Onko täällä muita jotka itkevät lastenlauluja laulaessaan?

Lennä lennä leppäkerttu. Minun ystäväni on kuin villasukka. Pepin jäähyväislaulu. Hanat auki. Pienen nokipojan kestän.

Kyllä mua itkettää kans. Mut kaikki ääneen laulaminen, johon liittyy jotenkin hoiva ja huolenpito, itkettää. Lapsille lauloin eilen iltalauluksi Lounatuulea, ja alkoi itkettämään. Asiakkaalle lauloin Uralin pihlajaa (rauhoittuu sillä lailla) , ja ai kauhia että itketti. Varsinkin, kun koko huone muistisairaita, jotka ei meinaa reagoida enää mihinkään, alkoivat laulaa mukana. Kaikilla oli niin kauniit äänetkin. Kun päästiin kohtaan "niinkuin seppelepäinen, vain nuori morsian on" niin meikällä valu jo melkein kyyneleet ja kuvittelin nämä asiakkaat nuoriksi, onnellisiksi, toiveikkaiksi morisamiksi millaisia he toivottavasti ovat aikanaan olleet.  Että mulle näemmä jokainen syy itkeä on hyvä syy. ;)

Jep.Erityisesti Pieni tytön tylleröinen niiskututtaa, tulee mieleen rakas lastentarhanopettaja.Olen siis yli nelikymppinen täti:)

Eikun mua itkettää lohduttvat virret tai hengelliset laulut, joita pitäisi esittää muille, vaikkapa Pidä minusta kiinni

Kaukaa sinua hain.
Nyt on pyyntöni vain:
Pidä minusta kiinni,
kunnes kasvosi nään.

Omin voimin nyt näin
pääse en eteenpäin.
Pidä minusta kiinni,
kunnes kasvosi nään.

Kädet lävistetyt
ovat lohtuni nyt.
Pidä minusta kiinni,
kunnes kasvosi nään.

Kipu sammumaton
kerran päättyvä on.
Pidä minusta kiinni,
kunnes kasvosi nään.

Mie itken kun laulan Ihahhaata, kohdassa kevyt, kallis taakka ei pysty enää pidättelemään.

Toinen paha on se; Kas kuusen latvassa oksien alla... Isä lauloi, ja laulettiin sitä yjdeddäkin, kun olin pieni. Isäni on kuollut ja tästä laulusta hän tulee aina mieleen.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:42"]Eikun mua itkettää lohduttvat virret tai hengelliset laulut, joita pitäisi esittää muille, vaikkapa Pidä minusta kiinni

Kaukaa sinua hain.
Nyt on pyyntöni vain:
Pidä minusta kiinni,
kunnes kasvosi nään.

Omin voimin nyt näin
pääse en eteenpäin.
Pidä minusta kiinni,
kunnes kasvosi nään.

Kädet lävistetyt
ovat lohtuni nyt.
Pidä minusta kiinni,
kunnes kasvosi nään.

Kipu sammumaton
kerran päättyvä on.
Pidä minusta kiinni,
kunnes kasvosi nään.

 
[/quote]
Muakin itkettää virret, en edes ole erityisen uskovainen mutta virret aiheuttaa kyllä suuria tunnereaktioita. Saa pidetälle kyllä liikutuksen kyyneleitä kokoajan.

Kaikki laulut mitä olen laulanut lapsille kun nämä olivat ihan vastasyntyneitä, on niin latautuneita, ettei niitä voi laulaa itkemättä, koska jotenkin se vastasyntyneen olemus ja voimakas yhteys lapseen tulee niin voimakkaasti mieleen.

Mut omasta lapsuudesta muistan, että äitini meinasi aina itkeä laulaessaan laulua joka meni jotenkin näin "orvokkini tummasilmä..." .Tiedä sitten mikä äitiä siinä itketti. Taitaa olla perittyä tää itkuherkkyys.

Nää avaa kyynelhanat:

"Pii pii pikkuinen lintu paleltaako jalkojas? Koivunoksalla ollessas, nurmikolla maatessas."

"Niin kaunis on maa, niin korkea taivas, soi lintujen laulusta kukkiva kunnas ja varjoisat veet, niin varjoisat veet."

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:53"]

Nää avaa kyynelhanat:

"Pii pii pikkuinen lintu paleltaako jalkojas? Koivunoksalla ollessas, nurmikolla maatessas."

"Niin kaunis on maa, niin korkea taivas, soi lintujen laulusta kukkiva kunnas ja varjoisat veet, niin varjoisat veet."

[/quote]

Nämä on ihan hirveitä. Samoin "aa-aa allinlasta, ei ole isää, ei ole äitiä, joka pientä hoitaa" .

Mun pitää lopettaa tän ketjun lukeminen kun alkaa itkettää. 

Pieni nokipoika on karmaiseva. Tulee aina mieleen se totuus, mihin tuo perustuu. Lapset laitettiin menemään piipun läpi nuohotessaan, kun ovat niin pieniä. Siis ihan ammatikseen. Lapsityövoimaa. Saivat sitten enemmän kivessyöpää siitä noesta.

Mahtava äiti. Itkee ja laulaa, ihan kuinkauhuelokuvassa joku mthullu. Anna yhteystiedot, toimitan lapsille apua.

Mulla on yksi joululaulu jota en voi laulaa ollenkaan itkemättä. Petri Laaksosen ... riemuitkaa nyt lapsi on teille tänä yönä syntynyt...tulkoon rauha kansoille maan... en ole uskonnollinen eikä liity mitenkään lapsuuteeni, en ymmärrä mikä siinä on.

Mut tää lastensairaalan lohtu-laulu, minkä itkuindeksin tälle antaisitte? Minusta liikuttava laulu:

Mun suurin itkutus on "lapsoset ketterät kotihaasta koivusta oksat taittaa" ja etenkin se kohta siinä lopussa "jospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa".

Mun äiti aina lauloi mulle ja siskolleni, hänellä oli kaunis ääni. Hän kuitenkin sairastui syöpään kun mä olin ala-asteella, ja muistan kun olimme viimeisen kerran siskoni kanssa hänen vierellään sängyssä ja hän lauloi meille, lopuksi hän sanoi että olkaa rohkeita, me emme voi tälle tilanteelle enää mitään ja sitten me itkettiin yhdessä. Nykyään haluan laulaa lapsilleni samoja lauluja, mutta rupean aina vaan itkemään.

"Maan päällä paikka yksi on, niin pyhä, armas, verraton, mi tarjoo lemmen turvaisan ja kätkee onnen kalleimman" Tää on aina itkettänyt mua, ja olin lapsena vielä tosi äiti-ikäväinen. Erään äitienpäivän lähestyessä sitten jouduin/sain alaluokilla laulaa tämän ihan ex-tempore aamunavauksessa, koulun keskusradiossa. Mahtoi kuulostaa hyvältä, kun itkin taukoamatta laulaessani! Edelleen erittäin koskettava kappale.

Ja "voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla".

Maailma on niin lavea, pikku pikku Lauri... lauloin lapsille joka ilta vuosien ajan, mutta neljättä lasta odottaessa Lauri oli toivotuin. No nuorin kuoli synnytyksessä, Lauria en ole sitten lauleskellut, ja kaikki muutkin lastenlalulut avaa kyllä vesihanat. KOhta on mennyt  vuotta vaan pienen näkeminen herkistää aina edelleen mielen.

Pepin jäähyväislaulu tirauttaa kyllä vedet silmiin, samoin monet vanhat tutut lasten hengelliset laulut ja virret. Erityisesti vaikuttava on Onpa taivaassa tarjona lapsillekin ... jota isoäiti lauloi minulle aina, kun laittoi minua nukkumaan. Ja mielentilasta riippuu, mikä laulu milloinkin kuristaa niin paljon kurkkua, että ääni tukahtuu.