Lue keskustelun säännöt.
Miten koululaisten harrastamisesta on tullut niin kallista?
15.10.2016 |
Meillä 2 tyttöä ja 1 poika. Poika harrastanut vaihdellen futista, koripalloa, laskettelua ja jääkiekkoa. Viidesluokkalainen kyseessä. Viime talvena meni jääkiekkoon ja varusteisiin noin 1000 €, käytettynä ostettiin kaikki ja täällä jääkiekko halvempi kuin koripallo maksuiltaan. Koriksessa kengät saa satasella eli varusteisiin ei uppoa rahaa. Laskettelu taas oli toissa talven "juttu", ja maksoihan se useamman tonnin. Helposti menee hyvään viikonloppuun satanen. Siinä varusteet on tosi kalliita. Tytöistä toinen käy baletissa, joka maksaa noin 500 vuodessa ja puvut ja tossut noin satasen. Ja lisäksi kuvataidekoulussa, maksaa noin 350€ vuodessa. Toinen harrastaa pianonsoittoa, vaikka meillä on toistaiseksi vain sähköurut (piano liian kallis) ja käy ratsastustunneilla (ei omaa hevosta), näihin menee ehkä tonni vuodessa. Paitsi jos pianoon vaaditaan ostamaan oikea piano tai jos ei voi käydä enää pelkällä tuntihinnalla ratsastamassa (hevosta ei aiota ainakaan ostaa). Ratsastusasu ja saappaat on nyt minun vanhat, ja kun ne menee pieneksi, pitää nekin hankkia. Miten muilla perheillä riittää rahat harrastuksiin (ikäluokassa 7-13-vuotiaat? Meillä on kohtuulliset tulot ja silti nuo harrastusmenot tuntuvat niin suurilta, että joudutaan jättämään lomamatkoja väliin ja lapset saa joululahjaksi lähes aina harrastuksiin liittyviä lahjoja (esim. koriskengät, sähköurut tai laskettelulahjakortin). Halvoilla harrastuksilla tuttavapiirissä kyllä kehuskellaan, mutta nyt kesällä kun poika kävi futiksessa 4 kk (oli ns. hönttöjoukkue), kyllä siitäkin tuli kuluja satanen kuukautta kohti.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä maksuja olivat
Lisenssit
Valmentajien palkat (heitä oli, yksi heistä maalivahtivalmentaja)
jäämaksut , noin satasen per jää, kuusi kertaa viikossa
Pelireissuille bussi ja kuski (saatiin vielä usein kuski ilmaisiksi), näitä noin j oka toinen viikonloppu kauden ajan, kausi syys-maaliskuu
pelireissujen mahdolliset yöpymiset, ruuat
Tuomareille maksettavat palkkiot
ja 240/kk maksut siis
en tiedä unohdinko jotain, en ole itse ollut rahastonhoitajana, mutta näimme kyllä talousarviot aina kokouksissamme.
Lapsi valaisi, että unohdin vielä joukkueasut (halusivat yhtenevät kaikille, seuran logolla, ja pelisukat)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä viidestä perheenjäsenestä kolme ratsastaa ja vuokraamme tuttua hevosta noin 5-7kk vuodesta, en edes halua miettiä tarkemmin mitä se maksaa. Kun emme vuokraa hevosta, lapset käyvät pari kertaa viikossa tunneilla.
Ratsastusleireillä menee yleensä pari viikonloppua vuodesta, nekin on tyyriitä.
Ratsastusvaatteita löytyy edullisesti alan kirppariryhmistä ja tutuilta. Juuri ostin parin kympin kappalehintaan uudet housut ja takin tytölle.
Mutta useampi tonni tähän hevostouhuun menee vuodessa.
Kaikki kolme lasta ovat käyneet alaluokkien läpi koulun maksuttomassa liikuntakerhossa, joita vetää koulun liikunnanopettaja.
Keskimmäinen harrasti pari vuotta myös näytelmäkerhoa, joka sekin oli maksuton, nykyään käy kaupungin harrastelijateatterissa.
Kuopus kävi muutaman kuukauden koulun järjestämässä piirustuskerhossa tms, sekin oli ilmainen.
Yksi lapsi kävi pari vuotta musiikkiopistossa Kustannukset taisivat olla n. 300 per vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Kalliit harastukset ovat aivan teidän valintanne!! Jos ei rahkeet riitä, niin vaihtakaa harrastusta. Kävely ja juoksu on halpaa, samoin uimahallissa käyminen. Kenenkään pakko valita juuri kaikkien tutkimustenkin mukaan kalleimpia harrastuksia. Urheilu on muutenkin yliarvostettua ja hypetettyä. Viekää lapset kirjastoon ja teatteriin, niin ne voisivat aikuisina tajutakin maailmanmenosta jotain eikä vaan tyhjäpäivä laukata jollain hevosilla.
No tietysti vien lastani teatteriinkin, mutta miksi pakottaisin joukkueliikunnasta kiinostuneen lapseni harrastamaan yksinkävelyä? Harrastus on paljon muutakin kuin sitä "pallon potkimista". Kilpailut ja ottelutkin valmistaa lasta eaim. työelämän haasteisiin.
Kyllä kaikkien saatavilla olevat halvat harrastusmahdollisuudet parantavat maailmaa ja kaikkien elämänlaatua.
No tuo balettihan ainakin on tosi halpa. Omassa tanssikoulussani kolme tuntia viikossa maksaa lukuvuodessa 1380 €ilman lukukausialennusta ja senkin kanssa yli 1200 €. Ja siihen päälle tossut (kovat Suomesta ostettuna 70€/pari, ulkomailta 40€/pari, pehmeät 15-30€/pari), joita menee kovia vaan neljä paria vuodessa ja pehmeitä ehkä kahdet. Puvuista ja sukkiksista tulee lisäkuluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5-8v kävi uimakoulua, noin satasen kausi. Ja samaan aikaan jumppaa kerran viikossa, noin 30€ kausi.
Sitten vaihtoi balettiin eikä enää löytynyt sopivaa uimaryhmää niin baletista olen enimmillään maksanut 150 kausi. Balettipuku ja tossut aliexpressistä yhteensä 15€.
Uimassa käy serkun kanssa, 3€ kerta.
Ensi vuonna ei enää taida olla kerran viikossa baltsuryhmää, joten hinta nousee vähän, toisaalta ikää alkaa olla sen verran että voi kulkea itsekseen bussilla.
Kotona ompelee ja ohjelmoi. Kankaita poistokorista ja ohjelmointioppaita kirjastosta, läppäri on äidin ja useamman vuoden vanha.
En näe mitään syytä miksi laittaisin menemään satasia kuukaudessa lapsen harrastamiseen.On meilläkin lapset olleet uimakoulussa, mutta en pidä sitä harrastuksena, jos käy 5 kertaa opettelemassa uimista. Minulla myös tytär baletissa, maksaa alle 700€ vuodessa 2 kertaa vkossa tunnit. Meillä pelkkä puku maksaa 30€, ja kaikilla on samanlaiset. Tossuja ostetaan noin kolmet vuodessa, alle 100€ menee niihin. Kärkitossut tulee tytölle keväällä, ja kuten varmaan tiedät, ne maksaa noin 80€, ja silikonipehmusteet niihin noin 20-30€. Lisäksi kuluna trikoot, säärystimet ja vastaavat sekä bensakulut, koska se baletti on 15 km päässä. Teillä taitaa olla alkeisbaletti, jos vaatteita tilataan mistä vaan ja 150€ kausimaksu?
En yleensä käy jälkikäteen selittelemässä tekstejäni, mutta lisätään tähän, että 3 talvea uimakouluja eritasoisissa ryhmissä ja kansalaisopiston järjestämä baletti alkeisbaletin jälkeen.
En laita lastani tanssikoulujen tunneille, joissa ei muuta tehdä kuin hiotaan joulu- ja kevätnäytöksen ohjelmaa koko vuosi ja vielä vähemmän mihinkään kilparyhmään. En, ennenkuin lapsi itse niitä ehdottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me on pärjätty sillä, että on vain yksi lapsi. Eikä hänkään ole hairahtunut purjehdukseen tai ratsastukseen ja mitä näitä vararikkoon vieviä lajeja nyt on. Harrastuksina ovat olleet (vähän vaihdellen) käsityökerho, kuvataidekerho, tutkijakerho, partio ja pianonsoitto. Nyt kun lukio alkoi, ei pysty harrastamaan mitään säännöllistä koska asuu opiskelupaikkakunnalla. PIano-opettajan kanssa saatiin sovittua, että tulee meille kotiin joka toinen viikko kun tytöllä on koulusta vapaa viikonloppu. No koulu maksaa sen 300€/kk, ehkä senkin voisi laskea harrastukseksi kun useimmat muut lukiolaiset eivät koulunkäynnistään maksa.
Kuvataideharrastukseen on mennyt välinepuolella paljon rahaa, mutta se on ollut tytölle tärkeä harrastus jota on harrastanut pienestä asti ensin itsenäisesti ja myöhemmin kerhossa. Ja ne kulut voi tulla vähän yllättäenkin. Esim. kun ostettiin vähän parempi piirtopöytä, niin siinä samalla meni koko pöytäkone vaihtoon kun vanhassa ei tehot riittäneet. Samaten kun yhtenä kesänä oli akvarellikussi (500€) niin sinne piti viedä omat paperit ja tarvikkeet. Niihin taisi mennä 200€ kun ostettiin myös salkku, mihin mahtuu A1-kokoiset työt. Totesin siellä taiteilijatarvikekaupassa, että taiteilija tarvitsee mesenaatin :-)
Hampaiden oikomahoito on ollut myös ajoittain kallis harrastus. Ei me sitä itse valittu, mutta vaihtoehtoja ei oikein ollut. Aktiivivaiheessa käyntejä oli kerran kuussa, jokaisesta 130€ lasku. Ja kojeet 200-400 vähän mallista riippuen. Kyllä tuohon on vuosien varrella useampia tuhansia euroja mennyt. Onneksi on ollut varaa, kaikilla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliit harastukset ovat aivan teidän valintanne!! Jos ei rahkeet riitä, niin vaihtakaa harrastusta. Kävely ja juoksu on halpaa, samoin uimahallissa käyminen. Kenenkään pakko valita juuri kaikkien tutkimustenkin mukaan kalleimpia harrastuksia. Urheilu on muutenkin yliarvostettua ja hypetettyä. Viekää lapset kirjastoon ja teatteriin, niin ne voisivat aikuisina tajutakin maailmanmenosta jotain eikä vaan tyhjäpäivä laukata jollain hevosilla.
No tietysti vien lastani teatteriinkin, mutta miksi pakottaisin joukkueliikunnasta kiinostuneen lapseni harrastamaan yksinkävelyä? Harrastus on paljon muutakin kuin sitä "pallon potkimista". Kilpailut ja ottelutkin valmistaa lasta eaim. työelämän haasteisiin.
Kyllä kaikkien saatavilla olevat halvat harrastusmahdollisuudet parantavat maailmaa ja kaikkien elämänlaatua.
Nyt olet asian ytimessä. Aina sanotaan, että uiminen ja kävely ja pyöräily ovat halpoja. Olen itse lama-ajan lapsi ja oli se vaan helvetin noloa, kun suunnilleen ainoat harrastukset oli kerran viikossa uimahallissa käynti ja kirjastosta lainattujen kirjojen lukeminen. Tulikin sitten luettua Tiina-kirjat ja Neiti Etsivät monta kertaa läpi.
Äiti oli siivoojana toimistossa, josta sai ilmaiseksi vähän käytettyä paperia. Piirtelin kotona paljon. Kuviksen ope kannusti kuvataidekouluun, jossa kävin 2 kertaa. Vanhemmat olivat järkyttyneitä sen hinnasta. Olen edelleen varma, että olisin oppinut siellä mukavia asioita, mutta köyhyys ja isän työttömyys esti senkin. Ei todellakaan ole sama piirrellä yksin kotona kuin ryhmässä asiantuntijan ohjaamana.
Kävin usein seuraamassa kaverin taitoluisteluharkkoja ja otin mallia, harjoittelin sitten yksinäni yleisövuoroilla samoja taitoluistelujuttuja. Onneksi isä pääsi töihin, kun olin jotain 14-15 v. Sitten ostettiin omat sukset (ei tarvinnut lainata koulun ikivanhoja suksia liikunnassa) ja pääsin elämäni ekaa kertaa sirkukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasarilapsi minäkin. Kaverin äiti piti näytelmäkerhoa ja toisen veti voimistelua. Ihan ilman mitään palkkioita. Näytelmäkerho piti lastenjuhlia joissa buffetista tuli vuoden tulot. Pääsylippujakaan ei ollut. Ainoat kulut voimistelussa oli esiintymisasut, kaikilla samanlaiset. Yleensä samanvärinen voimistelupuku ja siihen joku äiti teki lisäksi puolihameen. Kuminauha vyötäröllä, yksinkertainen viritelmä. Nykyään voimistelussa varustelu on hiukan kunnianhimoisempi. Paljettia pukkaa yms. Kunnat tarjosivat tilojaan ilmaiseksi käyttöön.
Se oli sellaista yhteisöllistä tekemistä ja koko kylöä kasvattaa meininkiä. Monet lajia harrasteneet vanhemmat halusivat tarjota saman seuraavalle sukupolvelle ja tavallaan jatkoivat omaakin harrastustaan siinä samalla.
Omien lasten harrastuksissa on selkeä budjetointi. Liiton lisenssi on n.200 euroa vuodessa sisältäen vakuutuksen ja seuran maksu on 50 euroa. Muut kulut ovat ihan suoraa toiminnasta johtuvia. turnausmatkat yms. päätetään yhdessä ja kulut pidetään mahdollisimman alhaisina.
Se vaatii vanhempien osallistumista. Moni kyllä mielummin maksaa esim. matkatoimiston valmiin turnausmatkan, kun alkaa itse selvittelemään hintoja ja majoitus yms. vaihtoehtoja.
Jos verrataan 80-lukuun, niin nyt ihmisillä on enemmän rahaa kuin aikaa. Moni sanoo talkoista yms. että mielummin maksaa rahana suoraan kuin alkaa tekemään mitään.
Voimistelu ei ollut kaikkialla halpaa 80-luvullakaan. Meillä oli ainakin palkattu valmentaja, ja kotona maristiin voimistelun hinnasta. Joka kilpailuihin piti ostaa uudet voimisteluasut, eikä mitkään halpahallin puvut kelvanneet. Muistaakseni ostettiin yhdessä asut, mutta jokainen maksoi itse myös verkkarit ja muut yhteiset. Minusta päin vastoin nykyisin vanhemmat tekevät enemmän myyjäisiä, pitävät kirpputoria tai kahvilaa ja myyvät kaikenlaisia keksejä ja vessapapereita. En ainakaan muista 80-luvulta samanlaista varainkeruuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliit harastukset ovat aivan teidän valintanne!! Jos ei rahkeet riitä, niin vaihtakaa harrastusta. Kävely ja juoksu on halpaa, samoin uimahallissa käyminen. Kenenkään pakko valita juuri kaikkien tutkimustenkin mukaan kalleimpia harrastuksia. Urheilu on muutenkin yliarvostettua ja hypetettyä. Viekää lapset kirjastoon ja teatteriin, niin ne voisivat aikuisina tajutakin maailmanmenosta jotain eikä vaan tyhjäpäivä laukata jollain hevosilla.
Tai sitten voisi olla kuten esim. Islannissa. Siellä on huomattu mikä vaikutus liikuntaharrastusmahdollisuuksilla on kansalaisten terveyteen (mikä taas säästää pitkässä juoksussa terveydenhuoltokuluissa). Sinne on rakennettu paljon esim. halleja, joissa on mahdollisuus harrastaa jalkapalloa. Myöskin valmentajat ovat junnusta asti ammattilaisia. Ja kas, mikäpä olikaan myös tulos kesän em-kisoissa.
Mitä merkitystä sillä on? Jokainen voi potkia kaveriporukalla palloa missä tahansa joutomailla ja vapailla kentillä. Tosiaankaan tarvitse kaikkien urheilla kalliissa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö aina harrastaa jotain kallista. Ilmaisiakin harrastuksia on. Jos vaikka lähtee ulos juoksulenkille, kukaan ei ole kyselemässä pääsymaksuja, ja silti siinä voi kasvattaa kuntoaan.
Syynä valitukseen on se, että kaikkien pitäisi saada synnyinoikeutena päästä kaikkiin ilmaiseksi tai ainakin halvalla. Ei se nyt mene niin. Kaikki maksaa ja toiset harrastukset maksaa enemmän kuin toiset. Uikuttajille ei mene kaaliin, että jos raha ei riitä, pitää elämänsä järjestää niin, että lapsi voi valita muita harrastuksia, jotka sopivat budjettiin. Sama ruikutus on joka helvetin vuosi joulurahojen riittämättömyydestä lasten lahjoihin jne. En minäkään lapsena päässyt mihinkään harrastuspiiriin ja mitä sitten, olen selvinnyt hyvin ilmankin. Vali vali vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliit harastukset ovat aivan teidän valintanne!! Jos ei rahkeet riitä, niin vaihtakaa harrastusta. Kävely ja juoksu on halpaa, samoin uimahallissa käyminen. Kenenkään pakko valita juuri kaikkien tutkimustenkin mukaan kalleimpia harrastuksia. Urheilu on muutenkin yliarvostettua ja hypetettyä. Viekää lapset kirjastoon ja teatteriin, niin ne voisivat aikuisina tajutakin maailmanmenosta jotain eikä vaan tyhjäpäivä laukata jollain hevosilla.
Tai sitten voisi olla kuten esim. Islannissa. Siellä on huomattu mikä vaikutus liikuntaharrastusmahdollisuuksilla on kansalaisten terveyteen (mikä taas säästää pitkässä juoksussa terveydenhuoltokuluissa). Sinne on rakennettu paljon esim. halleja, joissa on mahdollisuus harrastaa jalkapalloa. Myöskin valmentajat ovat junnusta asti ammattilaisia. Ja kas, mikäpä olikaan myös tulos kesän em-kisoissa.
Mitä merkitystä sillä on? Jokainen voi potkia kaveriporukalla palloa missä tahansa joutomailla ja vapailla kentillä. Tosiaankaan tarvitse kaikkien urheilla kalliissa seurassa.
Vaan, kun kaikilla ei ole sitä kaveriporukkaa, jonka kanssa potkia.v arsinkaan nykyään, kun pelit pelataan enimmäkseen tietokoneilla ja muilla laitteilla. Meillä juuri teinit yrittävät saada porukkaa kasaan, että pääsisivät pelaamaan sählyä, mutta kuudestaan ei oikein pelejä aikaiseksi saada. Ja asutaan ihan isohkolla paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Syynä valitukseen on se, että kaikkien pitäisi saada synnyinoikeutena päästä kaikkiin ilmaiseksi tai ainakin halvalla. Ei se nyt mene niin. Kaikki maksaa ja toiset harrastukset maksaa enemmän kuin toiset. Uikuttajille ei mene kaaliin, että jos raha ei riitä, pitää elämänsä järjestää niin, että lapsi voi valita muita harrastuksia, jotka sopivat budjettiin. Sama ruikutus on joka helvetin vuosi joulurahojen riittämättömyydestä lasten lahjoihin jne. En minäkään lapsena päässyt mihinkään harrastuspiiriin ja mitä sitten, olen selvinnyt hyvin ilmankin. Vali vali vaan...
Ei tarvitse ilmaiseksi saada. Mutta otetaan nyt esimerkiksi vaikka Pori. Siellä ainakin jossain vaiheessa kaupunki antoi junnujoukkueille ilmaisia hallivuoroja. Siinä saatiin heti harrastusmaksuja edullisemmiksi. Upeaa toimintaa ja hyvä malli muillekin kaupungeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syynä valitukseen on se, että kaikkien pitäisi saada synnyinoikeutena päästä kaikkiin ilmaiseksi tai ainakin halvalla. Ei se nyt mene niin. Kaikki maksaa ja toiset harrastukset maksaa enemmän kuin toiset. Uikuttajille ei mene kaaliin, että jos raha ei riitä, pitää elämänsä järjestää niin, että lapsi voi valita muita harrastuksia, jotka sopivat budjettiin. Sama ruikutus on joka helvetin vuosi joulurahojen riittämättömyydestä lasten lahjoihin jne. En minäkään lapsena päässyt mihinkään harrastuspiiriin ja mitä sitten, olen selvinnyt hyvin ilmankin. Vali vali vaan...
Aika kyynisiä ihmisiähän kasvaa lapsista, jotka eivät pääse harrastamaan. Helsingissä on paljon halpoja tai jopa ilmaisia vaihtoehtoja lasten harrastuksille. Jopa jääkiekko iltapäiväkerho. Se antaa mahdollisuuden harrastaa vaikka kilpaurheilu sitten kaukana siitä onkin. Joukkuelajeissa varsinkin verkostoitutaan ja osa siteistä kestää aikuisuuteen asti. Sosiaaliset- ja ryhmätyötaidot kehittyvät. Ei se ole pelkää lajin oppimista. Lasten harrastusmahdollisuuksia pitöisi tukea.
Onhan nykyisinkin lapsia, jotka eivät pääse koskaan vaikka laskettelemaan. Tunnen yhden uusperheen, jossa on 6 alle 12-vuotiasta lasta. Pyydettiin meidän perheen mukaan Hoplopiin niiltä 8-vuotias poika, jonka kummi olen. Poika sanoi, että ei hän ole koskaan käynyt Hoplopissa. Kysyin, miksi ei, niin tulee pojan mukaan liian iso riita, ketkä pääsee ja kaikki ei voi mennä yhtä aikaa, kun on niin kallista. On suhteellista, kenelle mikin on kallista.
Vierailija kirjoitti:
Syynä valitukseen on se, että kaikkien pitäisi saada synnyinoikeutena päästä kaikkiin ilmaiseksi tai ainakin halvalla. Ei se nyt mene niin. Kaikki maksaa ja toiset harrastukset maksaa enemmän kuin toiset. Uikuttajille ei mene kaaliin, että jos raha ei riitä, pitää elämänsä järjestää niin, että lapsi voi valita muita harrastuksia, jotka sopivat budjettiin. Sama ruikutus on joka helvetin vuosi joulurahojen riittämättömyydestä lasten lahjoihin jne. En minäkään lapsena päässyt mihinkään harrastuspiiriin ja mitä sitten, olen selvinnyt hyvin ilmankin. Vali vali vaan...
Kyllä sen jotenkin huomaa, jos joku ei ole lapsena päässyt harrastuspiireihin. Ei ole syntynyt positiivista mielikuvaa yhdessä tekemisestä. Porukassa on positiivista energiaa, ja harrastukset antavat mieluista sisältöä niin lapselle kuin aikuisellekin.
Suomi on yhteiskunta, jossa kansalaisten hyvinvointi on ollut tärkeä arvo. Ihmetyttää vaan asenteiden koventuminen. Eikö meillä enää ymmärretä syrjäytymisen syntytapaa? Harrastuksilla, etenkin sosiaalisilla harrastuksilla on syrjäytymistä ja masennusta ehkäisevä vaikutus. Ei ole mitään järkeä murjottaa yksinään pelaamassa koneella tai juosta yksin lenkkiä pimeässä. Sitä paitsi juoksuharrastuksessakin tekniikka kehittyy yleensä sitä kautta, että valmennuksellisin keinoin autetaan parantamaan juoksutekniikkaa (mikä sitten taas maksaa rahaa). Harrastamisen ydin ei ole pakottaa itseään lenkille, satoi tai paistoi. Harrastuksen pitää opettaa uutta ja antaa sosiaalista sisältöä elämään.
Kasarilapsi minäkin. Kaverin äiti piti näytelmäkerhoa ja toisen veti voimistelua. Ihan ilman mitään palkkioita. Näytelmäkerho piti lastenjuhlia joissa buffetista tuli vuoden tulot. Pääsylippujakaan ei ollut. Ainoat kulut voimistelussa oli esiintymisasut, kaikilla samanlaiset. Yleensä samanvärinen voimistelupuku ja siihen joku äiti teki lisäksi puolihameen. Kuminauha vyötäröllä, yksinkertainen viritelmä. Nykyään voimistelussa varustelu on hiukan kunnianhimoisempi. Paljettia pukkaa yms. Kunnat tarjosivat tilojaan ilmaiseksi käyttöön.
Se oli sellaista yhteisöllistä tekemistä ja koko kylöä kasvattaa meininkiä. Monet lajia harrasteneet vanhemmat halusivat tarjota saman seuraavalle sukupolvelle ja tavallaan jatkoivat omaakin harrastustaan siinä samalla.
Omien lasten harrastuksissa on selkeä budjetointi. Liiton lisenssi on n.200 euroa vuodessa sisältäen vakuutuksen ja seuran maksu on 50 euroa. Muut kulut ovat ihan suoraa toiminnasta johtuvia. turnausmatkat yms. päätetään yhdessä ja kulut pidetään mahdollisimman alhaisina.
Se vaatii vanhempien osallistumista. Moni kyllä mielummin maksaa esim. matkatoimiston valmiin turnausmatkan, kun alkaa itse selvittelemään hintoja ja majoitus yms. vaihtoehtoja.
Jos verrataan 80-lukuun, niin nyt ihmisillä on enemmän rahaa kuin aikaa. Moni sanoo talkoista yms. että mielummin maksaa rahana suoraan kuin alkaa tekemään mitään.