua rakennetut.

Ainoa kunnon omaisuus on maaomaisuus. Osta tontti. Rakenna siihen talo.

Tontti käy vakuutena lainalle, lisää lainaa saat sitä mukaa kun talo valmistuu. Keskeneräisessäkin voi jo asua. Tee ensin vain pari huonetta ja keittiö ja pesutilat, muuta sisään ja nikkaroi loput ajan kanssa. Jotkut asuu rakennusaikana omalla tontillaan jopa asuntovaunussa. 

Jos osaat rempata vanhan talon, niin osaat kyllä rakentaa uudenkin. 

Poliitikot eivät suosi kansalaisia, jotka haluavat nauttia elämästä. Pitäisi asua sillipurkissa. Itse valitettavasti uskon, että kaikki ahdas asuminen on tulevaisuutta...

Kannattaa. Mutta vanhan talon ostamisessa pitää olla tarkka, koska remontointi voi tulla yhtä kalliiksi tai jopa kalliimmaksikin kuin uuden rakentaminen. Joskus remontissa löytyy niin hankalia vaurioita että joutuu lopulta kuitenkin purkamaan. No, saahan sitten ehkä jotain rahoja takaisin myyjältä, mutta ne prosessit on pitkiä, ja jossain joutuu senkin ajan asumaan. 

Asuimme aiemmin ASO:ssa, itse asiassa 10 vuotta. Hirvittää ajatella, paljonko heitimme rahaa ns. ikkunasta pihalle tuona aikana ja jäljelle jäi vain kuitit. Asuminen kallistui kovaa tahtia, lopulta maksoimme 75 neliön ASO:sta 1200 eur vastiketta eli käytännöllisesti katsoen vuokraa (sisältäen vesimaksut yms). Eihän ASO eroa vuokra-asumista muuten kuin että joudut sijoittamaan omaa rahaa kymmeniä tuhansia ns. ASO-maksuun.

Ostimme oman asunnon (rivari) vuonna 2012 ja maksoimme nopeasti lainaa. Olimme aina haaveilleet omakotitalosta ja kun siihen jokunen vuosi myöhemmin tuli mahdollisuus, myimme rivarin ja muutimme okt:hen. Kuvaavaa on se, että ASO:n vastikkeen suuruisella summalla lyhennämme reilusti lainaa ja maksamme asumisen kulut. 

 

Tämä esimerkki oli Espoosta. Kannattaa toki miettiä, mistä talon ostaa, koska vanha sanonta sijainti, sijainti ja sijainti pitää paikkansa niin asumisviihtyvyydessä kuin arvon säilymisessä. 

Kyllä tuolla rahalla saa jo uudenkin. Esimerkiksi halvimmasta päästä, Älvsbytalon Siiri 135 000 euroa, sisältää tapetit, laminaattilattiat ja valkoiset kodinkoneet. https://www.alvsbytalo.fi/talopaketit/1-kerroksiset-talopaketit/siiri/&…;

Ehkä kannattaa miettiä, miten pian lapset lähtevät opiskelemaan ja sitten jää turhaan tilaa kotiin. Ja sitten onkin jo kallista, kun neliöiden määrä vaikuttaa paljon kaikenlaisiin maksuihin.

Vähän haaveiltua pienempi asuminen olisi ehkä nykyisin hyvä vaihtoehto. Täyteen rojua  ne isot talot kuitenkin jossain vaiheessa tulevat.

Monessa maassa esim. USA:ssa muutetaan paljon pikkuruisiin asuntoihin ja mökkeihin (jossain iltalehdessä oli tänäänkin esitetly suomessa myynnissä olevia).

Moni jo ajattelee, että ei halua 30 vuotta elämässään pihistää ja maksaa asuntolainaa, vaan nauttii rahoistaan sitten muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä mentaliteetilla voi ostaa että asuu siinä lopun elämänsä. 

Eihän tällaista voi tietää, kun elämässä voi tapahtua mitä vaan.

Tuolla sun mentaliteetilla taas ei uskalla muuttaa edes lapsuudenkodista pois.

Vähän samat kelat itselläni, paitsi että olen köyhä kuin kirkonrotta enkä varmaan saisi edes minkäänlaista lainaa kun ei ole takuita. mjtta jos saisin, ostaisin varmaan jonkun pienen mökin joka olisi sisäilmaltaan terve ja jossa olisi maltilliset lämmityskulut.

Vierailija kirjoitti:

Poliitikot eivät suosi kansalaisia, jotka haluavat nauttia elämästä. Pitäisi asua sillipurkissa. Itse valitettavasti uskon, että kaikki ahdas asuminen on tulevaisuutta...

Kummasti ne vaan melkein kaikki poliitikot itse asuu omakotitaloissa.

Oma elämä on tässä ja nyt!

Kannattaako kykkiä jossain pienessä vuokra-asunnossa ja miettiä miten paljon rahaa sillä säästää. Vai elää elämäänsä sellaisissa puitteissa joka mahdollistaa asioista. Mielummin sitä omakotitaloon kutsuu kavereita pihalle grillaamaan kesällä kuin sinne ahtaaseen kerrostalokämppään kykkimään.

Samat ajatukset kuin ap:lla. Unelmana oma talo. Olen säästänyt pienehköstä palkasta pesämunaa ja tontin olen hankkinut jo aiemmin. Sillä on pieni talonrönttänä, jonka voi remontoida tai purkaa uuden tieltä.

Tänään kun luin päivän uutisotsikot, en voi olla miettimättä, tuleeko sota jossain vaiheessa Suomeenkin. Silloin täytyy olla rahaa taskussa, että pääsee ajoissa pois. 

Me ostettiin omakotitalo, vaikka tässä asuminen tulee kalliimmaksi kuin kerrostalossa asuminen. Toki tämä on suurempikin, ehkä 200-neliöisessä kerrostalossa vuokratontilla menisi vastikkeeseen saman verran. Tämä oli saman hintainen kuin meidän kerrostalokämppäkin (noin puoli miljoonaa) ja kyllä tätä ostaessa oli tiedossa, että jos tämän joskus haluaa myydä, niin voi joutua myymään vuosia eikä tästä välttämättä saa edes omiaan pois.

Meillä on muutakin omaisuutta ja tässä ei ole enää lainaa. Jos tämän myynnissä tulee joku 100-200k€ tappiota, niin ei ei se aiheuta mitään taloudellisia ongelmia. Eikä jouduta perikatoon, vaikka tätä ei saisi ollenkaan myytyä. Perillisiä on vain yksi ja hänen kanssaan voidaan hyvissä ajoin keskustella, haluaako hän tämän siinä kohtaa kun ei itse enää jakseta tässä asua. 

Pahin riski omakotitalossa on se, että siitä ilmenee myöhemmin vakava homeongelma, jonka korjaaminen tulee todella kalliiksi. Rakennusten kuntotarkastukset ovat yleensä pintapuolisia ja home löytyy vasta, kun jonkun remontin yhteydessä aletaan avata rakenteita. Tai kun talon ostajat alkavat ajan myötä kärsiä epämääräisistä infektio-oireista ja oireiden myötä aletaan hometta epäillä ja availla rakenteita. Tämä ei ole pelkästään taloudellinen riski, vaan myös terveydellinen. Moni homeille altistunut oireilee herkemmin koko loppuelämänsä ja voi olla vaikea löytää asuntoa, missä pystyy elämään.

Vaikka unohdettaisiin homeriski, jota vastaan voi suojautua perehtymällä kunnolla talon rakenteisiin ja sopimalla myyjän kanssa rakenteita avaavasta kuntotarkastuksesta, omakotitaloon ei minusta kannat liian tiukalla budjetilla lähteä. Jos kerrostalosta muuttaa, niin jo pelkkään talon ja pihan hoitamiseen tarvitaan melkoinen arsenaali työkaluja, tarvikkeita ja ehkä koneitakin. Ja jos ilmenee jotain muuta korjaustarvetta (esim. ekana syksynä huomataan, että hiiriä tulee sisälle), niin kyllä vähintään muutaman tuhannen euron pikku fiksauksiin pitäisi olla rahat valmiina. 

Vierailija kirjoitti:

Jossakin sitä on aina asuttava, itse ajattelen näin. Oli se sitten vuokra tai lainanlyhennys, suunnilleen saman verran menee omalla asuinalueella jokatapauksessa rahaa asumiseen. 

Taloudessa on myös aina nousuja ja laskuja, kyllä se nousukin vielä joskus taas tulee.

Meillä suurin syy omakotitalon hankkimiseen oli ympäristön vaihdos. Asuttiin kerrostalossa lähellä keskustaa ja pitkään se oli ihaninta, mitä voitiin kuvitella. Kunnes jossain vaiheessa alkoi tuntua, ettei olekaan. Mitään rahaa tässä ei säästynyt, kun muutettiin isolle tontille tukevasti kehä III:n ulkopuolelle. Mutta nyt tuntuu, että tästä kannattaa maksaakin. 

Kymmenen vuotta tuli täyteen omakotitalossa. Päivääkään en ole katunut. Enkä takaisin kerrostaloon lähtisi. Ehkä vanhana ja raihnaisena kun ei enää lumilapio pysy kädessä.

Minulla meni lähes neljävuotta myydä kerrostaloasuntoni. Kaksio Turun keskustassa, joten eivät nekään helppoja ole. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani on yrittänyt myydä Tuusulan lähellä sijaitsevaa taloaan yli kaksi vuotta ja se on rakennettu vuonna 2021. 

Korkojen nousu on heikentänyt ihmisten ostovoimaa todella rajusti. Se kuukausimaksu, mikä riitti nollakorkojen aikaan 300000 euron lainaan, riittää nyt enää 200000 euron lainaan. Omakotitaloja ostavat useimmin kai lapsiperheet, jotka joutuvat ottamaan paljon lainaa. Vaikka asuntojen hinnat ovatkin huipuista tippuneet, niin eivät ne ole tippuneet läheskään samassa suhteessa kuin mitä ihmisten ostovoima on heikentynyt.

Vanhoissa taloissa tuntuu olevan myös liikaa neliöitä verrattuna siihen, mitä nykyisin haluttaisiin. Perheet ovat pienempiä ja suuren talon lämmittäminen voi olla ihanan kallista, ellei ole joku matalaenergiatalo, mitä vanhemmat talot harvemmin ovat. Maksukyvyn puitteissa olevissa taloissa voi siis olla ne asumiskustannukset aivan liian suuret velkaiselle lapsiperheelle.

Nythän se juuri kannattaa ostaa, kun hinnat laskeneet

"Me ostettiin omakotitalo, vaikka tässä asuminen tulee kalliimmaksi kuin kerrostalossa asuminen. Toki tämä on suurempikin, ehkä 200-neliöisessä kerrostalossa vuokratontilla menisi vastikkeeseen saman verran."

Aika hemmetin paljon pitäisi maksaa asumisesta jos haluaa 200 neliöisen kerrostalokämpän! Tuon kokoisessa asunnossa omakotitalo tulee ihan heittämällä halvemmaksi asumismuodoksi.

Kerrostaloasunnoista puhuttaessa yli 100 neliötä on valtavan kokoinen luksuslukaali, samaan aikaan kuitenkin 150 neliöinen omakotitalo on pieni ja hädin tuskin riittävä tavalliselle perheelle. Tätä olen aina ihmetellyt. Miten tässä on mitään logiikkaa?