Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
14v murkkutytär, menee jo hermot. Miten teillä samanikäisten kanssa?
26.01.2015 |
Murkulla 14 v oli mukava viikonloppu. Lauantai aamuna lähti 2 muun kaverin kanssa Helsinkiin shoppailee. Kaverilla oli synttärit, niin oli vielä sovittu, että saa luvan olla kaverilla yökylässä. Piti tulla su klo 14 kotiin. Klo 14 jälkeen soi puhelin, ja murkku vaativalla äänellä tahtoo luvan lähtee vielä junalla lähikaupunkiin ostoskeskukseen. Tyttö on siis ollut poissa kotoa lauantai aamusta sunnuntai iltapäivään, mikä on mun mielestä jo ihan tarpeeksi, kun pitää myös lukea kokeisiin ja vaikka välillä auttaa jotakin pientä kotona. Kielsin lähtemästä, sanoin että on ollut jo Helsingissä ja yötä kaverilla, ja että menisivät joskus toiste, että nyt kotiin sieltä. No, murkku tuli kotiin, sen sijaan että sanois vaikka ”kiitti” kun sain olla ja mennä, niin rupesi arvostelemaan, että meillä on ihan hirveetä eikä hän saa minnekään lähtee ja miksei saanut lähtee vielä sinne ostoskeskukseen ym… Tuntuu että aina kun saa jotain niin pitäisi olla aina vaan enemmän ja enemmän. Mikään ei näytä riittävän ja kaikissa perheissa on ilmeisesti parempaa kuin meillä.
On ollut koko iltapäivän pahalla päällä. Päivän päätteeksi vielä tuli riita jostain ihan pienestä asiasta, ja silloin sain kuulla kaikenlaista paskaa, että käyttäydyn epänormaalisti, että muilla ei oo tällaisia äitejä, oon pilannut hänen elämänsä ym… eikä meinanut lopettaa. Suuttuin ja vein hänen puhelimen (ainoa keino mikä joskus tepsii että se rauhoittuisi ja alkaisi käyttäyttyä) No sen jälkeen olin ilkeä noita, et sä oo mun äiti ei tällainen oo mun vanhempi, painu pois täältä (huoneestaan), onko sulla joku kiukku kohtaus kun pitää puuttuu kaikkeen, miksen saa vaan olla, miks sä kyttäät mua minne menen ja milloin tulen… Tällaista paskaa ja kaikkea muutakin sain kuulla vain sen takia, etten antanut lupaa lähteä enää sinne ostariin ym. Mies on paljon töissä joten yleensä se olen minä joka saa paskaa kuunnella, en enää tiedä miten olisin että neidille kelpaisi.
Nyt vähän helpotti, kun sain purkkaa tänne. Miten tulla murkun kanssa toimeen niin, ettei tarvitsisi kokoajan kuunnella miten meillä on kaikki perseestä? Nimenomaan ei ole, lapsi saa mennä ja tulla kun luotetaan että sovitusta pidetään kiinni, mutta mistä tämä jatkuva tyytymättömyys johtuu? Ei kielletä häneltä mitään, kavereilla saa olla ja kaverit meillä, siis kissanpäivät lapsella on. Ja silti on hänen mielestä kaikki väärin ja mä oon paska äiti. Aaaargh. Kiitos kun luit jos jaksoit lukea loppuun.
Enkä nyt kaipaisi mitään arvosteluja. Lähinnä kiinnostaisi tämän ikäisten vanhempien kokemukset, miten teillä menee ja jos murkulla on säännöllisesti kiukkupäiviä ilman syytä, miten te hoidatte asian? Ärsyttää tämä kiittämättömyys kun neidillä ei ole mistään puutetta …
Kommentit (75)
Kuopus on nyt 13 va, isommat 17v,19v ja 23v. Eli kolmen murrosiän kokeneena sanoisin, että tyttäresi käyttäytyy ihan niinkuin teini käyttäytyy. Hän tuli kotiin kun pyysit , mutta ei tietenkään ollut iloinen kun muut saivat mennä ja hän ei.
Tärkeintä on , ettei itse mene samalle tasolle vaan pysyy aikuisena. Kannattaa suhtaustu vähän niinkuin uhmaikäiseen , pystyä rayhallisena eikä provosoitua. Kuitenkin pitää muistaa, että lapsi on aikuistumassa ja hänen kanssaan ei enää toimi suora käskyttäminen vaan keskusteluvälit pitää olla. Eli kannattaa nähdä vaiivaa sen eteen , että keskusteluvälit pysyvät vaikka miten teini töppäilisi. Ja jos teini kiroilee , minä olen vaan sanonut , että noin ei meillä puhuta, mutta itse ei kannata alkaa käyttää samanlaista kieltä.
Kannattaa kysyä tytöltä , miten hän toivoisi että toimitaan , voit saada yllättäviä vastauksia. Ja kännykkää en kyllä takavarikoisi, se on enemmän kiusantekoa tuonikäiselle. Rangaistus voi ennemmin olla kotiaresti muutamaksi päiväksi.
Minulla on hyvät välit kaikkiin lapsiin, mutta jokainen on tuossa 14-16v välillä kyllä ollut ajoittain aika hirviö. Koita jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:42"]
"Ihanaa" lukea että on muitakin vaikeita. Tämä ikä on ihan hirveä. Kodin rauha on mennyttä ja tunnelma jatkuvasti kireä ja riitaisa vaikken riitaan lähdekään mukaan. Miten muut äidit jaksatte tätä?
[/quote]
pakko jaksaa.. :) meillä oli "pahoina" aikoinakin enemmän niitä hyviä hetkiä: leipominen, kaupassa käynti, vaatteiden shoppaili, lomamatkat jne.
Nut kaikki tuollainen mennytta. Tyttö on kevään abi ja just suunnitellaankirjoitusten jälkeen matkaa Berliiniin kahdestaan.
meidän tytöllä on aina paljon kavereita ja vaikka hermot oli siitäkin joskus kireällä kun ovi kävi jatkuvasti ( plus pikkuveljen kaverit) niin kuten tuo yksi yllä sanoi niin pitää olla tyytyväinen kun on paljon kavereita ja sellainen koti, missä kaverit viihtyvät
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:07"]
Lisäkysymys; milloin murkku tyttö on pahimmillaan? Helpottaako rippikoulun jälkeen vau jatkuuko vielä vuosia? (Oi luoja jos olet olemassa niin älä anna sen olla niin... :D ) Täällä länkyti tytön äiti myös. Vaikeudet alkoi 10v.
[/quote]
Meillä oli pahimmillaan lukiossa.
Meillä on samaa linjaa. Länkyti Länkyti päivät pitkät. Kaikki on huonoa ja muilla On paremmin. Kaikki on välillä paskaa ja mitään ei usko jaksa tai viitsi. Olen kuullut sellaista settiä etten ikinä toivon olipa murkku miten vaikea ikä tahansa. Välit on etääntynyt enkä enää nauti lapsen seurasta. En pidä liian kovaa Kuria ja pyrin olemaan provosoitumatta.
Kyllä mua olisi ahdistanut, jos olisin aina joutunut teininä tilittää, että minne menen esim. koulun jälkeen ja monelta tulen. Kouluni hoidin kenenkään puuttumatta ja stipendejäkin sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Tuohon, että tyttö käskee pois huoneestaan, sitä kannattaa kunnioittaa, antaa tytön omassa rauhassaan käydä läpi kiukkua.
Itse olen 14-vuotias ja voin sen verran sanoa, että anna nuorellesi tilaa. Itsellä esim. menkat + murrosikä-yhdistelmä takaa sen, että paiskon ovia. Itselleni parasta apua siihen on se, että saan vain olla omassa huoneessa. Hakeudun kyllä muiden seuraan kun on parempi mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 19:45"]
Meillä on samaa linjaa. Länkyti Länkyti päivät pitkät. Kaikki on huonoa ja muilla On paremmin. Kaikki on välillä paskaa ja mitään ei usko jaksa tai viitsi. Olen kuullut sellaista settiä etten ikinä toivon olipa murkku miten vaikea ikä tahansa. Välit on etääntynyt enkä enää nauti lapsen seurasta. En pidä liian kovaa Kuria ja pyrin olemaan provosoitumatta.
[/quote]
Täällä taas tuon toisen länkyti, länkyti-tytön äiti :)
Minulla on ollut myös välillä sellaisia hetkiä, että olen kuunnellut sitä länkyttämistä ja miettinyt, että minä en nyt kyllä tykkää tuosta tytöstä tippaakaan, pirun rasittava tapaus. Mutta sitten se taas muuttuu. Välillä olen kääntänyt selän ja kiehunut, että jos ei tuo kohta lopeta, niin otan housunpersauksesta kiinni ja nakkaan pihalle. No, sekin menee ohi.
Joten välillä emme kumpikaan pidä toisistamme. Minä olen rageeva mutsi, joka ei ymmärrä mistään mitään ja kenellä on varmaan vaihdevuodet, kun on niin muuttunut rasittavaksi. Tyttö on minusta turpaa aukova pentu, kenellä hormoonit on muuttaneet sen ihan hirviöksi.
Mutta muistan itsekin, että murkkuiässä inhosin äitiä joskus todella syvästi. Se oli typerä, inhottava, tyhmä ja ei ymmärtänyt mistään mitään. Nyt ollaan parhaita kavereita.
Ole iloinen, että sillä on kavereita. Anna sen mennä. Ainoa syy tuo, että jos tosiaan oli koleisiinluvun takia pakko olla kotona. Tuo, että pitäisi autella kotona, ei ole niin tärkeää.
Mulla on samanikäinen ja ei ole kavereita. Se kuule on oikeasti kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihanaa" lukea että on muitakin vaikeita. Tämä ikä on ihan hirveä. Kodin rauha on mennyttä ja tunnelma jatkuvasti kireä ja riitaisa vaikken riitaan lähdekään mukaan. Miten muut äidit jaksatte tätä?
No mulla on tänä vuonna 14 v täyttävä tytär enkä tunnista itseäni enkä häntä mistään näistä kirjoituksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse piiskaisin koulun jälkeen ja painaisin hevosenkengällä kuvion lapsen selkään :D
Meillä oli iskän kanssa sopimus kun olin teini-ikäinen: ensin huudettiin päät punaisena milloin mistäkin, mutta aina sovittiin ja halattiin riitojen jälkeen. Otin iskän kanssa yhteen jatkuvalla syötöllä nuorempana, mutta silti tuntuu että meillä oli hyvät välit ja olimme läheisiä. Äiti sen sijaan ilkeili ja otti pois vapauksia eikä koskaan tullut pyytämään anteeksi. Se vaikutti väleihimme pitkäksi aikaa. Eli oma neuvoni on, että anna teinin huutaa ja raivota kotona, koska kotona ne angstit pitää purkaa. Kiukun jälkeen juttelette rauhassa asiat läpi, kerrot mikä nuoren sanoissa on loukannut sinua ja lyötte kättä päälle lopuksi sopimuksen merkiksi. Vastuuta nuori oman käytöksensä kontrollointiin mutta älä vie kännyköitä, nettiä yms. ellei kyse oli äärimmäisestä rikkomuksesta (valehtelu, varastelu yms.) Joskus pitää purkaa paha olo ja kotona rakkaalle ja turvalliselle ihmiselle se on helpointa, koska he varmasti antavat myös anteeksi eivätkä hylkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on urheileva teini-ikäinen poika (15v). En tiedä mitään kokemuksistanne. Huh, voimia kovasti!
Lisäkysymys; milloin murkku tyttö on pahimmillaan? Helpottaako rippikoulun jälkeen vau jatkuuko vielä vuosia? (Oi luoja jos olet olemassa niin älä anna sen olla niin... :D ) Täällä länkyti tytön äiti myös. Vaikeudet alkoi 10v.
Kuule. Tämmöstä tää on. Teinien vanhemmuus. T. Nelikymppinen laskiämpäri, joka koettaa kehittää lehmän hermot.
Meillä on nyt 16 lukiolainen ja selvästi helpottaa. Turskahduksia tulee joskus harvoin ja nekin usein päättyvät nauruun, kun kysyn, että iskiskö murrosikä takaisin :)
Toki rajat on oltava, mutta ap, mietipä tilanne: tytöillä on ollut kiva päivä ja yö keskenään. Keksivät vielä jatkaa mukavaa yhdessäoloa. Miltä sinusta tuntuisi, kun tämä kiellettäisiin, tytön vinkkelistä katsoen perusteettomasti?
Entä jos olisitkin toiminut toisin, keskustellut tytön kanssa, neuvotellut. Ollut empivä, vedonnut kokeisiin. Yrittänyt neuvotellen päästä lopputulokseek, että ok, jos tyttö vielä menee muutamaksi tunniksi kavereiden kanssa, niin lupaisiko hän yritttää lukea ahkerasti illalla? Mikä luulet,että olisi ollut lopputulos?
En jaksa uskoa, että teineihin enää tehoaa sanelupolitiikka, varsinkaan, jos perustelut eivät ole kovin vahvat. Puhu kuten vertaisellesi, vaikkei hän käytöksellään sitä vielä osoitakaan olevansa.
Mjoo, tuollaistahan se joskus voi olla. Meillä ei ole ongelmana se, että murkku ei tottelisi, vaan on ilmeisesti hiukan masentunut ja stressaantunut koulunkäynnin kanssa, ei viitsisi millään tarttua kotitehtäviin ajoissa ja valittaa, ettei haluaisi mennä kouluun. Ei kiusata,mutta joku perustressi ja teiniangsti sillä on meneillään, kun kokee, että pitäisi koko ajan opiskella (vaikkei tarvitse, enkä minä muuta kuin muistuta normijutuista - en nalkuta koe-arvosanoista, vaan olen sanonut, että hänen 8-9 välillä seilaava tasonsa on hyvä ja riittävä).
Huokaus.
Mutta ap, sun tilanteesta tulee mieleen, että älä provosoidu noin herkästi. Lapselta ei takavarikoida kännykkää kuin selkeästä rötöstelystä: pinnaamisesta, näpistelystä tms. Jos teini soittaa suutaan, anna soittaa! Toki voit sanoa, että hänen kommentointinsa on aiheetonta ja liiallista, ja loukkaa sinua - mutta kerrankos teinillä proput palaa ja hänen tulee kommentoitua liikaa...
Miten teinisi saa purkaa kiukkuaan, jos ei edes sanallisesti, ap? Häntä vitutti se, ettei päässyt jonnekin kaverien kanssa. Ihan ymmärrettävää! Ja tällä EN tarkoita, että sinun olisi pitänyt päästää hänet vielä sunnuntai-iltanakin shoppailemaan, päätöksesi oli aivan oikea - ja sen voit selittää ja perustella teinille sen sijaan, että takavarikoit hänen sosiaalisen elämänsä tärkeimmän välineen eli kännykän. Vaan että teiniä veetutti ja syystäkin hänen näkökulmastaan katsottuna, ja sinun pitää se sietää.
Toisin sanoen ap, anna teinin tuulettaa ja koeta pitää oma malttisi. Kerro oma kantasi ja ilmaise, jos loukkaannut teinin tuuletuksista, mutta poistu paikalta ja jätä se kännykän takavarikointi todellisiin käytösrikkomuksiin.
Alue: Aihe vapaa
Ihanan positiivisia ja kannustavia kommentteja täällä. Minäkin uskon myös keskusteluun ja kunnioitamiseen. Meidän 14-v tyttö oli pahimmillaan 12-vuotiaana. Kiukkunen, itkuinen ja kova suustaan. Nyt on taas kuin ihmisen mieli. Koitan kovasti olla ajamasta häntä nurkkaan. En rankaise ja koitan aina neuvotella asioista. On toiminut hyvin, ei minua haittaa, jos ei heti siivoa huonettaan tai riennä kotiaskareisiin.
Pahimpana aikana sanoin joskus, että ellei ole mitään kaunista sanottavaa, voi olla ihan hiljaakin... Ei sitä haukkumista oikein jaksa ottaa vastaan, vaikka se äidin velvollisuuteen kai kuuluukin. 13-vuotias poikani on ollut kokoajan tasainen, murkkuikä vasta edessä?
Itse olin aivan kauhea teini. Muistan hyvin kaikkia tempauksiani. Myös alko kokeiluja ja tupakointia. Äitiäni ihnosin yli kaiken. Nyt olen koulutettu ja pärjäävä. Äidin kanssa tullaan hyvin toimeen, hän kyllä ärsyttää minua enemmän kuin muut ihmiset.