Läheiseni on sekoamispisteessä?

Kaikki alkoi noin neljä kuukautta sitten, läheiselläni oli hampaassa tulehdus. Tämä hammas oirehteli ja se poistettiin. Tämän jälkeen hänestä on tullut valtavan ahdistunut. Hän kuvittelee olevansa vakavasti sairas ja kuolevansa syöpään. Kaikki testit ja tutkimukset on tehty, eikä mitään hälyttävää ole löytynyt. Töissä ei jaksa käydä ja on sairaslomalla pienistä syistä.

Hän on stressaantunut ja ruoka ei ole maistunut, joten painoa on lähtenyt melkein kymmenen kiloa. Kuitenkin on vielä normaalipainoinen, sillä ne kymmenen kiloa oli ylipainoa. Nyt stressaa siitä kun paino on pudonnut ja on kuulemma kuihtuneen näköinen, mitä todellakaan ei ole. 

Hän etsii itsestään koko ajan peilin edessä jotain jälkiä sairaudesta ja keksii päästänsä lisää tauteja ja sairauksia, mitä todellisuudessa ei ole. Ei pysy hetkeäkään paikalla ja ravailee koko ajan huoneesta toiseen ja on erittäin levoton. Kuvittelee että naapurit katsovat oudosti ja kuuntelevat, sekä että hän saa kohta häädön kodistaan (mikä ei todellakaan pidä paikkaansa). Hänen kanssaan ei voi keskustella enään mistään, sillä puhuu vain itsestään ja siitä miten ei ole kunnossa. Ei pysy perässä keskusteluissa ollenkaan ja on todella negatiivinen joka asiaan. Kun häntä yrittää auttaa ja neuvoa, ei ota mitään apua vastaan, eikä kuuntele! Silti valittaa koko ajan :(

Inhottavaa katsoa vierestä miten niin eloisa, huumorintajuinen ja hauska ihminen on muuttunut niin negatiiviseksi, poissaolevaksi ja surullusen oloiseksi. Mitään hetkauttavaa kuitenkaan tämän kevään aikana ei ole kuitenkaan tapahtunut, mikä olisi saattanut laukaista tämän. On todella kuluttavaa olla tämän ihmisen seurassa, mutta en osaa mitenkään auttaa :(