lasten pieni ikäero, kokemuksia?

Minulla on neljä lasta ja kaikilla on edelliseen ikäeroa 1v 9kk. Vanhin siis 7v ja nuorin 1v. En ole katunut päivääkään! Lapsista on seutaa toisilleen ja minä vaan naitin tpuhuta heidän kanssaan! Onhan soinä uudem vauvan synnyttyä vähän härdelliä kun muut joutuvat välillä odottamaan vuoroaan kun vauva rinnassa, mutta äkkiä perhe sopeutuu tilanteeseen ja asiat alkavat sujua omalla painollaan. Olen vielä kotona ainakin sen 2 vuotta. Se on melko ehdoton ainakin meidän kohdalla koska lapsia on monta. Mutta tämä on nyt tällainen elämän vaihe! Tuskin koskaan tulen katumaan. Kun oppii vähän relaamaan niin elämä on upeaa! Kyllä meillä soibotaan joka päivä ja pyykkiä pestääm, mitya tietyissä asipossa olen antanut itselleni armoa enkä stressaa sellaisista, mitäovoin tehdä huomennakin! Onnea uudesta tulokkaasta ja kullä sä pärjäät! Olet paras äiti lapsillesi! Ps en ole vl

Nro 5 häröjä, mobiili temppuilee sanasyötön kanssa...

Meillä 1v4kk ikäeroa. On ollut aika rankkaa. Kannattaa etukäteen kartoittaa kaikki turvaverkot, suunnitella ruokalistat ja mielellään lepotauotkin jokaiseen päivään.

jakakaa nukkumisvuoroja niin että välillä saatte koko yön unta.

Ruoka kannattaa tilata kaupasta kotiinkuljetuksena. Aika ei meinaa riittää kaupassa käymiseen.

ihana ikäero se on. Parhaita kavereita, kuin kaksoset. Mutta puolivuotiaasta puolitoistavuotiaaksi olette kovilla. Valmistautuminen on tärkeintä.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:52"]Meillä 1v4kk ikäeroa. On ollut aika rankkaa. Kannattaa etukäteen kartoittaa kaikki turvaverkot, suunnitella ruokalistat ja mielellään lepotauotkin jokaiseen päivään.

jakakaa nukkumisvuoroja niin että välillä saatte koko yön unta.

Ruoka kannattaa tilata kaupasta kotiinkuljetuksena. Aika ei meinaa riittää kaupassa käymiseen.

ihana ikäero se on. Parhaita kavereita, kuin kaksoset. Mutta puolivuotiaasta puolitoistavuotiaaksi olette kovilla. Valmistautuminen on tärkeintä.
[/quote]

Meillä ja tuon verran ikäeroa 3. ja 4. lapsen välillä. Mielestäni nyt alkaa olla haasteellisimmat hetket, kun toinen on 3 ja toinen 4. Uhmaa ja omaa tahtoa. Tappeluita ja vanhempi katoaa välillä matkoihinsa isompien kanssa.

..

Turha sitä varmaan nyt on kysellä jos toinen on jo tulossa. Kumpikaan ei välttämättä nuku täysiä öitä tai heräilevät ja usein ja eri aikaa. Väsymystä siis ja runsaasti mutta kyllä se 3 vuoden kuluttua alkaa helpottamaan.

Millä perusteella turhaa kysellä? Ajattelitko että muiden kokemukset saisivat mut katumaan/puoltamaan lastensaantia? Olisi siis kannattanut kysellä ennenkuin tein omat ratkaisuni lastenteon suhteen? Outo logiikka. Halusin muiden kokemuksia, en tekemään ratkaisuja puolestani... Mielestäni kaksi eri asiaa. Ap