Vela on nykyajan vampyyri
Ikuisesti nuori, ikuista hauskaa elämää viettävä, vapaa, villi, itsekäs. Vela katselee iltaisin ikkunasta tai kulkee katulyhdyn alla hypähdellen kauniina, ja näkee omakotitalon ikkunassa väsyneen äidin. Vela hymyilee ja astelee kimalteviin seikkailuihin.
Kommentit (71)
Kustantaa veroillaan muiden lasten elämää ja vanhenee siinä missä muutkin.
Minä elän av-mammojen verellä.
T. Eräs Vela
Egon ahdistavassa kuplassa pyörivä verenimiä? en kyllä halua tulla vertailluksi tuollaiseen, kiitos vain.
Saan elinvoimaa siitä kun joku mamma kärvistelee kaupassa kiljuvan kakaralauman kanssa ❤️
Glitteri jää kiinni ihan joka paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Saan elinvoimaa siitä kun joku mamma kärvistelee kaupassa kiljuvan kakaralauman kanssa ❤️
Niin minäkin. Imen siitä henkistä energiaa.
Usein puhutaan seikkailuista, mutta mitä ihmiset sillä oikeastaan tarkoittavat?
Vierailija kirjoitti:
Usein puhutaan seikkailuista, mutta mitä ihmiset sillä oikeastaan tarkoittavat?
Sitä, että sanoo kyllä ideoille ja heittäytyy tekemään yllättäviä ja innostavia asioita. Itse esimerkiksi lähdin viime viikonloppuna baariin tapaamaan yhtä kaveria ja palasin kotiin seuraavana iltapäivänä jatkoilta, jotka muuttuivat improvisoiduksi parinkymmenen ihmisen brunssiksi. On hauskaa, kun ei tiedä yhtään, mitä tulee tapahtumaan, ja mistä itsensä löytää.
Vastaavia ovat esimerkiksi nämä kävelyt, että lähtee ostamaan maitoa, ja sitten onkin kolme tuntia kävellyt itselleen uudessa kaupunginosassa valokuvaamassa ja tutustumassa paikkoihin. Lapsettomuuden parhaita puolia!
Ei, kyllä velat ovat todellisia, vampyyrit taas ovat fiktiivisiä.
Onkohan AP:n käsitys vampyyreistä kotoisin Twilight-sarjasta?
Ps. Vampyyrit eivät kimaltele
Kyllähän maailma olisi parempi ja turvallisempi paikka, kun kaikki eläisivät kuten minä. Mutta entäs jos tapa ei olisikaan sinun vaan jonkun muun tapa?
Vai onko koko jutun juoni saada tuntea itsensä marttyyriksi ja kateelliseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein puhutaan seikkailuista, mutta mitä ihmiset sillä oikeastaan tarkoittavat?
Sitä, että sanoo kyllä ideoille ja heittäytyy tekemään yllättäviä ja innostavia asioita. Itse esimerkiksi lähdin viime viikonloppuna baariin tapaamaan yhtä kaveria ja palasin kotiin seuraavana iltapäivänä jatkoilta, jotka muuttuivat improvisoiduksi parinkymmenen ihmisen brunssiksi. On hauskaa, kun ei tiedä yhtään, mitä tulee tapahtumaan, ja mistä itsensä löytää.
Vastaavia ovat esimerkiksi nämä kävelyt, että lähtee ostamaan maitoa, ja sitten onkin kolme tuntia kävellyt itselleen uudessa kaupunginosassa valokuvaamassa ja tutustumassa paikkoihin. Lapsettomuuden parhaita puolia!
Ei kummoista seikkailua.
Siistii. En tiennytkään olevani vampyyri.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan AP:n käsitys vampyyreistä kotoisin Twilight-sarjasta?
Ps. Vampyyrit eivät kimaltele
Ei. Eikä vampyyri kimaltele, mutta villi ja vapaa yö ja sen seikkailu on kimalletta ja säihkettä täynnä, kuten velan elämäkin.
Voi, kuunnelkaa heitä, yön veloja. Millaista musiikkia he tekevätkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein puhutaan seikkailuista, mutta mitä ihmiset sillä oikeastaan tarkoittavat?
Sitä, että sanoo kyllä ideoille ja heittäytyy tekemään yllättäviä ja innostavia asioita. Itse esimerkiksi lähdin viime viikonloppuna baariin tapaamaan yhtä kaveria ja palasin kotiin seuraavana iltapäivänä jatkoilta, jotka muuttuivat improvisoiduksi parinkymmenen ihmisen brunssiksi. On hauskaa, kun ei tiedä yhtään, mitä tulee tapahtumaan, ja mistä itsensä löytää.
Vastaavia ovat esimerkiksi nämä kävelyt, että lähtee ostamaan maitoa, ja sitten onkin kolme tuntia kävellyt itselleen uudessa kaupunginosassa valokuvaamassa ja tutustumassa paikkoihin. Lapsettomuuden parhaita puolia!
Ei kummoista seikkailua.
No, minä olen erityisherkkä, joten koen voimakkaasti monet sellaiset asiat, joita muut pitävät ihan tavallisina tai yhdentekevinä. Esimerkiksi se, miten kastepisarat kimaltavat ruusun terälehdillä voi oikeassa tilanteessa saada kyyneliin.
Tykkään esimerkiksi reppureissaamisesta, mutta osaan nauttia nykyhetkestä ihan kotikulmillakin. Sen kun avaa aistit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein puhutaan seikkailuista, mutta mitä ihmiset sillä oikeastaan tarkoittavat?
Sitä, että sanoo kyllä ideoille ja heittäytyy tekemään yllättäviä ja innostavia asioita. Itse esimerkiksi lähdin viime viikonloppuna baariin tapaamaan yhtä kaveria ja palasin kotiin seuraavana iltapäivänä jatkoilta, jotka muuttuivat improvisoiduksi parinkymmenen ihmisen brunssiksi. On hauskaa, kun ei tiedä yhtään, mitä tulee tapahtumaan, ja mistä itsensä löytää.
Vastaavia ovat esimerkiksi nämä kävelyt, että lähtee ostamaan maitoa, ja sitten onkin kolme tuntia kävellyt itselleen uudessa kaupunginosassa valokuvaamassa ja tutustumassa paikkoihin. Lapsettomuuden parhaita puolia!
Ei kummoista seikkailua.
No, minä olen erityisherkkä, joten koen voimakkaasti monet sellaiset asiat, joita muut pitävät ihan tavallisina tai yhdentekevinä. Esimerkiksi se, miten kastepisarat kimaltavat ruusun terälehdillä voi oikeassa tilanteessa saada kyyneliin.
Tykkään esimerkiksi reppureissaamisesta, mutta osaan nauttia nykyhetkestä ihan kotikulmillakin. Sen kun avaa aistit.
Oh :) Pelkät luonnon äänet voivat saada minutkin hurmioon, tai iltarusko, tai se miltä joki tuoksuu syksyllä kun tuuli käy kaukaa metsästä sen yli..
Tämä kerrontatyyli alkaa muistuttaa vähän liikaa jännämiehen ylös ja alas pumppaavia karvaisia pakaroita.
Vierailija kirjoitti:
Usein puhutaan seikkailuista, mutta mitä ihmiset sillä oikeastaan tarkoittavat?
Itse tarkoitan sitä, että heittäytyy uusiin ja ennalta-arvaavattomiin tilanteisiin. Minä lähdin kerran ulkomailla ystävän syntymäpäiville, mutta päädyin lopulta viikoksi maaseudulle paikalliseen hippikommuuniin, jossa joogasimme ja kunnostimme ulkorakennusta. Olen itse ihan normaali toimistotyöntekijä, mutta ihan vaan mielenkiinnosta lähdin hippien mukaan kun tilaisuus tuli.
Olen myös joskus ihan vaan uteliaisuudesta viettänyt päivän hyppäämällä summamutikassa bussista ja junasta toiseen. Oli jännittävää kun ei tiennyt minne sitä päätyy. Mies on onneksi aika samanhenkinen. Kerran istuimme lauantaiaamuna keittiössä ja pohdin, etten ole koskaan käynyt osavaltiomme pohjoispäädyssä. Mies sitten hoksasi, että hänkään ei ole ja viisi minuuttia myöhemmin istuimme jo autossa kohti pohjoista. Luojan kiitos olemme molemmat veloja, koska tällaiseen elämäntyyliin, jonka isoin tavoite on toteuttaa omia mielitekoja ei sovi lapset ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein puhutaan seikkailuista, mutta mitä ihmiset sillä oikeastaan tarkoittavat?
Itse tarkoitan sitä, että heittäytyy uusiin ja ennalta-arvaavattomiin tilanteisiin. Minä lähdin kerran ulkomailla ystävän syntymäpäiville, mutta päädyin lopulta viikoksi maaseudulle paikalliseen hippikommuuniin, jossa joogasimme ja kunnostimme ulkorakennusta. Olen itse ihan normaali toimistotyöntekijä, mutta ihan vaan mielenkiinnosta lähdin hippien mukaan kun tilaisuus tuli.
Olen myös joskus ihan vaan uteliaisuudesta viettänyt päivän hyppäämällä summamutikassa bussista ja junasta toiseen. Oli jännittävää kun ei tiennyt minne sitä päätyy. Mies on onneksi aika samanhenkinen. Kerran istuimme lauantaiaamuna keittiössä ja pohdin, etten ole koskaan käynyt osavaltiomme pohjoispäädyssä. Mies sitten hoksasi, että hänkään ei ole ja viisi minuuttia myöhemmin istuimme jo autossa kohti pohjoista. Luojan kiitos olemme molemmat veloja, koska tällaiseen elämäntyyliin, jonka isoin tavoite on toteuttaa omia mielitekoja ei sovi lapset ollenkaan.
Aivan mahtava kuulla. <3 Tämä on juuri parasta lapsettomuudessa.
About noin.
t. vela