Hoitajat,miten jaksatte väkivaltaisia vanhuksia ?

MINUN MUMMU JA VAARI EI OLE ONNEKSI VÄKIVALTAIOSIA

Vanhuksella itselläänkin on paha olla, jos hän on väkivaltainen. Siksi en ymmärrä, miksi hänen oloaan ei voida helpottaa säätämällä lääkitys oikeaksi. Dementikko ei sairaudestaan enää parane, ja on aivan turhaa lisätä hänen kärsimystään olemalla käyttämättä lääkitystä, joka vaikuttaa käytöshäiriöihin.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 21:16"]

Vanhuksella itselläänkin on paha olla, jos hän on väkivaltainen. Siksi en ymmärrä, miksi hänen oloaan ei voida helpottaa säätämällä lääkitys oikeaksi. Dementikko ei sairaudestaan enää parane, ja on aivan turhaa lisätä hänen kärsimystään olemalla käyttämättä lääkitystä, joka vaikuttaa käytöshäiriöihin.

[/quote]

yhtä usein köytöshöiriön syynä - dementiassakaan - ei ole lääkityksen puute, vaan se ajatus, että vanhus on bojekti, jolle tehdään asiantuntijoiden määräämiä  toimenpiteitä, sen sijasta, että hän olisi ihminen, joka edelleen elää omaa elämäänsä ja jota vähän autetaan siinä - hänen omien päätöstensä mukaisesti. 

En ainakaan paremmin sillä, että joka päivä saa mediasta lukea haukut omasta ammatistaan. Lähihoitaja, tuo suurin paskakasa ja mätäpaise maailmassa. Se on ainoa palkka tästä työstä, rahallisella korvauksella kun saa myös pyyhkiä persettä. Olen ateisti, mutta jotain korkeampaa kiitän siitä että on olemassa niitäkin vanhuksia jotka sanovat kiitos saadessaan hoitoa. Ehkä sillä jaksaa taas aamulla nousta hymyillen uuteen työpäivään, vaan kauanko..

En jotenkin pidä sitä "minään", että sekavassa tilassa oleva vanhus vääntää sormia nurinniskoin tai yrittää potkaista mahaan. Olen koko tilanteessa ihan ulkopuolella omaa itseäni ja toivon vain, että työkaveri ehti juosta ajoissa paikalle avuksi ennen kuin luu menee poikki. Vanhukset eivät ole pahoja tahallaan.

Tosin... Hoidan aika vähnä vanhuksia, kun en työskentele perushoivan puolella. Ehkä sitä ei jaksaisi päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. sh

Jaksan tai en jaksa, teen vaan jotenkin miten saan onnistumaan. En välitä niistä ihmisinä, ajattelen ihan muita asioita. Se on vaan työtä ja siitä tulee palkka. Ja sitä työtä riittää. Ei paljon stressaa.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 21:16"]

Vanhuksella itselläänkin on paha olla, jos hän on väkivaltainen. Siksi en ymmärrä, miksi hänen oloaan ei voida helpottaa säätämällä lääkitys oikeaksi. Dementikko ei sairaudestaan enää parane, ja on aivan turhaa lisätä hänen kärsimystään olemalla käyttämättä lääkitystä, joka vaikuttaa käytöshäiriöihin.

[/quote]

yhtä usein köytöshöiriön syynä - dementiassakaan - ei ole lääkityksen puute, vaan se ajatus, että vanhus on bojekti, jolle tehdään asiantuntijoiden määräämiä  toimenpiteitä, sen sijasta, että hän olisi ihminen, joka edelleen elää omaa elämäänsä ja jota vähän autetaan siinä - hänen omien päätöstensä mukaisesti. 

[/quote]

Jos dementikko on väkivaltainen, hänellä on tyypillisesti vaurioita otsalohkoalueella. Vauriot ovat pysyviä ja eteneviä.  Vanhus ei voi väkivaltaiselle käytökselleen itse mitään, se johtuu hänen sairaudestaan, eikä "auttaminen" mitenkään vähennä käytöshäiriöitä. Oireita voidaan lievittää lääkityksellä, jos vain halutaan.

Olin Tyksissä samassa huoneessa potilaana ärhäkkään ja sekavan vanhuksen kanssa. Olin todella vaikuttunut siitä, kuinka hoitajat kohtelivat vanhusta ystävällisesti ja kunnioittavasti reuhaamisesta huolimatta.

Nostan hattua kaikille hoitajille jotka jaksavat päivästä toiseen huolehtia vaikeammistakin potilaista.

Juuri hiusmurtuman sormeeni saaneena voin sanoa että vähän tympii. Ymmärrän kyllä dementin olevan kujalla tästä maailmasta mutta nyt kun on kuusi viikkoa sairaslomaa ja sormi lastassa (on mustunut ja turvonnut sekä kipeä) niin ärsyttää ihan hitokseltaan.

On muitakin hoitopaikkoja kuin laitos.

Eräässä palvelutalossa, missä tuttunikin on, oli pitänyt kutsua poliisit. Hullulta kuulostaa, kun vanhus oli huono liikkumaan, mutta kun piti taata muiden vanhusten turvallisuus. Kyseessä on sellainen talo, jossa on henkisesti hyvätasoisia, lähinnä sellaisia, joilla ongelmat ovat liikunnallisessa puolessa, mutta tuossa oli jostain syystä tullut lääkäriltä virhearviointi. Kun hoitajamäärä on mitoitettu sen mukaan, että vanhukset ovat järkeviä ja osa aika omatoimisiakin. 

Olin kahtena kesänä kesätöissä, kertaakaan ei tullut minkäänlaisia hankalia tilanteita. Ei edes niiden kanssa, joita sanottiin kaikkein vittumaisimmiksi. Mä käyttäydyin ihan asiallisesti niin ei ne valittanu yms. Poika 19v olen, ja olin siellä siis tänä kesänä ja toissa kesänä. Seurailin muita työntekijöitä (näyttivät kuinka toimitaan) ja heille vanhukset jatkuvasti valittivat ja vittuilivat. Mulle ei :D

En enää jaksakaan,hoitoalaa muutenkaan,18v alalla joista 10v vanhuspuolella ja nyt olen irtisanonut itseni.

T; 38v pian ex-hoitaja

Sanallista väkivaltaa kestän, koska eihän sellainen oikeasti satuta. Mutta fyysistä väkivaltaa en siedä yhtään. Lisää lääkettä tai enemmän henkilökuntaa, muuten en suostuisi hoitamaan. Ovet lukkoon niin eivät karkaile.



Ei ole normaalia eikä vanhuudesta johtuvaa, että ihminen muuttuu väkivaltaiseksi, vaan kyllä siellä on taustalla joku sairaus. Ja siihen olisi keksittävä oikeat lääkkeet tai muut hoitokeinot.



Ja minä vaihdoin työpaikkaa, suosittelen sinullekin.

Jos juuri sinulla on ongelmia kaikkien kanssa, olisiko syytä miettiä alan vaihtoa?



Kaikista vaan ei ole tuollaiseen työhön. Olet varmaan huomannut, että joillekin hoitajille se työ on helpompaa. Voi olla, että heillä on edessä aivan samanlaisia tilanteita kuin sinulla. Silti he selviävät niistä paljon helpommin.



Pesulle meno on todella jostakin syystä erittäin vaikeaa varsinkin hyväkuntoisille dementikoille. Mieti itse, lähtisitkö sinä vieraiden ihmisten kanssa alasti mihinkään? Toiseksi vanhalle ihmiselle "pesulla käynti" voi merkitä sitä pimeää ja ehkä pelottavaa ulkosaunaa, johon piti mennä pitkä matka ulkona. Eräs hoitaja ratkaisi ongelman ottamalla yhtaikaa kaksi mummoa saunaan yhdessä. Tuli pestyä samalla työllä ja vaivalla molemmat, ja vastaanhangoittelijakin lähti, kun oli kaveri.



Karkaamiseen olemassa erittäin yksinkertainen keino: lukko ovessa. Jos osastolla ei sellaista ole, sitä pitää vaatia omaisten ja henkilökunnan yhteisin voimin, tarvittaessa työsuojelupiirin avustamana, sillä se aiheuttaa suurta stressiä kaikille osapuolille.



Ulkoiluttaminen auttaisi, mutta sehän on tietenkin täysin mahdoton jo ajatuksenakin. Vanhuksen ei tarvitsisi karata, kun pääsisi ulos laillisesti ja luvallisesti. On se niin väärin, että vangeilla on ulkoilumahdollisuus, mutta ei vanhuksilla.

Väkivaltaisuus lisääntyy, kun henkilökunnan määrä ja laatu vähenevät, eli se vähäisempi henkilökunta on entistä osaamattomampaa ja työt tehdään kiireessä ja rutiinilla, ei kohdata ihmistä ihmisenä vaan "hoidetaan".

Rauhoittava lääkitys voi viedä ojasta allikkoon, joten ottakaa käyttöön kuntouttava työote ja lääkkeettömät hoitokeinot. Kyllä, niitä on todella olemassa!

"Mä silmät luon ylös taivaaseen" kun joku vääntää sormia sijoiltaan ja lasken kymmeneen, huikkailen työtoverille, että tulisitko taas auttamaan.



MInusta ei ole vanhustenhoitajaksi, en jaksa, en kestä. Haluan työltä aivojen haastamista ja kykyä toimia mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, mutta tyynesti.



Olen niin sanotusti päivystysalueen ihminen, en jaksa pitkiä potilaskontakteja muutenkaan. Olen omimmillani yliopistosairaalan tapaturmapäivystyksessä.

Jos juuri sinulla on ongelmia kaikkien kanssa, olisiko syytä miettiä alan vaihtoa? Kaikista vaan ei ole tuollaiseen työhön. Olet varmaan huomannut, että joillekin hoitajille se työ on helpompaa. Voi olla, että heillä on edessä aivan samanlaisia tilanteita kuin sinulla. Silti he selviävät niistä paljon helpommin. Pesulle meno on todella jostakin syystä erittäin vaikeaa varsinkin hyväkuntoisille dementikoille. Mieti itse, lähtisitkö sinä vieraiden ihmisten kanssa alasti mihinkään? Toiseksi vanhalle ihmiselle "pesulla käynti" voi merkitä sitä pimeää ja ehkä pelottavaa ulkosaunaa, johon piti mennä pitkä matka ulkona. Eräs hoitaja ratkaisi ongelman ottamalla yhtaikaa kaksi mummoa saunaan yhdessä. Tuli pestyä samalla työllä ja vaivalla molemmat, ja vastaanhangoittelijakin lähti, kun oli kaveri. Karkaamiseen olemassa erittäin yksinkertainen keino: lukko ovessa. Jos osastolla ei sellaista ole, sitä pitää vaatia omaisten ja henkilökunnan yhteisin voimin, tarvittaessa työsuojelupiirin avustamana, sillä se aiheuttaa suurta stressiä kaikille osapuolille. Ulkoiluttaminen auttaisi, mutta sehän on tietenkin täysin mahdoton jo ajatuksenakin. Vanhuksen ei tarvitsisi karata, kun pääsisi ulos laillisesti ja luvallisesti. On se niin väärin, että vangeilla on ulkoilumahdollisuus, mutta ei vanhuksilla. Väkivaltaisuus lisääntyy, kun henkilökunnan määrä ja laatu vähenevät, eli se vähäisempi henkilökunta on entistä osaamattomampaa ja työt tehdään kiireessä ja rutiinilla, ei kohdata ihmistä ihmisenä vaan "hoidetaan". Rauhoittava lääkitys voi viedä ojasta allikkoon, joten ottakaa käyttöön kuntouttava työote ja lääkkeettömät hoitokeinot. Kyllä, niitä on todella olemassa!

sairaudet muuttavat ihmistä. Isoäidistäni tuli agressiivinen ja kiroili kuin merimies jo ennen kuin laitokseen meni. Kimppuunkin kävi kun kävin siellä siivoomassa, hänen oma kuntonsa ei enää sallinut siivoomista. Mutta sellaista se on.

päästäkää ne ne karkuun, sillähän niistä pääsee.

Onko kyseessä dementiayksikkö? Jos on niin aika pahasti olisi puutteita dementiahoidossa siinä tapauksessa. Tarkoitan, että työnantaja ei ole antanut riittävästi työvälineitä teille.

Mun mummmoni oli hyvinkin väkivaltainen viimeisinä vuosinaan. Ainoastaan pitkässäniemessä (mielisairaala) ollessaan viihtyi. Oli siellä aina välillä lääkitystä säätämässä. Mummolla oli kyllä mielenterveysongelmia jo nuorempanakin. Sanoi että vanhainkodissa hoitajat ovat ilkeitä eivätkä kuuntele kun taas mielisairaalassa ovat kiinnostuneita ja kuuntelevat.



En tiedä onko hoitajamäärissä eroja, mutta kuvittelisin että vanhainkodissa hoitotoimenpiteitä (pukemista, pesemistä, syöttämistä jne.) on enemmän joten varmasti aikaa kuunnella vähemmän. Väkivaltaa ei saisi ikinä hyväksyä, mutta mitä näille vanhuksille tehdään? Mummoni oli vaikea ihminen, mutta ei varmasti ainoa.