Miten tähän pitäisi suhtautua?
Suutuin miehelleni viime vuonna, kun hän halusi välttämättä mennä katsomaan sotilasmusiikkikonserttia, ja tänä vuonna olisi pitänyt päästä joidenkin mieslaulajien konserttiin. Hän tuntuu olevan vieläkin katkera. Nyt hän osti minulle syntymäpäivälahjaksi liput Scorpionsin konserttiin. Olen rakastanut Scorpionsia aina ja nyt olisi mahdollisuus päästä näkemään livenä, mutta toisaalta tuollainen julmana piikkinä annettu lahja vie maun koko jutusta. Revinkö liput?
Kommentit (14)
Ehkä sinä vain koet sen julmana piikkinä kun tajuat kuinka typerää käytöksesi on ollut. Kieltää nyt aikuiselta mieheltä noin viaton harrastus kuin musiikin kuuntelu. Sinuna häpeäisin
Ei siinä mitään viatonta ole kun mies yrittää päästä kotoa karkuun. Kotona ollessaankin pakenee tietokoneen ja kirjojen pariin, ja näyttää aina hapanta naamaa kun käsken seurakseni vaikka katsomaan salkkareita. Eroa hän kaipaa ja vapautta, ei vaan saa sanottua ja näyttelee uhria aina kun otan asian puheeksi.
Ihan mielenkiinnosta: kauanko olette olleet yhdessä ja kuinka hyvin tunnet hänen luonteensa?
18 vuotta. Luulin tuntevani hänet ja pahimman nörttiyden jo parantuneen, mutta tänne isompaan kaupunkiin muutettuamme hän on mennyt huonompaan suuntaan. Haluaa aina tehdä vain omia juttujaan.
Nörttiyteen ei kyllä leimallisesti kuulu sotilasmusiikin ja mieskuorojen fanittaminen.
Mutta en aloituksen perusteella ymmärrä, miksi hän ei saisi käydä pitämissään konserteissa? Vai vaatiiko hän sinua lähtemään mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään viatonta ole kun mies yrittää päästä kotoa karkuun. Kotona ollessaankin pakenee tietokoneen ja kirjojen pariin, ja näyttää aina hapanta naamaa kun käsken seurakseni vaikka katsomaan salkkareita. Eroa hän kaipaa ja vapautta, ei vaan saa sanottua ja näyttelee uhria aina kun otan asian puheeksi.
No oletko yrittänyt tehdä joskus miehen kanssa jotain mistä HÄN nauttii? Esimerkiksi tarjoutunut lähtemään mukaan noihin konsertteihin joihin mies olisi halunnut mennä?
Eivät kiinnosta ja pienen lapsen kanssa ei konsertteihin lähdetä, vaikka kiinnostaisi. Lisäksi saan sen vaikutelman, että en oikeasti ole tervetullut, vaikka mies muodon vuoksi ehdottaakin että voisin tulla mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Eivät kiinnosta ja pienen lapsen kanssa ei konsertteihin lähdetä, vaikka kiinnostaisi. Lisäksi saan sen vaikutelman, että en oikeasti ole tervetullut, vaikka mies muodon vuoksi ehdottaakin että voisin tulla mukaan.
Mistä tämä "vaikutelma" tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kiinnosta ja pienen lapsen kanssa ei konsertteihin lähdetä, vaikka kiinnostaisi. Lisäksi saan sen vaikutelman, että en oikeasti ole tervetullut, vaikka mies muodon vuoksi ehdottaakin että voisin tulla mukaan.
Mistä tämä "vaikutelma" tulee?
Osaan lukea rivien välistä. Mies tekee kehonkielellään selväksi, ettei siedä seuraani.
Menin sitten konserttiin ystäväni kanssa. Ihana kokemus. Jalat ovat vieläkin irti maasta. Jo lämppärit olivat upeita, varsinkin ihanan välitön Eclipse. Mutta Scorpions. Soittivat kaikki lempparini. Winds of Change sai kyyneleet silmiin. Ja ne kyyneleet kestivät kotiin asti.
Hyvät palstalaiset: minulla on maailman ihanin mies. Otan tällä puheella takaisin kaiken pahan, mitä olen hänestä ajatellut, sanonut ja kirjoittanut. Kaiken mitä olen tehnyt. Ajatella, että hän menee ja järjestää minulle tämän elämyksen, vaikka minä olen sen häneltä niin monesti kieltänyt. Ja ihan ilman syytä.
Olen ollut ihmishirviö. Itkettää lukea, mitä olen täällä hänestä kirjoittanut. En minä ole tuollainen! Ei koskaan enää!
Up! Voiko tuollainen täyskäännös olla todellista?
Jos tämä on provo, minä sanoudun irti ihmiskunnasta. Haluan uskoa tähän ihanaan loppuun.
Olet oikeassa, selvää vittuilua, revi vaan pieniks paloiks!
Siis mitä