Palkaton harjoittelu - mielipiteitä?

Hain työharjeittulupaikaksi ihan tavallista avointa kesätyöpaikkaa alaltani ja suoritin harjoitteluni siinä samassa 2k palkalla, mitään lisävaivaa siitä ei tullut työnantajalle. Kukaan luokaltani ei ollut tehnyt samaa, vaan hakivat vain "harjoittelupaikkaa". En ihan ymmärrä sitä logiikkaa.

Olen ap:n kanssa samaa mieltä, että ilmaisen työn tekeminen tulisi lopettaa. On aloja joissa firmaa pyöritetään pelkkien ilmaisten työntekijöiden voimin. Korkeintaan työnjohto on oikeasti palkoillinen. Ja tilastoissa näihin menevät rahat lasketaan opintotukiin ja työttömien palveluihin, vaikka todellisuudessa ovat yritystukia. N50+

Palkaton = orja ja orjuushan on lopetettu.

No jos puhutaan opintoihin liittyvästä työharjoitteluista niin joissakin tapauksissa on ihan järkevää että kyseessä on palkaton harjoittelu. Esimerkiksi ensimmäisessä työharjoittelussa ei oikein ole mitään itua maksaa palkkaa työntekijälle jolla ei ole riittävää osaamista ja se on yleensä harjoitteluista lyhyin. Se on kuitenkin opiskelua.

Aika merkittävä erottava tekijä on roolit. Opiskelija on opiskelija, jolla ei ole samanlaista vastuuta eikä häntä voi laskea työntekijäksi. Palkallinen harjoittelija taas on laskettavissa työvoimaksi. Siinä vaiheessa tästä toki muodostuu ongelma, jos harjoittelijalle annetaan liikaa vastuuta ja pidetään työntekijänä mutta ei makseta palkkaa työstä. Vaikka opiskelijaa ei saisi laskea työvoimaksi kun kyseessä on palkaton harjoittelu, niin silti valitettavan usein näin käy. Silloin olisi ihan asiallista myös opiskelijalle maksaa. Meillä toisen ja kolmannen harjoittelun sai pyytää palkalliseksi harjoitteluksi jos se työnantajalle sopi, jolloin luonnollisesti opiskelija on ihan yhtälailla työntekijä kuin muutkin. 

Siinä taas ei ole oikein mitään järkeä että tässä alavalinnalla on väliä. Käsittääkseni joidenkin alojen opiskelijoille maksetaan automaattisesti palkkaa harjoittelusta, mutta sote-alalla taas harjoittelut ovat automaattisesti palkattomia, ellei itse onnistu työnantajan kanssa sopimaan asiaa. Toisaalta taas vaikka harjoittelut ovat yleensä palkattomia, niin niistä saa kuitenkin hyvää kokemusta ja se voi poikia keikkatöitä ja sijaistuksia loppuopintojen ajaksi. 

En ota kantaa sitten noihin työkokeiluihin ja sellaisiin koska mulla ei ole niistä sen vertaa tietoa tai kokemusta että kokisin hyödylliseksi antaa näkemystäni niihin kun en tiedä miten siellä vastuu ja roolit jakautuvat.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on törkeetä ja riistoa ottaa opiskelija orjatöihin jopa puoleksi vuodeksi! Opintotuella pitäisi työskennellä 8h päivässä tuottaen tulosta ja hyötyä vapailla markkinoilla toimivalle yritykselle. Miten toi ei ole jo laitonta?

Kannattaa harkita harjoittelun suorittamista ulkomailla, korkeakouluopiskelija saa usein ulkomaanharjoitteluun lisätukea; oppilaitokselta apurahan ja Kelalta voi saada 3 kk ajan kahta tukea asumiseen päällekäin; kotimaan tyhjään asuntoon ja ulkomaan asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Hain työharjeittulupaikaksi ihan tavallista avointa kesätyöpaikkaa alaltani ja suoritin harjoitteluni siinä samassa 2k palkalla, mitään lisävaivaa siitä ei tullut työnantajalle. Kukaan luokaltani ei ollut tehnyt samaa, vaan hakivat vain "harjoittelupaikkaa". En ihan ymmärrä sitä logiikkaa.

Itse tein samalla tavalla. Olin menossa kesätöihin tuttuun paikkaan ja kysyin/ilmoitin pomolle että "niin voin varmaan tehdä samalla työharjoittelun kun oon muutenkin tulossa teille kesäksi?". Se sopi, ja sain palkallisen harjoittelupaikan. Olisi ollut aivan turhaa tehdä ensin koko kesä töitä, ja sitten siihen perään heti 13 viikon palkaton harjoittelu. Säästin aikaa, vaivaa ja rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

No jos puhutaan opintoihin liittyvästä työharjoitteluista niin joissakin tapauksissa on ihan järkevää että kyseessä on palkaton harjoittelu. Esimerkiksi ensimmäisessä työharjoittelussa ei oikein ole mitään itua maksaa palkkaa työntekijälle jolla ei ole riittävää osaamista ja se on yleensä harjoitteluista lyhyin. Se on kuitenkin opiskelua.

Aika merkittävä erottava tekijä on roolit. Opiskelija on opiskelija, jolla ei ole samanlaista vastuuta eikä häntä voi laskea työntekijäksi. Palkallinen harjoittelija taas on laskettavissa työvoimaksi. Siinä vaiheessa tästä toki muodostuu ongelma, jos harjoittelijalle annetaan liikaa vastuuta ja pidetään työntekijänä mutta ei makseta palkkaa työstä. Vaikka opiskelijaa ei saisi laskea työvoimaksi kun kyseessä on palkaton harjoittelu, niin silti valitettavan usein näin käy. Silloin olisi ihan asiallista myös opiskelijalle maksaa. Meillä toisen ja kolmannen harjoittelun sai pyytää palkalliseksi harjoitteluksi jos se työnantajalle sopi, jolloin luonnollisesti opiskelija on ihan yhtälailla työntekijä kuin muutkin. 

Siinä taas ei ole oikein mitään järkeä että tässä alavalinnalla on väliä. Käsittääkseni joidenkin alojen opiskelijoille maksetaan automaattisesti palkkaa harjoittelusta, mutta sote-alalla taas harjoittelut ovat automaattisesti palkattomia, ellei itse onnistu työnantajan kanssa sopimaan asiaa. Toisaalta taas vaikka harjoittelut ovat yleensä palkattomia, niin niistä saa kuitenkin hyvää kokemusta ja se voi poikia keikkatöitä ja sijaistuksia loppuopintojen ajaksi. 

En ota kantaa sitten noihin työkokeiluihin ja sellaisiin koska mulla ei ole niistä sen vertaa tietoa tai kokemusta että kokisin hyödylliseksi antaa näkemystäni niihin kun en tiedä miten siellä vastuu ja roolit jakautuvat.

Usealla korkeakouluopiskelijalla on työuraa takana ja voi olla useampi tutkintokin taustalla. Kaikki opiskelijat eivät ole noviiseja. Toisaalta harjoittelupaikat edellyttävät usein osaamista ja työkokemusta mutta nämä pitäisi tarjota ilmaiseksi.

Tässä on mun mielestä kaksi eri asiaa. Jos työtehtävä on helposti opittavaa "suorittamista" kuten tarjoilu tai siivoaminen, on palkattomia harjoittelijoita hyödyntävät tahot todella asiattomia.

Toisena esimerkkinä kerron oman alani, joka on opiskelijoiden keskuudessa todella haluttu asiantuntija-ala. Meillä on hyvät resurssit, eikä mitään tarvetta harjoittelijoille. Harjoittelija ei myöskään ehdi kunnolla perehtyä muutamassa kuukaudessa, eli emme saa hänestä varsinaista hyötyä.

Harjoittelijat kuitenkin tunkevat meille sankoin joukoin, koska antamamme työkokemus ja suositukset poikivat helposti uutta duunia tulevaisuudessa. Myöskin aina jos meiltä lähtee joku, niin uusi löytyy tilalle jostakin hyväksi todetusta harjoittelijasta.

Joku oli kuitenkin vinkannut meidät facebookin "orjatyötä teettävät yritykset" -listalle. Tästä syystä päätimme, että kaikki meillä teetettävä harjoittelu on palkallista. Ja miten kävi?

Kävi niin, että harjoittelijoita ei enää oteta. Niistä ei ole meille hyötyä (enemmänkin haittaa koska jonkun pitää perehdyttää koko harjoitteluaika) joten miksi maksaa? Näin ollen jää sadoilta nuorilta harjoittelupaikka saamatta ja arvokas kokemus ja oppi sivusuun.

Omasta mielestäni me toteutimme vastuullisuutta nimenomaan tarjoamalla harjoittelupaikkoja, vaikka olivatkin palkattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on törkeetä ja riistoa ottaa opiskelija orjatöihin jopa puoleksi vuodeksi! Opintotuella pitäisi työskennellä 8h päivässä tuottaen tulosta ja hyötyä vapailla markkinoilla toimivalle yritykselle. Miten toi ei ole jo laitonta?

Kannattaa harkita harjoittelun suorittamista ulkomailla, korkeakouluopiskelija saa usein ulkomaanharjoitteluun lisätukea; oppilaitokselta apurahan ja Kelalta voi saada 3 kk ajan kahta tukea asumiseen päällekäin; kotimaan tyhjään asuntoon ja ulkomaan asuntoon.

Yhteiskunnallisesti tilanne on kestämätön ja käsittämätön.

Itse olin palkattomassa työharjoittelussa noin puoli vuotta. Opiskelin kyllä työttömyysetuudella että ei ollut opintolainaa. Nyt olen pian 2 vuotta ollut samassa paikassa töissä ja työn ohessa jatkan opiskelua :)

Insinööriksi ja sen jälkeen diplomi-insinööriksi lukiessani en kuullut kenenkään tehden harjoittelujaan ilmaiseksi, vaa saivat aivan käypää palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

???? Olen ollut kahdesti työmarkkinatuella ennen yliopistoon pääsyä työharjoittelussa. Molemmista kertyi työkokemusta ja sain sen jälkeen töitä. Yliopistossa olen kanssa ollut palkattomassa harjoittelussa ja graduni tein ulkomailla riistopalkalla (en ollut muita tuloja kun tuo, tein töitä kyllä yli 70 tuntia viikossa ja sain rahaa opintotuen verran). Molemmista kertyi työkokemusta, molemmista sain suosittelijat jatkoa varten, josta sitten aukesi työpaikatkin. Mielestäni kuului asiaan. Lisäksi ei töitä opita opiskelemalla vaan se alan harjoittelu on se kaikista opettavaisin opiskelukokemu. Ei kukaan palkkaa opiskelijaa vailla työkokemusta. Riistoa tai ei. Tarjontaa on nykyisin yllinkyllin alalla kuin alalla, että näyttöä pitää olla jostakin ja suhteita tarvitaan työuralla. 

Täsmälleen samaa mieltä. Jos lähdet opiskelemaan vaikkapa 3:ksi vuodeksi ja tiedät että siihen kuuluu 6kk työssäoppimisjakso, niin miksi et ottaisi siitä kaikkea irti? Kyseessä on omasta elämästä vain 6kk ja jos se pitää tehdä paperin saadakseen niin se pitää tehdä. Ihanko oikeasti ihmiset valkkaa mielummin tuolle ajalle palkallisen kaupan-kassa-työn kuin palkattoman jakson vaikkapa isossa lakitoimistossa? Itse ainakin tungin itseni väkisin arvostettuun firmaan ilmaiseksi tekemään mielekkäitä juttuja, ja lähdin sieltä loistavat suositukset taskussa. Työllistyminen sen jälkeen oli huomattavasti helpompaa.

Veikkaan että kaikki "minä en orjaksi lähde" -asenteella olevat ihmiset itkevät nyt kun hyvät työpaikat on kiven alla. Olisiko kannattanut taipua se 6kk palkattomaan missä tahansa paikassa joka avaa ovia seuraavaan? Vai oletteko niitä ketkä ei sieltä hyvästä paikasta saisikaan suosituksia?

No, jos opintoihin kuuluu 90pv työharjoittelu niin sehän on tiedossa jo opiskelemaan lähtiessä. Moni ala vaatii käytännön opiskelua, joten harjoittelu on perusteltua. Sitten aletaan itkemään kun opiskeluajalta ei saa palkkaa?

Farmasian alalla harjoittelu, 6kk on palkallinen. Ekat 3kk n. 1000. Ei mikään iso palkka mutta ainakin jotain... Harmittaa sinänsä, että kassalla ne minua eniten ja edelleen pitävät ja heittävät teknisten vuoroihin joihin ei "ketään saada" (niihin joihin vakkarit eivät halua). Eli laittavat minut iltoihin ja viikonloppuihin.

Mikä tässä on hauskinta? No se että kun teen kassahommia/teknisiä hommia muuten kuin harkassa, niin saan lähes tuplapalkan. Vaikka työ on samaa, mutta harjoittelussa vielä lisänä tuo farmaseuttinen puoli. Kateeksi käy kurssikavereita jotka oikeasti tekevät enimmäkseen farmaseuttista harjoittelua, eivätkä muiden paikkaajan työtä orjapalkalla.

80-luvulla opintoihin ei kuulunut niin yleisesti harjoittelua kuin nykyään, mutta joihinkin kuului, itse kävin sellaisen tekniikan alan koulutuksen, mihin kuului. Se oli itsestään selvää, että saa palkkaa. Itse en osannut oikeastaan mitään, mutta sain 80 % pätevän aloittelijan palkasta. Lähtiessä sitten jo osasinkin aika paljon. Koululla oli myös listat palkoista, joihin vaikutti eri asiat ja näitä suositeltiin maksamaan. Omani oli vähän suosituksia parempi, vaikkei ollut täysi aloittelijan palkka. 

Sikäli kuin olen nähnyt ja kokenut, opiskelija ei tee mitään itsenäisesti eikä varsinkaan "tulosta". Hän tarvitsee kaiken aikaa ohjausta ja lapsenvahtia, sitoo vähintään yhden kokopäiväisen ja koulutetun ihmisen paimentamaan itseään. Aiheuttaa enemmän työtä kuin tekee itse.

Harjoittelussa ollaan harjoittelemassa. Mitään harjoittelua ei tarvittaisi, jos olisit niin pätevä ja osaava kuin kuvittelet olevasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos puhutaan opintoihin liittyvästä työharjoitteluista niin joissakin tapauksissa on ihan järkevää että kyseessä on palkaton harjoittelu. Esimerkiksi ensimmäisessä työharjoittelussa ei oikein ole mitään itua maksaa palkkaa työntekijälle jolla ei ole riittävää osaamista ja se on yleensä harjoitteluista lyhyin. Se on kuitenkin opiskelua.

Aika merkittävä erottava tekijä on roolit. Opiskelija on opiskelija, jolla ei ole samanlaista vastuuta eikä häntä voi laskea työntekijäksi. Palkallinen harjoittelija taas on laskettavissa työvoimaksi. Siinä vaiheessa tästä toki muodostuu ongelma, jos harjoittelijalle annetaan liikaa vastuuta ja pidetään työntekijänä mutta ei makseta palkkaa työstä. Vaikka opiskelijaa ei saisi laskea työvoimaksi kun kyseessä on palkaton harjoittelu, niin silti valitettavan usein näin käy. Silloin olisi ihan asiallista myös opiskelijalle maksaa. Meillä toisen ja kolmannen harjoittelun sai pyytää palkalliseksi harjoitteluksi jos se työnantajalle sopi, jolloin luonnollisesti opiskelija on ihan yhtälailla työntekijä kuin muutkin. 

Siinä taas ei ole oikein mitään järkeä että tässä alavalinnalla on väliä. Käsittääkseni joidenkin alojen opiskelijoille maksetaan automaattisesti palkkaa harjoittelusta, mutta sote-alalla taas harjoittelut ovat automaattisesti palkattomia, ellei itse onnistu työnantajan kanssa sopimaan asiaa. Toisaalta taas vaikka harjoittelut ovat yleensä palkattomia, niin niistä saa kuitenkin hyvää kokemusta ja se voi poikia keikkatöitä ja sijaistuksia loppuopintojen ajaksi. 

En ota kantaa sitten noihin työkokeiluihin ja sellaisiin koska mulla ei ole niistä sen vertaa tietoa tai kokemusta että kokisin hyödylliseksi antaa näkemystäni niihin kun en tiedä miten siellä vastuu ja roolit jakautuvat.

Usealla korkeakouluopiskelijalla on työuraa takana ja voi olla useampi tutkintokin taustalla. Kaikki opiskelijat eivät ole noviiseja. Toisaalta harjoittelupaikat edellyttävät usein osaamista ja työkokemusta mutta nämä pitäisi tarjota ilmaiseksi.

Tottakai voi olla, mutta kaikilla ei ole. Osa tulee korkeakouluun suoraan lukiosta tai välivuodelta, osa tulee muilta alalta tai tulee opiskelemaan lisää. 

Jos vaikka käytän esimerkkinä tässä omien opintojen harjoitteluita: ensimmäinen työharjoittelu oli neljän viikon mittainen. Ei ole mitään järkeä maksaa palkkaa opiskelijalle neljästä viikosta, kun suurin osa siitä ajasta menee talon tavoille opetteluun. Toisaalta taas ehkä oppilaitos voisi miettiä että onko noin lyhyessä harjoittelussa mitään järkeä, mutta ei siitä kyllä ole järkeä palkkaakaan alkaa maksamaan. Jos taas oli kokemusta, ensimmäisen harjoittelun pystyi lukemaan hyväksi eli sitä ei tarvinut suorittaa jos kokemusta ja osaamista jo oli. Seuraavat harjoittelut sitten taas kävivät haastavammiksi ja reilusti pidemmiksi, joten niistä sitten sai pyytää palkkaa jos harjoittelupaikka siihen suostui. 

Tässä nyt sitten ehkä ennemmin miettisin sitä että voisko tota käytäntöä jotenkin muuttaa. Ehkä voisi olla fiksumpaa että jos on pitkä harjoittelu, niin alku siitä tehtäisiin palkattomana ja sitten kun perehdytys on tehty ja osaamista on niin sitten maksaa loppuajasta edes sitä palkkaa. Sitten taas jos ei haluta palkkaa maksaa missään vaiheessa niin silloin sitä harjoittelijaa ei myöskään saa laskea työvoimaksi. Yleensä kuitenkin se mahdollisuus on että opiskelija saa pyytää palkallista harjoittelua, eri asia sitten että suostuuko työpaikka siihen. Typeräähän se nyt suoraan sanottuna on että pitkiä harjoitteluja tehdään tavallisesti joko kokonaan palkattomana tai kokonaan palkallisena, kun jonkinlainen välimuoto palvelisi sekä opiskelijaa että työpaikkaa paremmin. Ensin perehdytys palkattomana ja sitten vaikka puolivälistä palkalliseksi niin sitten voidaan oikeasti laskea se harkkari myös työvoimaksi. 

Eihän tuossa opi muuta kuin että työnteko ei kannata.

Se on jännä, että toisilla aloilla (miesvaltaiset) harjoittelusta saa palkkaa, mutta toisilla aloilla (naisvaltaiset) taas ei. Pitäisiköhän asialle ehkä tehdä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä, että toisilla aloilla (miesvaltaiset) harjoittelusta saa palkkaa, mutta toisilla aloilla (naisvaltaiset) taas ei. Pitäisiköhän asialle ehkä tehdä jotain?

No jos ei haluta antaa ilmi sellaista että naiset on vähemmän arvokkaita kuin miehet niin ehkä pitäisi.

Toisaalta jostain syystähän näitä on että tietävät paikkansa.