Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Miehen väkivalta henkistä
09.12.2007 |
Vierailija sanoi: Miksi annat miehen kohdella sinua noin alentuvasti? MIksi et sano tiukasti hanelle etta sinua tulee kohdella kunnioittavasti ja arvostaen. Minulle jos mieheni ikinä uskaltaisi moisia lausua, hän saisi sellaisen läksytyksen että puikkisi häntä koipien välissä pihalle... Arvostakaa naiset itseänne, niin teitä arvostavat muutkin! t. Neljän äiti
On vaikeaa vain lähteä, jos ei ole fyysistä väkivaltaa ja muu lähipiiri ei tunnu edes uskovan miehen käyttäytyvän niin. Sitä alkaa epäillä omaa arviointikykyään. Kuitenkin, jos kumppaniaan saa pelätä, on raja viimeistään ylitetty. Lapsetkin aistivat kireän ilmapiirin ja saavat parisuhteesta vääränlaisen kuvan.
Kun aloin sanoa vastaan, mies vain vähätteli omaa toimintaansa. Myöntää tehneensä, mutta ei pidä sitä minään tai syy oli minussa. Kun itse rakastaa, niin haluaa kyseessä olevan pikkuasian.
Lopulta ehdotin asumuseroa, johon mies suostui sanoen, ettei hän jaksa enää. Oli mukava kuulla hänen lopulta myöntävän, että hänellä on ongelmia. Nyt toivon asumuseron johtavan hänet oivallukseen minun ja perheen arvosta, jotta voisimme alkaa siltä pohjalta rakentaa uudelleen terveelle pohjalle.
Ei se mene niin, että kiusaaja vaan lopettaa, kun hänelle tiukasti sanoo ja asettaa rajat. Kysehän on juuri siitä, että henkistä väkivaltaa harrastava ei niitä toisen rajoja kunnioita.
Harvoinhan on niin, että vain toinen puoliso käyttäytyisi ikävästi kumppaniaan kohtaan. Itse en ainakaan mikään viaton alistuva uhri ole ollut, mutta silti kiusaaminen jatkui yli vuoden ennen kuin päätin, että nyt on pakko saada välimatkaa, jotta kodin tunnelma olisi rento ja turvallinen. Eikä se kiusaajakaan sitä varmaan useinkaan kiusatakseen tee, vaan käy sillä tavalla läpi masennukseensa, lapsuuteensa, parisuhdedynamiikkaan, työstressiin tai muuhun liittyviä pettymyksen, vihan, agression yms. tunteitaan.
Mielestäni nämä miehet, jotka kuitenkin pysähtyvät omaan uhkaavuuteensa, ansaitsevat aikaa ja mahdollisuuden muuttaa käyttäytymistään. Siitä olen yllälainaamani kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että muutosta ei varmasti tapahdu niin kauan kuin kiusaamiseen vain alistuu. Kiusaajalle puhe- ja reaktiotavatasta muodostuu arkinen tapahtuma ja vuorovaikutuksesta muodostuu itseään ylläpitäviä kehiä. Silti vaikeata oli tuo kehä katkaista, kun on niin paljon pelissä. Pitää vaan miettiä, mitä kaikkea vanhempien välinen vuorovaikutus uhkaa ja laittaa asiat arvojärjestyksen. Itse nostin tärkeimmäksi sen, että lapsella on ennenkaikkea oikeus kahteen perusonnelliseen vanhempaan ja turvalliseen kotiin.
Kommentit (13)
ja fyysisellä väkivallalla uhkaamista tai uhkaavaa käytöstä.
Vähättelyä, nimittelyä, jatkuvaa arvostelua, huomauttelua jatkuvasti tekemättömistä töistä ja asioista, jotka teen erilailla.
Nimittelyt erittäin halventavia ja loukkaavia.
Kiroilua päivittäin lasten kuullen ja heille samanlaista kohtelua.
Pakko tehdä kaikki juuri niin, kuin hän sanoo.
Jos olet erimieltä olet typerä, tyhmä, akka, mäkättäjä...
Rakastan miestäni, mutta olen ymmällä -ei omassa kodissani ole tälläistä ollut.
Tiedän, että heillä on. Appeni on sovinisti ja varmasti on omaa vaimoaan samoin kohdellut.
Mieheni osaa olla ihana ihminen ja erittäin rakastettava ja huomioiva, välillä tulee esille se pimeä puoli -erityisesti " kooma" -kännit pelottaa.
Hän ei muista seuraavana päivänä mitään.
-Olen aiemmin ollut ehdoton perheväkivallan suhteen, mutta nyt itse sen keskellä ja asia ei olekaan niin mustavalkoinen -Onko muita kohtalotovereita? Miten olette selvinneet eteenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...että kun kehottaa toista arvostamaan itseään niin se on sillä selvä:
Vierailija:
Minulle jos mieheni ikinä uskaltaisi moisia lausua, hän saisi sellaisen läksytyksen että puikkisi häntä koipien välissä pihalle... Arvostakaa naiset itseänne, niin teitä arvostavat muutkin! t. Neljän äiti
Suoraan sanottuna, tuo ei ole hyvää vertaistukea. Jos aidosti haluaa auttaa perheväkivallasta (myös henkisestä) kärsiviä, niin lähestymistavan pitää olla toinen. Ensinnäkään ei pidä syyllistää uhria, ja syyllistämistähän se on, jos ihmettelee miten ihmeessä toinen sellaista sietää (ja ehkä oman itsensä kehumista - tyyliin ' katsokaas kun minä pärjään mieheni kanssa, koska arvostan itseäni!' ). Pitkä prosessihan sekin on, että tuohon päätyy, itsetunto on voinut mennä huonoksi ja tilanteesta on todella vaikea irrottautua.
Toki irrottautuminen ei ole mahdotonta. Tukea se usein vaatii.a
Olen täysin samaa mieltä, tietysti tämä ei päde 100%:ssa tapauksista, mutta hyvin usein kuitenkin. Näyttäkää että teitä ei kohdella noin, jos te vaan alistutte kuuntelemaan pääpainuksissa niin homma ei lopu koskaan, päinvastoin pahenee vaan. On vaan yksinkertaisesti ITSE vedettävä rajat siihen mitä sietää.
Minä olen hellä ja lempeä luonteeltani, myös erittäin suvaitsevainen, mutta jos mulle huudeltais tollasia, niin kyllä todellakin (ilman huutamista) osoittaisin etten moista siedä !
Ottakaa naiset arvonne takaisin itsellenne älkääkä antako miehenne polkea sitä maanrakoon, tehkää se nyt eikä tulevaisuudessa !!!
Itse olin myös henkisen väkivallan uhrina edellisessä suhteessani. Näin jälkikäteen katsottuna tajusin puolisoni olleen selkeästi narsistinen persoona.
vähättelyä, alistamista, ulkonäön arvostelua, ystävien läsnäollessa arvostelua, nälvimistä, riidan haastamista, syyllistämistä kaikesta jnejne. Ja minä senkun yritin miellyttää enemmän, etten vain vahingossakaan olisi ärsyttänyt herraa.. siihen kierteeseen minäkin jouduin, kiltti, nauravainen, reipas ihminen!
Se on niin helppo sanoa, että naiset nyt barrikaadeille ja vastustamaan tyrannia! NÄinhän sitä PITÄISI toimia, mutta siinä myrskyn silmässä kun olet, niin sitä sokeutuu asioille ja välttelee riitaa ja ärsyttämistä.
Itse pääsin lopulta eroon exästäni ja kasasin oman itsetuntoni uudelleen. NYT voin vihdoin sanoa, että minua ei enää kukaan samoin kohtele. Mutta tähän on vaadittu vuosien itsetutkiskelu, omien hyvien vahvuuksien vahvistamista, omilla jaloillaan seisomista ja rohkeuden opettelua.
Neuvoksi en osaa antaa muuta kuin että ottakaa asiaan etäisyyttä, kysykää ystäviltänne osaisivatko he auttaa tai neuvoa, mieti mikä olisi pahinta mitä voi tapahtua jos vaikka nousetkin vastarintaan tai ota asia puheeksi miehesi kanssa silloin kun hänellä on hyvä hetki mutta muista, että älä silloinkaan alistu! Mieti puheenvuorosi valmiiksi ja pysy kannassasi!
Ette taida tietää narsistisesta persoonallisuushäiriöstä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kolmen lapsen kanssa olen huomannut, että jos pistän kunnolla vastaan, se näkyy myös miehen käytöksessä lapsia kohtaan. Ja se meteli, kun hän alkaa saarnata omia oinoita oikeita mielipiteitä...en halua lasten kuulevan sitä.
Olen päättänyt, että hankin vuoden parin sisään uuden työpaikan, jonka palkalla pärjään ja sitten lähden. Nyt en vain yksinkertaisesti halua, sillä lapset menettäisivät kaikki ystävänsä ja nykyisesssä työssäni joudun olemaan niin paljon liikkeellä, että nuorin, 4-vuotias joutuisi olemaan kohtuuttomia aikoja hoidossa. Muttaa asia on kuitenkin nyt jo " tekeillä"
Vierailija:
En tiedä sopiiko kysymys tänne, mutta olen ollut vuosia liitossa, jossa mies harrastaa henkistä väkivaltaa, vähättelemällä minua - myös lasten ja vieraiden läsnäollessa. Kaikki minussa on huonoa, ulkonäkö, siivous- ja kokkaustaitoni. Välillä tulee liki uhkaavasti mutta ei varsinaisesti lyö tai mitään. Huutaa kyllä usein ja kovaa. Olo on henkisesti pahoinpidelty, mutta en tiedä, mitä tekisin, meillä on kaksi leikki-ikäistä lasta,
Onko tämä sitten väkivaltaa vai ei? Meillä on jo kolme lasta 2-13 v. Jo viimeisen kymmenen vuoden ajan olen saanut kuulla syntyperääni liittyviä herjoja: savolaiset on sitä ja tätä ja vanhempani savolaisina kieroja ja saitoja ym... miksi mahtoi naida minut?! Jos pesen pyykkiä päivisin niin se on kallista sähköä jos öisin niin miksi ihmeessä kone pauhaa öisin...ja miksi kaikki vaatteet on pesemättä? Miksi et katso mitä nuorin kaksivuotias touhuaa ja ole samaan aikaan kellarissa pesemässä niitä vaatteita tai kaupassa tai jossain muualla........? Ja teenpä mitä vain niin se ei ole hyvä eikä kelpaa...Itse mies käy vain töissä ja tuo tietysti rahaa, mutta ei puutu mihinkään...jä minun tulisi hoitaa koti siivouksineen (omakotitalo 280 neliötä) pyykkeineen ym, mökki puutarhoineen, lapset läksyineen ym, koira ulkoiluineen, auto pesut ja huollot ym, vanhan sairaan anopin hoito: siivoukset, kylvetykset, kauppa-asiat, lääkkeet, lääkäri ym käynnit.... itse käyn lisäksi kokopäivätyössä kaupan alalla...
Ja kaikki on aina huonosti eikä riitä eikä kelpaa...
Välillä tahtoisin lopettaa ihan kaiken...en tiedä miten lopullisesti...
Ehkä tää ei ole väkivaltaa... mutta mulle se on puolison täydellistä henkistä väkivaltaa kun ei tajua mitään...eikä tahdo tajuta vaikka oon sanonut usein...kuulemma valitan turhasta, kun muutkin jaksaa paljon pahemmissakin olosuhteissa kuin mä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos yhteydenotosta! Kysymyksesi on aivan oikeassa paikassa. Henkinen väkivalta on yhtä vakavasti otettavaa kuin fyysinenkin väkivalta. Henkisen väkivallan vaikutukset esimerkiksi itsetuntoon voivat kulkea mukanasi pitkään. Henkinen väkivalta voi pitkään jatkuessaan muuttua myös fyysiseksi.
Lapsille väkivaltaisessa ilmapiirissä eläminen on aina vahingollista. Oman ja lastesi hyvinvoinnin takia, lähde hakemaan apua ja puhu perheesi tilanteesta esimerkiksi neuvolassa.
Kehittämispäällikkö Auli Ojuri, Ensi- ja turvakotien liitto
Lasten ja nuorten psykologi Eija Keränen, Pääkaupungin Turvakoti
ihan turha on puhua neuvolassa tai pyytää apua. Yhden psykologiajan sai monen kuukauden päähän, edes jonoon ei otettu. Näin pääkaupunkiseudulla. Päätä vaan pudisteltiin ja näytettiin myötätuntoisilta.
Tiedän että jollemme saa apua ja jos mieheni käytös ei muutu, joudun ottamaan eron. Muutamia kuukausia annan miehelle aikaa näyttää haluaako elää minun ja lasten kanssa vai haluaako antaa huonoille tunteilleen vallan elämässä. Säälittää lastemme puolesta, jotka joutuvat kuuntelmaan isänsä todella ikävää puhetta koko ajan. Olisikohan viisasta lähteä aikaisemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäkää naiset puolenne!!!
Olette yhtä hyviä ja arvokkaita ihmisinä kuin muutkin!
Heikko itsetunto houkuttelee kiusajaa
- hän vain yltyy
- pitäkää puolenne,
niin syyllistäjä ei löydä aihetta syyllistämiseen-
ASIOISTA VOI OLLA MONTAA MIELTÄ!!!
Minulle jos mieheni ikinä uskaltaisi moisia lausua, hän saisi sellaisen läksytyksen että puikkisi häntä koipien välissä pihalle... Arvostakaa naiset itseänne, niin teitä arvostavat muutkin! t. Neljän äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se saattaa johtua siitä, että olette osanneet asettaa rajanne meitä muutamia muita paremmin - tai sitten siitä että teidän kumppanilla on enemmän tai vähemmän normaali psyyke eikä teidän ole tarvinnut.
" Kyllä minäkin helposti juoksisin maratonin jos huomenna tulisi tarve "
Omanarvontunto on ominaisuus joka kehityy tai taantuu. Jos sua jatkuvasti rökitetään henkisesti, ei ole niin sanottua että se kehittyy yksinomaan positiivisesti.
Alue: Seksi
En tiedä sopiiko kysymys tänne, mutta olen ollut vuosia liitossa, jossa mies harrastaa henkistä väkivaltaa, vähättelemällä minua - myös lasten ja vieraiden läsnäollessa. Kaikki minussa on huonoa, ulkonäkö, siivous- ja kokkaustaitoni. Välillä tulee liki uhkaavasti mutta ei varsinaisesti lyö tai mitään. Huutaa kyllä usein ja kovaa. Olo on henkisesti pahoinpidelty, mutta en tiedä, mitä tekisin, meillä on kaksi leikki-ikäistä lasta,