Koliikit ja uhmaiät on kevyttä kauraa, KYSELYIKÄ se vasta rasittaa!
Mä en jaksa tota neljävuotiasta, joka hiton asiaan sanoo "miks" ja sitten pitäisi hymyillen ja kärsivällisesti selittää asioita. Aaargh!
Esim. "siirrypä nyt auton tieltä kun isi kohta peruuttaa" "miks?" "No ettet jää auton alle" "Miks?" No siinä voi sattua" "Miks?" "No siks, siirrypä nyt kun isi lähtee" "Miks?" "No kun isin pitää ehtiä kauppaan" "Miks?"
EN KESTÄ!!!!!
Kommentit (17)
mutta tuon 5.5v:n kyselyt ja höpötys... ARGH
ne ei kyselis, niin oppisivatko lapset mitään? Tuo kuuluu oppimiseen, jotta kysellään.
hyvä kun osaavat puhua ollenkaan, ikää 5v. Pienet murheet sulla ap.
mutta juuri sitähän vanhemmuus on, suureksi osaksi kamalaa, rasittavaa, inhottavaa, painajaismaista. Ja ongelmat pahenevat lapsen kasvun myötä koko ajan eli olet vielä varsin helpolla päässyt!
jote kyselyikä on helppoa aikaa.
T. Esikoisella vuoden koliikki
Minusta varsinaiset kyselykaudet ovat menneet ohi varsin helpolla (toisin kuin vauvaiän huudot ja uhmat). Sitten kysely onkin jalostunut ihan oikeaan tiedon kyselyyn josta nautin. Lapsi ei enää papukaijanomaisesti kysele sitä miks-hokemaa, vaan todella haluaa oppia ja ymmärtää.
Tuon hokemiskyselyn aikana välillä vaan kylmästi sanoin että enää en vastaa jos sama asia on selitetty jo useita kertoja.
joskus pakko sanoa, että nyt ei ehdi vastata tai kysyit sitä juuri joskus sanon vaan en tiedä tai kysy isiltä.
Mutta toisaalta lapsi on parhaillaan kun maailmankuvaansa kyselemällä avartaa.
niihin toistuviin kyselyihin kyselyikäiselle, kuin vahtisin murrosikäistä :) huh, pitää olla niin varppeillaan että meinaa ihan sydämestä ottaa!
ilman häiritseviä koliikkeja ja uhmaikiä. Hän nyt vain purkaa tän asian vähän omituisesti, mutta se lienee kaikille itsestäänselvää...
ilman häiritseviä koliikkeja ja uhmaikiä. Hän nyt vain purkaa tän asian vähän omituisesti, mutta se lienee kaikille itsestäänselvää...
Koettu on koliikit ja uhmaiät, mikään niistä ei vaan ärsytä niin paljon kuin tämä kyselyikä. Ja tiedän että pienet on murheet mutta en tietääkseni väittänytkään tämän olevan elämää suurempi ongelma. Rasittavaa vaan :)
Terveisin ap
ilman häiritseviä koliikkeja ja uhmaikiä. Hän nyt vain purkaa tän asian vähän omituisesti, mutta se lienee kaikille itsestäänselvää...
Koettu on koliikit ja uhmaiät, mikään niistä ei vaan ärsytä niin paljon kuin tämä kyselyikä. Ja tiedän että pienet on murheet mutta en tietääkseni väittänytkään tämän olevan elämää suurempi ongelma. Rasittavaa vaan :)
Terveisin ap
Odotappa kun lapsesi on n. 10 vuotias ja on jälleen kyselykauden aika! Kysymykset onkin jo aivan toista luokkaa ja toisaalta taas välillä niin älyttömiä että hermot menee. Mutta kyllä mäkin silti pistäisin murkkuvaiheen rankemmaksi kuin kyselyt!
tuon 4-vuotiaan loputtomiin kysymyksiin maailman koosta ja miksi ketsuppi on punaista...
Tuo 7-vuotias heittää jo sen verran pahoja kysymyksiä kuoleman jälkeisestä elämästä ja vauvojen alkuperästä, että "miksi pyörä on pyöreä?" on ihan kevyttä kauraa :D
Ei kai aina voi ajatella, etten saa ärsyyntyä ja väsyä johonkn asiaan kun jollain muulla asiat voi olla vielä huonommin? Jos oltais facebookissa painaisin "tykkään" -nappia ap:n kommenttiin. Älkää av-mammat ottako kaikkia kirjoituksia niin vakavasti! :)
t:toisen kyselyikäisen äiti
Pienet on murheet vielä.