Vaikea raskaus 16+6 nyt

Kaikki alkoi kun alkuraskaudessa 6+5 supisti kipeästi,oli ultrassa verisirppi joka oli riski raskauden jatkumiselle. Sirppi kuitenkin vuoti ruskeana vuotona muutaman viikon ajan. Tasan 10+0 ei ollut enää verta kohdussa. Seuraava ultra (niska-poimu) meni hyvin,ei merkkejä mistään tulevasta. Sitten normaalin odotuksen aikana 15+1 meni kaikki lapsivedet,ultrassa ei ollut yhtään vettä,yhtään lammikkoa ei ollut nähtävissä ultrassa. Sinä hetkenä luvattiin,että keskenmeno alkaa hetkenä minä hyvänsä,olin heti yön sairaalassa. Varauduin siihen,että pieni syntyy milloin vain. Mutta kotiuduin kun ei tapahtunut mitään,sovittiin että ultrataan myöhemmin ja seurataan verikokeilla tulehdusarvoja. Vuotoja ei ollut kertaakaan lapsiveden menon jälkeen,viikot olivat 16+2. Silloin alkoi sohvalla illalla levätessä supistaa voimakkaasti,olin varma että se on menoa nyt,äkkiä sairaalaan. Sairaalassa supistukset sattui samalla tavalla kuin kaikissa aiemmissa täysaikaisissa synnytyksissä (joita takana neljä). Lääkäri ei antanut toivoa,heti osastolle,lääkettä kipuihin ja odottamaan että pieni syntyy,lapsivettä ei ollut juurikaan ja supisti kovaa. Itkin melkein koko yön ja odotin että pian syntyy pikkuinen,jolla ei ole näillä viikoilla mahdollisuutta mihinkään kohdun ulkopuolella. Sain jopa äidin sairaalaan tueksi,kun oli pelottavaa olla yksin yötä ja odottaa. Supisti koko yön ja sain kipulääkkeitä parin tunnin välein,niistä meni pää ihan sekaisin,antoivat kysymättä minulta tosi voimakkaita lääkkeitä,huumausaineisiin verrattavia. Hoitaja sanoi,että vauva ei tule syntymään elossa,kun kuolee jo supistuksiin ja vahvojen lääkkeiden myötä myös voimat heikkenee. Sitten yöllä aamua vasten alkoi supistukset hiipua,ja 9jälk ei tuntunut supistuksia,sain välillä nukuttua. 16+2 kävin lääkärin luona ja ultrattiin. Edelleen kohtu lähes vedetön,mutta syke näkyi ja liikkeet. Lääkäri sanoi että on kaksi vaihtoehtoa,joko odotan luonnollista keskenmenoa,joka voi pitkittyä tai otan keskeytystä vauhdittamaan tabletin kielen alle,jolloin vauva syntyisi nopeammin. No tässä vaiheessa kun oltiin jo,niin ajattelin etten luovuta,kun oli tunne että pitää antaa luonnon hoitaa homma,jos on kesken mennäkseen. Sovittiin,että pysyn vuodelevossa ja ultrataan seuraavana päivänä uudestaan. Aika meni hitaasti,olin tosi väsynyt valvotusta yöstä ja pelosta,mitä tapahtuu ja milloin. Sitten seuraavana aamuna kivuttomana menin lääkäriin,ultrasi ja kohdussa oli runsaasti vettä. Oli tapahtunut ihme,jota eivät meinanneet käsittää,pienen vauvan piti kuolla pian,siihen oltiin varauduttu. Tämä pieni ihme liikkui hyvin masussa ja syke normaali. Luultavasti kalvojen reikä oli mennyt umpeen,se joka oli kerran aiemmin tyhjentänyt kohdun. Oli luultavasti tihkutellut lapsivettä viikon ajan,kun tuntui kokoajan että jotain valuu,mutta hyvin vähän. Vuodelepo oli luultavasti auttanut,mutta miten reikä oli kestänyt supistukset,ehkä oli juuri ennen niitä mennyt umpeen. Nyt vain odotetaan seuraavaa käännettä tai ultraa joka on 9.6. Antibiootit jatkuu tämän päivän iltaan saakka. Vuodelepoa koko ajan,hetken voi olla välillä ylhäällä. Verikokeissa käyty tänään,ja niistä kuuluu jos tulehdusarvoissa olis joku vika. Huomenna olis 17+0,joka päivä saa varautua pahimpaan vaikka vettä jo onkin,kun ei tiedetä mikä vesien menon alunperin käynnisti. Vauvaa ei uskalla enää toivoa,vaikka toivoa on. Onko pienelle ollut haitallista olla viikon lähes vedettömässä kohdussa.. Miten hyvin selviäisi jos syntyisi joskus elossa.. Näitä kysymyksiä pyörii päässä koko ajan. Jos jollain on vastaavaa kokemusta,niin kertokaa ihmeessä oma tarina. Päivä kerrallaan ja tunti kerrallaan eteenpäin...