Anoppi murjottaa, koska otamme koiran

Siis appivanhemmat eivät kustanna elämäämme eikä myöskään sossu, olemme ihan keskituloisia, työssä käyviä ihmisiä. Joskus appikset haluavat lahjoittaa esim. joulurahaa, mikä on tietysti kivaa muttei mitenkään välttämätöntä. Lapsia he käyvät joskus hoitamassa viikonlopun ajan ja täksi ajaksi voin viedä koiran vaikkapa hoitolaan, jos he eivät sen läsnäoloa kestä. Mies ei halua koiraa, mutta hänelle on ihan ok, että se meille hankitaan, ja ymmärtää kyllä, että voi joutua joskus sitä hoitamaan, jos minä olen esim. matkoilla. En minäkään halunnut moottoripyörää, mutta annoin mieheni sellaisen hankkia, koska sitä kovasti toivoi.

Kun minäkään en oikein keksi mitään muuta syytä kuin halun kontrolloida ja määräillä elämäämme, mikä tietysti ärsyttää minua suuresti. Toisaalta toivoisin voivani elää sovussa heidän kanssaan mutta koiran haluan kovasti. En koe ansaitsevani mitään "hankalan ihmisen leimaa" siksi, että pidän koirista. Ap.

Ap, ota se koira. Sun lapset haluaa koiran ja itse olet koirakokenut, joten ota vaan se. Hoidatte sitä helvetin hyvin, niin kenties anoppikin vähitellen oppii, että tekin olette ihmisiä ettekä hänen jatkeitaan. Miehesi tulee aivan varmasti kiintymään koiraan teidän kanssanne ja oppii hoitamaan sitä aivan yhtä hyvin.

On noita anoppeja, jotka murjottaa kaikesta. Olen varmaan sata tarinaa kuullut. Kuka murjottaa, kun miniä ei vaihda jouluverhoja, kuka lapsenlapsen valinnaisaineiden takia, moni on lemmikeille mustasukkainen, olen jopa kuullut yhdestä joka esti hankkimasta ei koiraa vaan koirannäköisiä petsejä, joten taitaa olla aika kova vietti tuo anoppien vallanhalu.

2

Onko tää sama tarinoija ku noissa jouluun liittyvissä avauksissakin?

En ole tarinoinut muita avauksia. T: ap

Sitten otatte koiran ja tyydytte siihen, että on aika elää omaa ja itsenäistä aikuisen elämää. Ei appivanhempien kuulukaan maksaa elämäänne. Jos koira on anopille ihan hirveä kauhistus, niin se on vain pakko ymmärtää.

MIKSI anoppi vetää kamalat kilarit mahdollisesta koirasta?

Ymmärtäisin, jos olisitte hankkimassa esimerkiksi jättihämähäkkejä tai kuristajakäärmeitä (sellaisia ei-tavallisia lemmikkejä), mutta koira?

Muuten, millainen koira teidän on tarkoitus hankkia?

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 09:34"]

MIKSI anoppi vetää kamalat kilarit mahdollisesta koirasta?

Ymmärtäisin, jos olisitte hankkimassa esimerkiksi jättihämähäkkejä tai kuristajakäärmeitä (sellaisia ei-tavallisia lemmikkejä), mutta koira?

Muuten, millainen koira teidän on tarkoitus hankkia?

[/quote]

No en minäkään sitä kilahtamista ymmärrä. Koira on pienehkö, sellainen että lapsetkin voivat sitä ulkoiluttaa. Ap.

Ota koira ja jatkossa hoidat/ maksat lapsiin liittyvät asiat itse.

Normaalistihan niin tehdään joka tapauksessa.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 09:32"]

Onko tää sama tarinoija ku noissa jouluun liittyvissä avauksissakin?

[/quote]

Joo, kehittelee aina kauhata draamaa ja heittää kysymyksen "mitä tehdä". Varmaan joku Sanoma Magazinesin palkkaama tarinoija, joka rakastaa omaa ääntään. Jaarittelee yleensä kauhean pitkiä juttuja, joissa päähenkilöiden taistat selitetään luomiskertomuksesta alkaen. Saattaa olla sama tyyppi, jolla aina joku "raivostuu".

Viittaus tähän tarinaniskijään: http://www.vauva.fi/keskustelu/3897119/ketju/tuttavani_suuttui_lapseni_kaverin_aiti_raivostui_anoppini_huusi

Unohtakaa anoppi. Asia ei ole hänen päätettävissään.

Hah, hauskaa että tämä on jonkun mielestä suuri draamatarina, mutta meille tämä on ihan totta. Pahemmaksi asian varmaan tekee se, että mieheni ei varsinaisesti halua koiraa ja anoppi sen tietää. Mies on kyllä siis myöntynyt koiran hankintaan, ja voi tarvittaessa vähän autellakin, mutta pääosin koira tulee minulle ja lapsille. Ap.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 09:34"]

MIKSI anoppi vetää kamalat kilarit mahdollisesta koirasta?

Ymmärtäisin, jos olisitte hankkimassa esimerkiksi jättihämähäkkejä tai kuristajakäärmeitä (sellaisia ei-tavallisia lemmikkejä), mutta koira?

Muuten, millainen koira teidän on tarkoitus hankkia?

[/quote]

No koirat on pahanhajuisia ja ihmisiä koko ajan häiritseviä kiusankappaleita. Joku hämähäkki taas pysyy itsenäisesti terraariossaan joten on paljon harmittomampi lemmikki jota ei tarvitse raahata mukanaan joka kyläpaikkaankin häiriköimään.

Eipä meilläkään anoppi tykännyt, kun koira otettiin. Mutta kun ensimmäisen kerran näki koiran, niin mieli muuttui :) Nykyään koiralla ei ole oikein asiaa anopin luokse, koska anopin talo on täynnä pieniä lasiesineitä ja koira voi vahingossa hännällään huitaista ne lattialle. 

Anoppi on ollut aina aika kova päsmäröimään ja "neuvomaan" ja olemme yrittäneet tehdä hänelle mieliksi koska mies ei ole tahtonut järkyttää äitiään. Nyt minä paha miniä menin kuitenkin tällaisen hirveän teon tekemään ja nyt tuntuu että on helvetti irti :( Ja minä en kyllä muuta halua kuin lemmikin. Huoh. Ap.

Siltä kannalta kyllä ymmärrän anoppia, että jos olette ennenkin tarvinneet rahallista tukea, niin onko teillä oikeasti varaa koiraan? Eläinlääkärit, ruoat, jne?

Jos kuitenkin olette noin muuten omillanne pärjänneet, niin sitten turhat kilarit.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 09:56"]

Anoppi on ollut aina aika kova päsmäröimään ja "neuvomaan" ja olemme yrittäneet tehdä hänelle mieliksi koska mies ei ole tahtonut järkyttää äitiään. Nyt minä paha miniä menin kuitenkin tällaisen hirveän teon tekemään ja nyt tuntuu että on helvetti irti :( Ja minä en kyllä muuta halua kuin lemmikin. Huoh. Ap.

[/quote]

Jos olet vastuuntuntoinen ja kykeneväinen huolehtimaan koirasta (myös taloudellisesti: eläinlääkärikulut ym.) ja olet todella pohtinut asian alusta loppuun, ja olet yhä sitä mieltä, että teiltä onnistuu koirasta rakkaudella huolehtiminen jopa 15 vuotta, ottakaa lemmikki. Ei teidän siihen tarvitse mitäään anopin lupaa kysyä. Jos rouva järkyttyy, omapahan on ongelmansa. Todennäköisesti anoppi sopeutuu ajan myötä; koira perheessä on kuitenkin aika tavallinen asia.

Heh, munkin anoppi silloin vuosi sitten oli ihan järkyttynyt, kun otimme pennun. Emme siis edes kertoneet koko asiasta, ennen kun koira oli meillä, koiraa oli kyllä harkittu ja valittu pitkään. Alkujärkytyksen jälkeen alkoi nämä "Oottehan nyt ajatelleet, että sitä pitää viedä ulos joka päivä, vaikka sataisi vettä tai olisit kipeä!!!" Ja "sitä joutuu opettamaan istumaan ja menemään maate!!". Esitin olevani ihan ihmeissäni, "aijaa?! Enpä tosiaan tullutkaan ajatelleeksi!". Huh huh.

No mua ainakin vituttaa yhden tutun "ihana" koira sen verran pahasti et jos esim. vanhemmillani tai sisaruksellani olisi samanlainen täystuho kotonaan niin en kyllä vierailisi tai vastaavasti eivät olisi tervetulleita meille kylään koiran kanssa.

Koiratutullani viimeksi kyläillessä niskani kipeytyi koska koko illanvieton ajan koira makasi niskaani nojaten sohvan selkänojalla. Valkoinen paitani meni pilalle koska koira kuolasi siihen eikä kuola lähtenyt pesussa pois. Housuni menivät myös piloille koska koira raapi niihin epämääräisiä lankoja näkyviin pintaan. Koira syö sohvapöydältä lautasilta ruuat kun hetkeksikin uppoutuu keskustelun lomaan. Jos vie mukanaan tarjoiluja niin koiran kitaanhan ne päätyvät. Sama mahdollisten lahjojen kanssa, kiva kuulla myöhemmin asiasta kun tiedustelee oliko lahja mieleinen. Kyläilyn loppuessa huomaan kenkieni hävinneen eteisestä ja ne löytyvät koiran suun hajuisina portaikosta. Huoh.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 10:15"]

No mua ainakin vituttaa yhden tutun "ihana" koira sen verran pahasti et jos esim. vanhemmillani tai sisaruksellani olisi samanlainen täystuho kotonaan niin en kyllä vierailisi tai vastaavasti eivät olisi tervetulleita meille kylään koiran kanssa.

Koiratutullani viimeksi kyläillessä niskani kipeytyi koska koko illanvieton ajan koira makasi niskaani nojaten sohvan selkänojalla. Valkoinen paitani meni pilalle koska koira kuolasi siihen eikä kuola lähtenyt pesussa pois. Housuni menivät myös piloille koska koira raapi niihin epämääräisiä lankoja näkyviin pintaan. Koira syö sohvapöydältä lautasilta ruuat kun hetkeksikin uppoutuu keskustelun lomaan. Jos vie mukanaan tarjoiluja niin koiran kitaanhan ne päätyvät. Sama mahdollisten lahjojen kanssa, kiva kuulla myöhemmin asiasta kun tiedustelee oliko lahja mieleinen. Kyläilyn loppuessa huomaan kenkieni hävinneen eteisestä ja ne löytyvät koiran suun hajuisina portaikosta. Huoh.

[/quote]

Unohtui vielä että kyseinen koira myös alkaa räyhätä kun talon ohi ajaa bussi tai talon ohi kulkee esim. lenkkeilijä, joten vähintään puolen tunnin välein ohjelmassa koiran hepulikohtaus...