Lokakuiset 2022

Nt-ultrassa käyty, riskiarvio ei ole vielä tiedossa mutta turvotus oli normaali ja muutenkin kaikki vaikutti hyvältä. Olokin on pysynyt hyvänä. Väsymys on edelleen kovaa jo iltapäivästä, mutta luin että se yleensä helpottaa raskauden puoliväliin mennessä. Nyt kun ensimmäinen jännitettävä etappi on takana, aion vain nauttia tästä raskaudesta. Huolehditaan sitten jos aihetta on, mutta nyt kaikki on niin hyvin kuin voi. 🥰

Mitä kuuluu lokakuiset? Rakenneultra takana ja pikkuhiljaa mielessä hankinnat tulevalle pojalle 💙

Meillä vielä pari viikkoa ultraan. Moni ystävä ja sukulainen kovasti jo kyselee (tai on jo kauan kysellyt) että kumpi tulee. Tai mahan koon takia kommentoi että "pojanko meinaat pyöräyttää". Miks mua ärsyttää nää ihmisten kyselyt ja kommentit sukupuolesta? 😅 Mulle sillä sukupuolella ei ole väliä. Onko se oikeasti muille niin tärkeää. Tekisi mieli jättää sukupuoli kysymättä ultrassa näiden kyselijöiden takia. Mä vaan jännitän että onko vauvalla kaikki kunnossa ja että istukka toimii oikein ja vettä on sopivasti jnejne..

Nuo sukupuoli-kyselyt on kyllä vähän itseäkin ärsyttäneet, varsinkin kyselyt että kumpaa itse veikkaan? Ei nimittäin ollut etukäteen tunnetta suuntaan eikä toiseen. Vaikka samalla toki ymmärtää että siksi ne kyselee kun innokkaasti odottavat millainen uusi jäsen sukuun saadaan. Tärkeintä on että kaikki on tähän saakka sujunut hyvin ja toivotaan että näin menisi loppuun saakka! Eilen muuten katsottiin illalla ohjelma jossa vauva syntyi kuolleena viikolla 27. Olisi pitänyt olla joku "ei raskaana oleville" varoitus, huh. Eilen oli myös neuvola (jossa syke kuului oikein reippaana) ja sen päälle ajatukset aivan sekaisin kaikesta paperityöstä mitä nyt pitäisi aloitella, tuet ja äitiyspakkaukset ja vakuutukset, kun saisi vain aikaiseksi. Esikoisen kanssa kaikki tulee uutena vastaan ja vielä tuo perhevapaauudistus vaikeuttaa tiedon löytämistä vaikka muuten onkin oikein tervetullut.

Musta tuntuu että tosi moni odottaa että tulisi poika kun on jo ennestään tyttö. Jos joku kysyy että "onkohan nyt poika tulossa" ja vastaan että "tyttöä veikkaan" niin kyselijät hiljenee tai vastaa että eikö olisi kiva että olisi molemmat. Pelottaa että ne innokkaimmat poika-odottajat pettyvät jos onkin tyttö tulossa. Joku kysyi että jos tulee toinen tyttö ni meinataanko heti yrittää kolmatta jos sitten vaikka tulisi se poika. Raapaisee kyllä sydämestä. Esikoisen kohdalla anoppi voivotteli kun esikoinen ei ollutkaan poika. Kyllä mulla nousee tunteet pintaan kun sukupuolesta tehdään niin iso numero.

Mikäli teistä marraskuisista joku tarvitsisi Pohjolalta vauvavakuutuksen tarjousta, niin minulle voi laittaa tarjouspyyntöä. Nyt on rakenneultrat meneillään ja sen jälkeen vakuutusta voi hakea. Olen vakuutusedustaja ja minut löytää Instasta @vauvavakuuttaja. Yhteydenottopyynnön voi jättää riiamari.uusipaikka@pohjola.fi

Meidän pienokainen syntyi 40+4 viikolla omilla supistuksilla 40h kuluttua niiden alkamisesta. Lapsivedet meni n. 28h ennen syntymää, ponnistusvaihe yli 1h, imukuppiavusteinen synnytys kera epparin. Uskomaton kokemus, vaikka esikoisen synnytyksen kipusokki ja traumat pyrki pintaan, kätilöt tekivät niin uskomattoman hyvää työtä rauhoitellessaan ja valaessaan uskoa ja luottamusta etten voi olla kuin kiitollinen. Edes kaavintaan joutuminen tai raju verenmenetys ei ole saanut mieltä muuttumaan siitä, että koen synnytyksee onnistuneen

Täällä vauva-arkea nyt eletään ja elämä alkaa löytää uransa kahden lapsen äitinä. Minun unelma perheestä on käynyt toteen, vaikka rankkaa on ollut

Onnea kaikille lokakuisille

Paljon onnea Villahuivi!

Täällä myös alkanut elämä kahden lapsen äitinä.

Synnytys alkoi lapsivedenmenolla. Erittäin tuskallinen latenssivaihe kesti yli kaksi vuorokautta. Aktiivinen vaihe 9h ja ponnistusvaihe olikin sitten onneksi nopeasti ohi. Istukka syntyi myös ihan hyvin ja nopeasti vaikka oli aluksi tiukassa ja samassa menetin siinä verta. Supistuskivut pääsivät kyllä kärsimyksen puolelle (jo latenssivaiheen puolessa välissä), enkä meinannut kestää niitä ollenkaan, mutta pakko jälkikäteen sanoa että ilman kipua en varmaan olisi loppumetreillä ponnistanut niin tehokkaasti. Myös kätilö tsemppasi todella upeasti ponnistusvaiheessa ja muistutti että kipu loppuu sitten kun vauva on syntynyt.

En odottanut tai suunnitellut synnytystä liikaa ja olenkin tosi tyytyväinen että kaikki meni lopulta hyvin, jopa paremmin kuin osasin odottaa.

Vinkkinä ensi kertaa synnyttäville, kannattaa olla tietoinen synnytyksen kulusta ja mahdollisista ongelmista ettei ne lävähdä kesken synnytyksen yllätyksenä ja kannattaa pitää mieli avoimena. Liikaa ei kannata etukäteen suunnitella, toiveita toki kannattaa laittaa ylös mutta myös muistaa että synnytys voi mennä täysin eri tavalla kuin toiveissa oli ollut ja myös valmistautua siihen.

Onnea muillekin lokakuisille, toivottavasti kaikilla mennyt raskaus ja synnytys hyvin!

Onko teillä tullut ikävä raskausaikaa? Esikoisen raskausaika tuntui tosi pitkältä ja odotin tosi kovasti vauvan syntymää. Tässä toisessa odotuksessa osasin eri tavalla nauttia raskausajasta ja aika kului ihan hirmu nopeasti. Vedet kun meni rv 41 ni huokaisin että nytkö jo 😅 olisin vielä hetken voinut nauttia raskaudesta.

Vauva on ihana ja tuntuu helpommalta kuin esikoinen jolla taisi olla koliikki tms.

Oletteko miettineet lapsilukua, mikä itselle olisi hyvä? Itse olen aina ajatellut että haluaisin (ainakin yrittää) 3 tai 4 lasta. Kolmatta ei kuitenkaan vielä aleta yrittämään vaan nyt nautitaan kahden pienen kanssa rauhassa ja täytyy miettiä omaa jaksamista myös vaikka sydän sanoo että pian jo seuraavaa tekeille 😂