Tarina lapsesta, joka on toivottu väärin perustein

Pasi ja Liisa olivat hyvin rakastuneita. He olivat päättäneet elää loppu elämänsä yhdessä niin varmalta suhde tuntui. He olivat muuttaneet yhteen, koska oli rahallisesti käytännöllisempää asua saman katon alla kuin maksaa vuokraa ja olla silti koko ajan yhdessä jomman kumman luona.

Liisan alkoi tehdä mieli omaa lasta. Pasi olisi halunnut, että mentäisiin ensin naimisiin ja tehdään sitten vasta lapsia, mutta koska hän ei kosinut Liisaa, alkoi Liisan mieli käydä malttamattomaksi ja vauvakuume nousi. Liisa alkoi nostaa puheissaan aina silloin tällöin esille yhteisen lapsen tai avioliiton. Hän puhui siitä enemmän ja enemmän, koska se kyti Liisan mielessä koko ajan.

Lopulta Pasi antoi periksi. He jättivät ehkäisyn pois ja odottivat milloin tärppää. Ensimmäisenä kuukautena tulivat kuukautiset, samoin toisena kuukautena, kolmantena myös... Liisa alkoi käydä tuskastuneeksi, milloin he saisivat oman vauvan?

He yrittivät ajoittaa rakasteluakin eri aikoihin suhteessa kuukautisten loppumiseen, mutta vauvaa ei tullut. Liisan kärsimättömyys paheni. Pitääkö meidän yrittää vauvaa monta vuotta? Miksi tämä ei onnistu? Vauvakuume oli paha. Hyvä ystävä oli saanut vauvan viime vuonna ja joillakin muillakin ikätovereilla oli jo oma vauva. Liisakin halusi oman. Pasikaan ei kosinut ja Liisa ei perinteisenä tyyppinä halunnut kosia itse.

Lopulta Liisa rukoili, että jos Jumala antaisi heille vauvan. "Anna Jumala meille vauva." Aika kului ja Liisa taisi rukoilla varalta useamman kerran. Jos se vaikka auttaisi. Viisi kuukautta oli jo yritetty vauvaa eikä sitä muuten ollut tullut.

Aikaa kului. Jossain vaiheessa Liisa huomasi, että kuukautisia ei tullut niihin aikoihin, jolloin ne yleensä alkoivat. Liisa odotteli vielä päiviä, viikkoja ja osti lopulta raskaustestin. Testin tulos oli positiivinen!! :D "Meille tulee vauva", Liisa kertoi odotetut uutiset Pasille. Pasi oli iloinen. Oma lapsi oli tulossa. Pasistakin tulee nyt isä. Ja Liisasta äiti. Voi tätä onnen päivää, vihdoin tärppäsi. Kuusi kuukautta lasta oli yritetty ja kuudennella kuukaudella vasta saatiin oma vauva. Vihdoinkin.

Lapsi syntyi aikanaan ja se oli poika. Poika sai nimekseen Akseli. Akseli oli ihmeen kaunis ja söpö vauva. Akselista tuli oikea mummin mussukka ja äidin lellikki. Liisa olisi tehnty melkein mitä vaan luodakseen Akselille hyvän kasvuympäristön ja lapsuuden. Niin toivottu Akseli oli.

Akselin odotus, synnytys ja vauva-aika olivat ongelmallisia ja Liisa sairastui vauva-aikana pahaan masennukseen. Hän toivoi kuolemaa ja ajatteli itsemurhaa. Liisa ei tiennyt miten eletään ja oma lapsuus ja sen ajan ongelmat tulivat jostain syystä Liisan mieleen Akselin vauva-aikana. Liisalla oli vaikeita ahdistuskohtauksia ja päätyi mielenterveystoimiston avohoitoon. Hoito oli pinnallista: pilleriä ongelmaan, mutta ei sisäistä rauhaa.

Liisa ei halunnut jättää Akselia yksin isän kanssa olemaan lopun elämäänsä ilman äitiä. Liisa halusi jäädä henkiin vain Akselin takia.

Niihin aikoihin kun Akseli täytti vuoden, Liisa halusi löytää ongelmiinsa Herran ja löysi Hänet vaikean etsimisen jälkeen. Se oli ihmeellistä! Jeesus muutti Liisan sisäisesti eri ihmiseksi ja koko elämä muuttui: hän oli pitkästä aikaa iloinen ja onnellinen ja sai elämänsä järjestykseen. Masennus loppui. Häitäkin vihdoin vietettiin. Masennuspillerit sai jättää pois. Sisäinen rauha täytti mielen, koska Jeesus asui nyt siellä. Kuin uusi sivu olisi käännetty Liisan elämässä - elämä alkoi uudelleen alusta.

Akseli kasvoi isommaksi ja sai aikanaan pikkuveljen, Elmerin, jonka Herra lahjoitti heille heti ensi yrittämällä. Liisa rakasti enemmän Elmeriä, koska hän oli uusi pienin heidän perheessään. Rakkautta ei jostain syystä riittänyt Akselille vaikka Liisa sitä tahtoi ja yritti ja Akseli oli edelleen tosi söpö.

Elmerin kanssa Akselilla ei synkannut yhtään. Akselista ja Elmeristä kasvoi pahimmat tappelupukarit. Joskus Akseli itki, että kun kukaan ei tykkää hänestä. Se mursi Liisan sydäntä ja Liisa itki Herralle, milloin Hän muuttaisi Liisaa niin, että voisi rakastaa yhtä paljon Akselia niin kuin Elmeriä. Yhtä paljon kuin silloin kun Akseli oli vielä ainoa lapsi.

Akseli ja Elmeri saivat vielä vuosien päästä pikkusiskon, Hilman. Hänetkin Herra antoi kertalaakista. Hilman kanssa pärjäsivät sekä Akseli että Elmeri, mutta keskenään eivät. Hilman syntymän myötä Liisa alkoi löytämään taas ensimmäisen lapsensa Akselin. Heidän välit paranivat ja Liisa alkoi tuntea taas rakkautta ja empatiaa Akselia kohtaan. Akseli pysyi kuitenkin hieman etäisenä koko muuta perhettä kohtaan. Hän oli edelleen mummin mussukka.

Aikaa myöten Liisa huomasi, että Akselin olemassa olo aiheutti heille muitakin ongelmia kuin ainainen tappelu Elmerin kanssa: rahallista ja henkistä. Liisa olisi ollut myös henkisesti kypsempi jos olisi saanut ensimmäisen lapsen myöhemmin ja olisi pystynyt kasvattamaan ensimmäisenkin lapsen alusta asti Herran kanssa niin kuin Elmerin ja Hilman kanssa kävi. Kun Akseli oli mummin luona yökylässä, Elmerillä ei ollut tappelukaveria ja talossa oli rauhallista.

Liisa huomasi, että oikeasti heillä ei koskaan olisi pitänyt olla Akselia - niin karulta kuin se kuulostaakin. Silti Liisa rakasti taas Akselia niin kuin alussa. Akselin olemassa olo oli aiheuttanut Liisan masennuksen, mutta toisaalta myös pelastanut siitä. Moni rahallinen asia olisi järjestynyt näppärästi jos Elmeri olisikin vanhin, palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen ja koko perhe olisi voinut henkisesti paremmin jos Akseli ei olisi koskaan syntynyt ja heillä olisi vain kaksi lasta. Liisa oli toivonut lasta Jumalalta omin, itsekkäin perustein. Jumala itse olisi halunnut, että Elmeri olisi ollut perheen vanhin ja jälkeen päin Liisa vain huomasi, että se olisi ollut parempi vaihtoehto. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Jumala salli Akselin saada alkunsa ja syntyä. Akseli on olemassa.
--------------------------------
Rakas ystävä, minä olen tarinan "Liisa" ja mieheni on tarinan "Pasi". Tämä tarina on tosi. "Akseli" on nyt koululainen.

Pyysin Jumalalta vauvaa silloin kun vielä tuntenut Herraa henkilökohtaisesti. En ymmärtänyt mitä tein. Olen joutunut katumaan asiaa paljon vuosien aikana. Mutta ilman Herraa en olisi käsittänyt, että olen tehnyt väärin. Järkevämpi rukous olisi ollut aikoinaan: "Jumala, anna meille vauva silloin kuin SINÄ haluat eikä sitten kun me halutaan".

Toiveeni on, että sinä tekisit niin. Että voisit ottaa tarinasta vaarin etkä toivoisi lasta silloin kun sinä haluat, vaan pyydä Herraa päättämään milloin on oikea aika. Jumala näkee tulevaisuuteen - me ei - ja tietää milloin on oikeasti hyvä aika saada vauva. Silloin kaikki koituu sinun itsesi parhaaksi ja koko perheesi parhaaksi ja palaset loksahtavat elämässäsi paikalleen. Myöskään "Akselin" ei olisi tarvinnut koskaan itkeä sitä, että kukaan ei tykkää hänestä, koska häntä ei olisi koskaan ollutkaan.

Ainut toivoni tässä tilanteessa on se, että joku tekisi asian toisin nyt kun voin omasta elämästä valottaa asiaa pidemmältä aikaväliltä vauvakuumeen yli.

Pitäkööt jotkut tätä kirjoitusta halpana. Jos EDES YKSI elämä pelastuu tämän kautta, kirjoitustehtäväni ei ollut turha.

Rauha sinulle! Terveisin "Liisa".