Kirjat, jotka koulussa "pakotettiin" lukemaan. Mikä oli paras mikä huonoin?

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 12:39"]

Suosikki oli mullakin tuo me kolme ja jengi. Luimme todella paljon ahdistavia kirjoja, mm. Paahde, kärpästen herra ja 10 pientä newkeripoikaa. Niistä en tykännyt kun sain painajaisia (olen herkkä). Ne kai sitten olivat inhokkeja.

[/quote]

Mulle Paahde ja 10 pientä neekeripoikaa oli suosikkeja, samoin huumeriippuvuudesta kertova Koukussa.

En tykännyt tuosta Me kolme ja jengi -kirjasta, mutta ei se nyt pahimpia ollut. Tosin en sitäkään lukenut loppuun. Joku Karri-kirja oli aika lailla turhuuden huipentuma. Tuntematon sotilas ei ollut erityisen viihdyttävä, enkä sitäkään lukenut loppuun, mutta se on tavallaan ihan mielenkiintoinen. Kaipa kaikki sellaiset turhat kepeät ja mitäänsanomattomat teinikirjat oli inhokkeja teini-iässä, ala-asteella sentään vielä pienessä määrin tykkäsin niistä.

Toisaalta ehkä jotkut kirjat oliskin olleet parempia kuin aluksi luulin, jos olisin lukenut kannesta kanteen. Yleensä tylsemmän oloisista opuksista katsoin takakannen, luin ehkä ekat kymmenen sivua ja kenties vähän selailin, aloitus ja pääideahan on tärkeimmät kirja-analyysia tehdessä.

Minä en muista yhtään kirjaa, jotka olen koulussa lukenut. Muistan vain pölyisen auringonvalokiilan, joka osui äikänluokan kirjahyllyyn ja pehmeiksi nuhjaantuneiden kirjojen tunnun ja tuoksun, kun niitä tungeksittiin hakemaan.

Mä en edes muista että meillä olisi juurikaan ollut kaikille yhteistä pakollista kirjaa. Useimmiten taisimme saada listan josta valita ja se kirjaesittely tuli sitten tehdä. En ole lukenut noita klassikoita, Sinuhe Egyptiläistä, 7 veljestä jne.

Inhokkikirjani (jota en todellisuudessa jaksanut eds lukea) oli lukioaikana annettu Boccaccion Decamerone. Tämäkin piti esitellä, enkä ymmärrä miten se onnistui kun en todelakaan jaksanut tuota kirjaa juuri avatakaan sen tylsyyden vuoksi.

Mieleenpainuvimmat kirjat ovat varmaankin olleet Juhani Ahon Juha ja Lassi Sinkkosen Solveigin laulu. 

Jep, Vanhus ja meri oli todella tylsä.
T: 64

Inhokki: Seitsemän veljestä. Lähinnä siksi että se luettiin pariinkin kertaan ja tietty analysoitiin yms.

Suosikista en osaa sanoa, ehkä joku jonka sai itse valita listasta, esim. joku Paasilinnan kirja oli aika hauska. Luin paljon ja kaikenlaista joten noi koulun pakkokirjat katosi sinne massaan. 

En lukenut yhtään kirjaa, pelkät takakannet ja joissakin oli väliotsikoita. Ihmettelen kyllä, että miten päästötodistuksessani voi olla äidinkielestä 10.

Lemppari: Max Frisch: Homo Faber (innostuin sen jälkeen lukemaan muutakin Max Frischin tuotantoa)

Inhokit: Schiller: Wilhelm Tell ja Goehte: Nuoren Wertherin kärsimykset

Nuorena luin paljon, mutta mitään itse valitsemia kirjoja emme voineet lukea ns. koulun puolesta. Oli tosi tylsää. Koulun kirjasto oli niin täynnä sellaisia kirjoja joita kukaan ei koskaan halunut vapaaehtoisesti lukea. Lähinnä siellä oli käytössä sanakirjat sekä muita tiedekirjoja sitä varten että piti etsiä jotain tietoa. (Aika ennen nettiä)

Inhokkeja: Robinson Crusoe (ala-asteella) ja Kärpästen herra (lukiossa). Todella tylsiä molemmat ja vaikka luin muuten erittäin paljon niin nuo jäi kyllä puolitiehen.

Suosikkeja ei varsinaisesti ollut, ei ole ainakaan jäänyt mieleen. Kalevalaa ja Seitsemän veljestä ei onneksi tarvinnut lukea.

Paras oli Häräntappoase ja huonoin oli Seitsemän veljestä.

Yashar Kemalin kirjat muistan mukavina lukukokemuksina. Ykä Yksinäinen tylsin..

Englannin tunnilla luettiin Stephen Kingin kirjoja :D

Miksi koulussa luetaan Kymmenen pientä neekeripoikaa? Itse olisin ilomielin lukenut sen! Onhan Agatha klassikko, mutta en miellä sitä sen tyyppiseksi, että koulussa pakollisena pitäisi lukea. Porukkaa tapetaan jne... Onneksi me ei luettu sitä yhden mainitsemaa parisuhde-kiima-nuolemis-kirjaa, olisin hävennyt alusta loppuun!
Homeroksen Odysseuksen kahlasin väkisin, samoin Voltairen Candiden, näitä kahta vertailin lukion kirjallisuusesseessä. Homeros oli tosin listalta itse valitsemani. Mut tylsiä olivat.
En muista oliko pakollinen, mutta koulun kirjastosta hain Nancyn (muistaakseni?), joka kertoo Sex pistolsista. Se oli hyvä, paljon parempi mitä odotin. Olen jopa ajatellut että voisin lukea sen uudelleen joskus.
yläaste 95-97, lukio 98-00.

Suosikki: John Steinbeckin Punainen poni

Inhokki: Seitsemän veljestä

Molemmat luettu muistaakseni seiskalla 92-93

suosikkeja oli melkein kaikki, rakastin kirjoja. Mutta muistan sellaisen Tripodien aika -sarjan, (3 osaa?), olevinaan scifiä lapsille, se oli p*****  ja en vaan jaksanut lukea niitä, vaikka muuten luin ihan mitä vain.

parhaita olivat: sadan vuoden yksinäisyys, tuntematon sotilas, oikeusjuttu, jäniksen vuosi (mm.)

Inhokit: häräntappoase, seitsemän veljestä, tuntematon sotilas ja juhannustanssit. Yhdestäkään mikä oli pakko lukea en tykännyt. Muuten on lukenut paljon kirjoja. Olen lukenut kärpästen herran aikuisena ihan vapaaehtoiseti ja mielestäni kirja oli erittäin hyvä.

Täällä ilmoittautuu yksi äidinkielestä eximian kirjoittanut FM. En ole koskaan lukenut 7 veljestä, Sinuhe Egyptiläistä, Veljeni Leijonamieltä.. Aion kyllä joskus, sitten kun lapset on isompia ja on taas aikaa. Sen sijaan yläasteelta jäivät mieleen Sotaromaani (Tuntemattoman alkuperäinen versio siis), Kymmenen pientä neekeripoikaa ja Kapteeni Corellin mandoliini. Häräntappoase iski teininä kuin leka päähän. Kaikkein kamalimpana muistan tuon Aarresaari kirjan. En muista yhtään mitä siinä tapahtui, mutta sen lukeminen oli yhtä tervan juontia, enkä tainnut lopulta edes lukea. Olen aina lukenut paljon, ala-asteella jo Jean M. Untinen-Auelin Maanlapset sarjan (ei tainneet vanhempani tietää mitä niissä tapahtui, heh) ja useampaan kertaan! Jostain syystä nuo klassikot ovat jääneet lukematta. Eipä sillä, minulle ei koskaan ole koulussa opetettu näitä suomen kielen sijamuotoja, inessiivi, elatiivi jne. Ala-asteella opettaja sanoi, että tulevat sitten yläasteella. Ylä-asteella opettaja luuli niiden tulleen ala-asteella tai jotenkin niin. Tai sitten lukiossa niiden ajateltiin jo todellakin tulleen jossain vaiheessa. Yliopistossa en enää kehdannut tunnustaa ja opiskelin ne itse. Joku kertoi hyvän muistisääntörunon; inessä, elasta, illaan jne. Tulipa tekstiä, ohhoh.

Itselle on inhokkeina jääneet mieleen tuo useampaan kertaan mainittu Me kolme ja jengi sekä Jack Londonin Valkohammas. En muista niistä muuta kuin sen, että ne olivat todella pitkästyttäviä! Ja äidinkielen opettaja vielä niin hehkutti molempia... Kymmenen pientä neekeripoikaa sen sijaan ahmin yhdessä illassa. 

Muut koulussa luetut kirjat eivät ilmeisesti säväyttäneet suuntaan tai toiseen, vaan uppoavat siihen suureen kirjamäärään jonka luin yläaste- ja lukioikäisenä.

Lempparit oli Me kolme ja jengi,Häräntappoase,Eikä yksikäään pelastunut, Tuntematon sotilas ja ylivoimainen suosikki KEVÄÄLLÄ ISÄ SAI SIIVET <3 

Inhokki: Steinbeckin Helmi

Suosikki: Tuntematon sotilas

Opiskeluaikoina pelattiin porukalla peliä, jossa tunnustettiin tärkeitä yleissivistykseen kuuluvia kirjoja, joiden lukemisesta oli kuitenkin luistanut. Se, joka väitti skipanneensa Helmen, voitti kisan. (Pisteet laskettiin siten, että jokaisesta kyseisen kirjan lukeneesta pelaajasta sai yhden pisteen)