molto_vivace

Tietääkseni bbw -naiset ja curve- naiset ovat muodokkaampia naisia verrattuna ns. hoikkiin naisiin (slim- / skinnytyyppisiin) BBW- naisilla on korostuneet perät ja rinnat. Estrogeenin myötä heidän reitensä ja takapuolensa ovat kasvaneet ja näin ollen visuaaliset s.puoli markkerit ovat korostuneet - varsinkin jos se vyötärö - lantio suhde on kohdallaan.

Miehet tutkimusten mukaan hakevat esim. pornon seasta curve ja bbw naisten tyylisiä "normi" naisia, joilla on leveät lanteet ja rintamusta. Eli seksuaalinen kiinnostus näitä kohtaan on heillä varsin yleistä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä seikkaa, että miehet kyllä kiihottuvat ja harrastavat seksiä myös sellaisten naisten kanssa joilla ei ole niin suuret perät tai rinnat. Tai ovat hoikkia etc. Yleistäen voisi sanoa että jos nainen on ikäkynnyksen reilusti ylittänyt, s.puoliset markkerit normisti esillä ja naismainen olemus, niin varmasti miehet kiinnostuvat seksuaalisessa mielessä, vaikka taustalla olisi suuret jalat, lauta-perä ja yläruumis. Tällöinhän myös muut tekijät vaikuttavat siihen seksuaaliseen virittyneisyyteen: immuunijärjestelmien yhteensopivuus, fyysiset erot ja osaksi kehityksen myötä tulleet seksuaaliset virikkeet ja fantasiat lapsuudesta ja nuoruudesta.

Mielestäni ns. fetissi on vain yksi osa kokonaiskuvaa. Miehesi on sinut valinnut koska pitää sinusta ja varmaan pitää edelleen. Fetissit eivät ole on/off.eja eli joko tai tyyppisiä ratkaisuja. Hieman sama kuin ne naiset jotka unelmoivat suurista peniksistä, osa heistä kykenee kuitenkin nauttimaan ja olemaan normipeniksen omaavan miehen kanssa ihan täysipainoisessa suhteessa, vaikka se "fetissi" sieltä takaa kummittelee. Se että ajautuuko naiset irtosuhteesiin henkilöiden kanssa, joilla on suuret penikset riippuu kyllä suhteen muusta laadusta.

No, joo. 50 - vuotias on keski-ikäinen, yleensä työuransa huipulla. Työuraa vielä sen vajaa parikymmentävuotta tai yli, riippuu hommasta. Elinikää terveillä elintavoilla sen 30 vuotta tai yli.

Muistaakseni jalkaväen kenraali Ehrnrooth meni naimisiin 53 vuotiaana ja heidän perheeseen syntyi sitten  kolme lasta. Viimeisin syntyi kun kenraali oli 58 vuotias, joten käy se niinkin.

Jotkut ihmiset perustavat perheen milloin on sopivaa. Naisilla, ikävä kyllä, se fysiikka tulee vastaan ja parasta ennen päiväys on yleensä 35 vuotta. Toki on poikkeuksia kuten serkkuni, joista muutama on synnyttänyt lapsensa yli 40 vuotiaina.  50- vuotiaalla miehellä on yleensä se homma jo puikoissa ja talous turvattu yms. Jos hän haluaa vielä perheen niin tuolloinhan se on hyvä perustaa. Se että joku 10-16 vuotias häpeäisi omaa isäänsä kun tämän on niin "niin vanha"  kuulostaa tekosyyltä - siis kaikki lapset, teinit nyt varsinkin "häpeävät" jossain vaiheessa omia vanhempiaan ja kokevat näiden olemassaolon tietyssä iässä enemmän tai vähemmän kiusalliseksi - siis kestää hetken aikaa ja menee kyllä ohi.  

Vierailija kirjoitti:

molto_vivace kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

molto_vivace kirjoitti:

Uskoisin että syy suomalaisten miesten lähestymisyritysten puute johtuu useasta eri tekijästä.

Ennen muinoin vallinnut tapakulttuuri, jossa miehet ja naiset nähtiin omissa lokeroissaan toimivista lähtökohdista, ns. helpottivat lähestymisen tekoa, sillä "hakkailun"- säännöt olivat hyvin selvät. Mies teki ja häneltä odotettiin aloitteen tekoa, nainen ymmärsi tämän ja torjui kosijan jos siltä tuntui tai rohkaisi häntä jos näin halusi. Erilaisten soidinmenojen jälkeen mahdollisesti mentiin naimisiin ja miehen sekä naisen suvut ja omaisuus yhdistyivät. 

Meillä on hakkailu-kulttuuri muuttunut/poistunut yhteiskunnallisen muutosten (seksuaalinen vapautuminen, tasa-arvo, kirkon vähentynyt valta etc.) ja naisten esille tuoman  tarpeen takia - naiset haluavat, että subjektiivisesti koetut epätoivotut lähestymiset nollataan, sillä ne koetaan hyvin ahdistaviksi ja tuomittaviksi - ja tämä oikeus naisilla on.

Kääntöpuolena se muuttaa miesten positiota. Miesten aiempien aikojen miesroolin kautta tapahtuva tiettyjen sääntöjen mukaan tehdyt lähestymiset voivat nykyään päätyä häpäisyyn. Sillä miehet ja heidän tekemät aloitteet yleisellä tasolla voidaan nähdä hyvin negatiivisessa valossa - tätä on nyt ollut julkisuudessa paljonkin ilmassa. Selkeitä ohjeita aloitteen tekoon ei ole - ohjeet ovat koko ajan hyvin epämääräisiä ja absurdeja tyyliin "puhuttele/lähesty/kohtele niin kuin äitiä tai siskoasi", joka on täysin naurettava ohje.

Yleensä miesten naisille tekemä lähestymisyritys on aina riski miehelle joutua torjutuksi - tämä ei haittaa, mutta nyt on tullut lisäksi torjutuksi tuleminen häpäisemällä, tällaista olen nähnyt muutamaan otteeseen tapahtuvan.  Jotkut naiset ovat hyvin taitamattomia antamaan pakkeja ilman häpäisemistä, silloin torjuntaan liittyy pilkkaa ja halveksuntaa. Tilanteessa tuodaan esiin syvä halveksunta aloitteen tekijää kohtaan. Halveksunnan takaa paistaa ajatus "miten hän kehtaa lähestyä minua?, "olenko tehnyt jotain rohkaistakseni häntä lähestymään?", "apua inhottava/ällöttävä mies.." syitä riittää . Tällainen tilanne on miehelle hyvin kiusallinen ja tästä johtuen osa miehistä jättää lähestymättä vastakkaista sukupuolta muuta kuin arkisten asioiden tiimoilta.

Selvästikään miehet eivät osaa lukea nyky-naista tai naisten hienovaraisia viestejä, että lähestyminen olisi suotavaa tai toivottavaa, siksipä näitä miesten virhetulkintoja tulee usein ja ne päätyvät joskus katastrofeihin. Ja kun tarpeeksi usein tekee virhetulkintoja ja torjunta tapahtuu hyvin kiusallisesti, niin miehet siirtyvät takavasemmalle ja jättävät aloitteen teon tekemättä.

Kuulostaa tuo häpäisy vähän turhan voimakkaalta sanalta tässä yhteydessä. Ihmettelen vaan millaisille ihmisille te meette aloitteita tekemään jos niin käy. Miksei voi vaan keskittyä niihin arkisiin juttuihin ja jos ne sujuu ok, niin sitten tehdä niitä lähestymisyrityksiä ja aloitteita. Jos ei saa mitään vastakaikua ja toinen ei edes huomaa, miksi mennä sydänverellään aloitteita tekemään?

Aloitteen tekeminen arkisissa tilanteissa tai paikoissa on usein riskialtista. Arkiset jutut on epämääräinen ilmaisu? mitä tarkoitat niillä?

Edellinen kirjoittaja sanoi, ettei miehen kannata olla naisten kanssa tekemisissä kuin arkisissa asioissa. Ajattelisin taas itse, että eikö muka kukaan tutustu kehenkään enää just siinä jokapaiväisessä elämässään vai miksi pitää mennä tekemään aloitteita potentiaalisesti juovuksissa oleville naisille baarissa. Häpäisevät pakit tulee tuskin yhtä helposti silloin kuntällöin jo jostain tunnette toisenne kuin silloin kun menette randomeja naisia lähestymään .

Käytännössä on hyvin vaikeaa tehdä eroa hyvin menneen arkikeskustelun ja kiinnostuksen välillä. Ihminen voi olla hyvinkin miellyttävä ja naurava ja keskustelukytkös voi löytyä tarkoittamatta yhtään mitään ja tämä on ok. Jos itse haluaa edetä keskustelua pidemmälle ja lähestyä toista, altistuu näissä tilanteissa pakkien saamiselle ja sekin on ok, kunhan pakit ovat inhimilliset eikä niistä revitellä suureen ääneen jossain yleisissä tiloissa, kuten olen joskus nähnyt käyvän - silloinhan siirrytään jo pilkkaamisen puolelle.

Jotenkin tuntuu, että naisten on vaikea ymmärtää millaisiin tilanteisiin miehet joutuvat ihan vaan yrittäessään aloittaa keskusteluja tai olemalla arkitilanteissa ystävällisiä naisille. Näissä tilanteissa miesten käytöstä helposti tulkitaan koko ajan kohteiden subjektiivisilla mittareilla ja tunnetiloilla, ja nämä tilat voivat olla mitä vaan. Baareissa ihmisiä lähestytään ja usein siellä ollaan myös hakemassa seuraa, joten randomina on hyvä heittää juttua, päihtyneitä idiootteja on molemmissa s.puolissa.

Itse näen tämän miesten lähestymivähyyden luottamuspula-ongelmana. Miehet eivät ehkä niin luota naisten kykyyn käsitellä heitä ja heidän lähestymisyrityksiään silkkihansikkain, vaan tulos voi olla mitä vaan - vieno ymmärtäväinen kieltäytyminen vs. sosiaalinen lynkkaus ja häpäisy. Vaikka uskon häpäisyjen olevan harvinaisempia tapauksia ovat ne kuitenkin niin yleisiä, että niihin miehet ajoittain törmäävät ja niitä näkee erinäisissä tilanteissa. Toisaalta tällainen luottamuspula on mielestäni ollut nousussa jo pidempää, eriytymistä on tapahtumassa. 

Toisaalta ymmärryksen saamiseksi naiset voisivat kokeilla vastavuoroisesti itse tehdä paljon aloitteita ja lähestymisiä - kuinka heidän mielensä kestäisi jonkun äijäporukan naureskelun ja yleisenä vitsinä olemisen jossain työpaikkaruokalassa, kun kehtasi tulla pyytämään kahville. Uskoisin, että silloin ne naistenlehtien otsikoimat vinkit "itsetunnon nostamiseen" nousisivat arvoon arvaamattomaan :D

Vierailija kirjoitti:

molto_vivace kirjoitti:

Uskoisin että syy suomalaisten miesten lähestymisyritysten puute johtuu useasta eri tekijästä.

Ennen muinoin vallinnut tapakulttuuri, jossa miehet ja naiset nähtiin omissa lokeroissaan toimivista lähtökohdista, ns. helpottivat lähestymisen tekoa, sillä "hakkailun"- säännöt olivat hyvin selvät. Mies teki ja häneltä odotettiin aloitteen tekoa, nainen ymmärsi tämän ja torjui kosijan jos siltä tuntui tai rohkaisi häntä jos näin halusi. Erilaisten soidinmenojen jälkeen mahdollisesti mentiin naimisiin ja miehen sekä naisen suvut ja omaisuus yhdistyivät. 

Meillä on hakkailu-kulttuuri muuttunut/poistunut yhteiskunnallisen muutosten (seksuaalinen vapautuminen, tasa-arvo, kirkon vähentynyt valta etc.) ja naisten esille tuoman  tarpeen takia - naiset haluavat, että subjektiivisesti koetut epätoivotut lähestymiset nollataan, sillä ne koetaan hyvin ahdistaviksi ja tuomittaviksi - ja tämä oikeus naisilla on.

Kääntöpuolena se muuttaa miesten positiota. Miesten aiempien aikojen miesroolin kautta tapahtuva tiettyjen sääntöjen mukaan tehdyt lähestymiset voivat nykyään päätyä häpäisyyn. Sillä miehet ja heidän tekemät aloitteet yleisellä tasolla voidaan nähdä hyvin negatiivisessa valossa - tätä on nyt ollut julkisuudessa paljonkin ilmassa. Selkeitä ohjeita aloitteen tekoon ei ole - ohjeet ovat koko ajan hyvin epämääräisiä ja absurdeja tyyliin "puhuttele/lähesty/kohtele niin kuin äitiä tai siskoasi", joka on täysin naurettava ohje.

Yleensä miesten naisille tekemä lähestymisyritys on aina riski miehelle joutua torjutuksi - tämä ei haittaa, mutta nyt on tullut lisäksi torjutuksi tuleminen häpäisemällä, tällaista olen nähnyt muutamaan otteeseen tapahtuvan.  Jotkut naiset ovat hyvin taitamattomia antamaan pakkeja ilman häpäisemistä, silloin torjuntaan liittyy pilkkaa ja halveksuntaa. Tilanteessa tuodaan esiin syvä halveksunta aloitteen tekijää kohtaan. Halveksunnan takaa paistaa ajatus "miten hän kehtaa lähestyä minua?, "olenko tehnyt jotain rohkaistakseni häntä lähestymään?", "apua inhottava/ällöttävä mies.." syitä riittää . Tällainen tilanne on miehelle hyvin kiusallinen ja tästä johtuen osa miehistä jättää lähestymättä vastakkaista sukupuolta muuta kuin arkisten asioiden tiimoilta.

Selvästikään miehet eivät osaa lukea nyky-naista tai naisten hienovaraisia viestejä, että lähestyminen olisi suotavaa tai toivottavaa, siksipä näitä miesten virhetulkintoja tulee usein ja ne päätyvät joskus katastrofeihin. Ja kun tarpeeksi usein tekee virhetulkintoja ja torjunta tapahtuu hyvin kiusallisesti, niin miehet siirtyvät takavasemmalle ja jättävät aloitteen teon tekemättä.

Kuulostaa tuo häpäisy vähän turhan voimakkaalta sanalta tässä yhteydessä. Ihmettelen vaan millaisille ihmisille te meette aloitteita tekemään jos niin käy. Miksei voi vaan keskittyä niihin arkisiin juttuihin ja jos ne sujuu ok, niin sitten tehdä niitä lähestymisyrityksiä ja aloitteita. Jos ei saa mitään vastakaikua ja toinen ei edes huomaa, miksi mennä sydänverellään aloitteita tekemään?

Aloitteen tekeminen arkisissa tilanteissa tai paikoissa on usein riskialtista. Arkiset jutut on epämääräinen ilmaisu? mitä tarkoitat niillä?

Uskoisin että syy suomalaisten miesten lähestymisyritysten puute johtuu useasta eri tekijästä.

Ennen muinoin vallinnut tapakulttuuri, jossa miehet ja naiset nähtiin omissa lokeroissaan toimivista lähtökohdista, ns. helpottivat lähestymisen tekoa, sillä "hakkailun"- säännöt olivat hyvin selvät. Mies teki ja häneltä odotettiin aloitteen tekoa, nainen ymmärsi tämän ja torjui kosijan jos siltä tuntui tai rohkaisi häntä jos näin halusi. Erilaisten soidinmenojen jälkeen mahdollisesti mentiin naimisiin ja miehen sekä naisen suvut ja omaisuus yhdistyivät. 

Meillä on hakkailu-kulttuuri muuttunut/poistunut yhteiskunnallisen muutosten (seksuaalinen vapautuminen, tasa-arvo, kirkon vähentynyt valta etc.) ja naisten esille tuoman  tarpeen takia - naiset haluavat, että subjektiivisesti koetut epätoivotut lähestymiset nollataan, sillä ne koetaan hyvin ahdistaviksi ja tuomittaviksi - ja tämä oikeus naisilla on.

Kääntöpuolena se muuttaa miesten positiota. Miesten aiempien aikojen miesroolin kautta tapahtuva tiettyjen sääntöjen mukaan tehdyt lähestymiset voivat nykyään päätyä häpäisyyn. Sillä miehet ja heidän tekemät aloitteet yleisellä tasolla voidaan nähdä hyvin negatiivisessa valossa - tätä on nyt ollut julkisuudessa paljonkin ilmassa. Selkeitä ohjeita aloitteen tekoon ei ole - ohjeet ovat koko ajan hyvin epämääräisiä ja absurdeja tyyliin "puhuttele/lähesty/kohtele niin kuin äitiä tai siskoasi", joka on täysin naurettava ohje.

Yleensä miesten naisille tekemä lähestymisyritys on aina riski miehelle joutua torjutuksi - tämä ei haittaa, mutta nyt on tullut lisäksi torjutuksi tuleminen häpäisemällä, tällaista olen nähnyt muutamaan otteeseen tapahtuvan.  Jotkut naiset ovat hyvin taitamattomia antamaan pakkeja ilman häpäisemistä, silloin torjuntaan liittyy pilkkaa ja halveksuntaa. Tilanteessa tuodaan esiin syvä halveksunta aloitteen tekijää kohtaan. Halveksunnan takaa paistaa ajatus "miten hän kehtaa lähestyä minua?, "olenko tehnyt jotain rohkaistakseni häntä lähestymään?", "apua inhottava/ällöttävä mies.." syitä riittää . Tällainen tilanne on miehelle hyvin kiusallinen ja tästä johtuen osa miehistä jättää lähestymättä vastakkaista sukupuolta muuta kuin arkisten asioiden tiimoilta.

Selvästikään miehet eivät osaa lukea nyky-naista tai naisten hienovaraisia viestejä, että lähestyminen olisi suotavaa tai toivottavaa, siksipä näitä miesten virhetulkintoja tulee usein ja ne päätyvät joskus katastrofeihin. Ja kun tarpeeksi usein tekee virhetulkintoja ja torjunta tapahtuu hyvin kiusallisesti, niin miehet siirtyvät takavasemmalle ja jättävät aloitteen teon tekemättä.