Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut ihmiset toimii niin lapsen/lapsien synnyttyä....
18.05.2015 |
Olen lukenut palstoilta useaan otteeseen kun yh: kertoo miehen/naisen lähteneen. Monessa tapauksessa lapset on jopa suunniteltuja. Toki niitäkin tapauksia on että vahingossa tulee lapsi. Mutta miksi sitten vasta lähdetään kun lapsi on jo syntynyt? Puuttuuko joiltakin todellisuudentaju täysin vai mikä on syynä näihin?
Lähinnä siis haluaisin tietää mitä nämä ihmiset ajatelleet kun ratkaisujaan tekee?? Ihan mielenkiinnosta siis. En vain pysty tajuamaan miten oma lapsi voi olla niin "pikku juttu" että välillä tuntuu ihmisten lähtevän todella hepposinkin perustein. Tyyliin ettei vaan nyt ole mukavaa tää lapsi arki.
Luulen,että kaikilla on jo odotusvaiheessa tiedossa että oma elämä muuttuu ISOSTI lapsen myötä.
Kertokaa siis???
Kommentit (28)
Lapseni oli 6v. kun ex jätti. Ei johtunut lapsi arjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:06"]Osasyy on neuvolakulttuuri, jossa mies suljetaan pois koko hässäkästä ja imetysuskonto, jonka varjolla äiti omii lapsen. Siinä sitä mies sitten ulkopuolisena yrittää pärjäillä.
[/quote]
En usko, enkä usko miehenikään tätä allekirjoittavan. Hän ei tosin olekaan lähtenyt, mutta jos sitä tällä perusteella lähdit, onnea vain - sait melkein itsesi näyttämään uhrilta.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:06"]
Osasyy on neuvolakulttuuri, jossa mies suljetaan pois koko hässäkästä ja imetysuskonto, jonka varjolla äiti omii lapsen. Siinä sitä mies sitten ulkopuolisena yrittää pärjäillä.
[/quote]
Mikähän uskonto mahtaa olla kyseessä?
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:06"]
Osasyy on neuvolakulttuuri, jossa mies suljetaan pois koko hässäkästä ja imetysuskonto, jonka varjolla äiti omii lapsen. Siinä sitä mies sitten ulkopuolisena yrittää pärjäillä.
[/quote]
Mikähän uskonto mahtaa olla kyseessä?
[/quote]
Luetaan niitä viestejä, ko. kirjoittajan viestissähän se lukee selvästi: imetysuskonto.
Ok joo on näitäkin että lapset jo isompia. En tajunnut laittaa viestiin et tarkoitin ihan pienten vanhempia. Kun usein on et jopa 2 kk syntymän jälkeenkin on lähdetty vaikka siihen asti ollut haluttu.
Tossakin voi olla kotain perää, että mies tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Itse olen nimittäin aikamoinen päsmäri lastenhoidossa. Onneksi mieheni on ymmärtänyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on ihmisille pikkujuttuja..niinkuin on ne puolisotkin..ei tartte koittaa jos ei yhtään huvita,se on sellasta leväperäsyyttä nykyaikana.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:06"]
Osasyy on neuvolakulttuuri, jossa mies suljetaan pois koko hässäkästä ja imetysuskonto, jonka varjolla äiti omii lapsen. Siinä sitä mies sitten ulkopuolisena yrittää pärjäillä.
[/quote]
Mikähän uskonto mahtaa olla kyseessä?
[/quote]
Luetaan niitä viestejä, ko. kirjoittajan viestissähän se lukee selvästi: imetysuskonto.
[/quote]
En ole koskaan kuullut sellaisesta uskonnosta, joten siksi kysyin. Ehkä haluat kertoa tästä uskonnosta jotain, kun tiesit siitä ainakin nimen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me erosimme kun vauva oli 4kk ikäinen. Minulla oli synnytyksenjälkeinen vaikea masennus, ja riitelimme niin paljon, ihan joka päivä todella isoja riitoja, ettei olisi ollut lapsen edun mukaista jatkaa enää yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:17"]Lapset on ihmisille pikkujuttuja..niinkuin on ne puolisotkin..ei tartte koittaa jos ei yhtään huvita,se on sellasta leväperäsyyttä nykyaikana.
[/quote]
Ei ainakaan minulle nykyiset lapseni ja tuleva ole pikku juttuja. Eikä kyllä miehenikään. Korkeintaan välillä mieheni menee itsestään selvänä kunnes tulee joku isompi riita jolloin taas herään pikkasen ja samoin toisinpäin. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä syystä en lapsia ole vielä hankkinutkaan. Olen kyllä avoliitossa ollut jo muutaman vuoden, mutta katsotaan nyt vielä kuinka käy. Haluan kuitenkin lapselleni yhtenäisen perheen.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:20"]Me erosimme kun vauva oli 4kk ikäinen. Minulla oli synnytyksenjälkeinen vaikea masennus, ja riitelimme niin paljon, ihan joka päivä todella isoja riitoja, ettei olisi ollut lapsen edun mukaista jatkaa enää yhdessä.
[/quote]
Kiitos asiallisesta ja todellisesta vastauksesta. Juuri näitä halusinkin. Oikeita syitä tapahtumiin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se ravasi neuvolat ja valmennukset mukana, toki aina ennen vastaanottoa alkoi entulepidävittupentus/tuunsittenkinkultajaanteeks- veivaus. Niissä joko räyhäsi tai ylenkatsoi koko juttua. Sai osallistua jokaiselle lääkäri/neuvolakäynnille halutessaan, mutta ei tainnut psyyke kestää. Kerran esim. isommasta kaupungista äitipkl:lta tullessa kilahti ja jätti mut seisomaan maha pystyssä miinus 30 pakkaseen muutama kilsa ennen terkkaria, jossa olis ollut just heti neuvola (huom, ei julkista liikennettä, oma auto jäässä). Synnytyksen saavuttua katosi tavoittamattomiin, sitten ilmestyi synnytyssaliin riitaa haastaen. Jaksoi länkyttää melkein pari tuntia kunnes tajusi, etten ollut just siinä hetkessä ymmärtäväisellä kompromissi- ja neuvottelutuulella.
Se jätti meidät laitokselle. Oli hortsaloora odottamassa ja se tiesi oikein hyvin että on vauva tulossa. Loora paljasti mulle tekstarilla suhteen just kun olin synnyttänyt ja vielä sairaalassa. Äijä oli yrittänyt saada pari-kolme kärpästä yhdellä iskulla. Eipä onnannut. Meihin päin ei ole mitään asiaa, toivon vain vittumaista elämää niille molemmille. Siel se Loora ottaa turpaansa ny toivottavasti joka päivä ja äijää vituttaa putkareissut :D
Äitimyytti ja nainen on aina uhri. Naisissa, tai niissä marttyyriäideissä ei tietenkään ole KOSKAAN mitään vikaa. Eihän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:44"]
Kyllä se ravasi neuvolat ja valmennukset mukana, toki aina ennen vastaanottoa alkoi entulepidävittupentus/tuunsittenkinkultajaanteeks- veivaus. Niissä joko räyhäsi tai ylenkatsoi koko juttua. Sai osallistua jokaiselle lääkäri/neuvolakäynnille halutessaan, mutta ei tainnut psyyke kestää. Kerran esim. isommasta kaupungista äitipkl:lta tullessa kilahti ja jätti mut seisomaan maha pystyssä miinus 30 pakkaseen muutama kilsa ennen terkkaria, jossa olis ollut just heti neuvola (huom, ei julkista liikennettä, oma auto jäässä). Synnytyksen saavuttua katosi tavoittamattomiin, sitten ilmestyi synnytyssaliin riitaa haastaen. Jaksoi länkyttää melkein pari tuntia kunnes tajusi, etten ollut just siinä hetkessä ymmärtäväisellä kompromissi- ja neuvottelutuulella.
Se jätti meidät laitokselle. Oli hortsaloora odottamassa ja se tiesi oikein hyvin että on vauva tulossa. Loora paljasti mulle tekstarilla suhteen just kun olin synnyttänyt ja vielä sairaalassa. Äijä oli yrittänyt saada pari-kolme kärpästä yhdellä iskulla. Eipä onnannut. Meihin päin ei ole mitään asiaa, toivon vain vittumaista elämää niille molemmille. Siel se Loora ottaa turpaansa ny toivottavasti joka päivä ja äijää vituttaa putkareissut :D
[/quote]
Sitten vielä jatkokysymys ilman mitään vittuilua: Miksi tehdä lapsia tällaisen ihmisen kanssa, josta ilmeisesti jo ennen raskauttakin on nähnyt ettei ihan tasapainoinen ole? Kun näitä kuvailtuja pariskuntia oikeasti on.
Näissäkin vastauksissa (ikävä kyllä) huomaa enemmistön lähtevissä olevan miehiä :( . Onko joku äiti joskus tehnyt tällaisen ratkaisun, tietääkö joku? Niin että lapsi jäänytkin isälle jo hyvin varhain. Vai meneekö nämä järestään adoptioksi? Olen nimittäin juuri lukemassa kirjaa: eve hietamiehen tarhapäivä. Ap
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 20:32"]
Näissäkin vastauksissa (ikävä kyllä) huomaa enemmistön lähtevissä olevan miehiä :( . Onko joku äiti joskus tehnyt tällaisen ratkaisun, tietääkö joku? Niin että lapsi jäänytkin isälle jo hyvin varhain. Vai meneekö nämä järestään adoptioksi? Olen nimittäin juuri lukemassa kirjaa: eve hietamiehen tarhapäivä. Ap
[/quote]
Pakko kyllä sanoa etten tunne tai ole edes kuullut yhdestäkään tapauksesta jossa suomessa äiti olisi hylännyt lapsensa (paitsi yks välinpitämätön narkkarijuoppo jonka lapsi meni lastenkotiin kun isä oli niin pahasti sairas että käytännössä asui sairaalassa eikä olisi voinut huolehtia alakoululaisesta, nyt hän on edesmennyt ja lapsikin jo teini, narkkarihorosta en tiedä..). Jotenkin se mussakin vain istuu niin syvässä se ajatus äidinrakkaudesta ja että äiti on se joka hoitaa lapsia ja jonka luokse lapset eronkin tullessa jää että varmasti hätkähtäisin jos tapaisin joskus yh-isän. Jotenkin ajattelisin että mitähän vikaa siinä äidissä on ollut kun lapset eivät asu hänen luonaan (vaikka siis kyseessä ei olisi tällainen hylkääminen).
Harmittaa tällainen asenne kun nimenomaa olen aina sen kannalla että lapset on yhteisiä ja yhtälailla isä on vanhempi, oikeutettu ja vastuullinen, kuin äitikin. Yhtälailla se on isän tehtävä valvoa öisin ja vaihtaa vaippoja. Yhtä lailla isällä pitäisi olla mahdollisuus saada lapsen yksinhuoltajuus (tai edes yhteishuoltajuus) kuin äidillä. Tämä vain ei suomessa aina toteudu kun äitejä niin suositaan. Varmaan johtuu suureksi osaksi juuri näistä sisään istutetuista malleista joka mussakin asuu.
Veikkaan että isän on helpompi jättää vauva kuin äidin. Joillekkin isille se tunneside syntyy vasta vauvan synnyttyä tai vaikka vasta 2n vuoden päästä siitä. Äiti taas kantaa vauvaa sisällään, tuntee sen liikeet ja luo suhteen jo ensimmäisistä raskausviikoista lähtien. Veikkaisin että tää on se yksi syy miksi se on yleensä isä joka lähtee. Isälle se viikon vanha vauva saattaa olla vähän kuin perheen uusi "lemmikki". En tiedä, naisena ja lastani niin syvästi rakastavana vaikea kuvitella mitään syytä lähtä lastensa luota. Näin vain kuvittelisin asian olevan.
Kyllä kai niitä äitejäkin joskus lähtee lätkimään, mutta se on kyllä todella paljon paheksutumpaa yhteiskunnallisesti kuin isät, jotka hylkäävät lapsensa. Vaikka vanhemmilla olisi yhteishuoltajuus, niin naista, joka ei ole "kokopäivä-äiti", silti pidetään huonona ihmisenä ja potentiaalisena mielenterveys/päihdeongelmaisena.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 20:32"]
Näissäkin vastauksissa (ikävä kyllä) huomaa enemmistön lähtevissä olevan miehiä :( . Onko joku äiti joskus tehnyt tällaisen ratkaisun, tietääkö joku? Niin että lapsi jäänytkin isälle jo hyvin varhain. Vai meneekö nämä järestään adoptioksi? Olen nimittäin juuri lukemassa kirjaa: eve hietamiehen tarhapäivä. Ap
[/quote]
Mun siskoni jätti miehen ja pojan kun poika oli puolivuotias. Ei hänestä vaan ollut siihen äitiyteen, oli tajunnut ettei halua viettää ainakin seuraavaa 15 vuotta elämästään ollen enemmän vähemmän kiinni lapsessaan. Mielestäni olisi kannattanut ajatella vähän etukäteen, että vaikka vauvat on kivoja niin ne kasvavat ja niistä on huolehdittava silti.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 20:52"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 20:32"]
Näissäkin vastauksissa (ikävä kyllä) huomaa enemmistön lähtevissä olevan miehiä :( . Onko joku äiti joskus tehnyt tällaisen ratkaisun, tietääkö joku? Niin että lapsi jäänytkin isälle jo hyvin varhain. Vai meneekö nämä järestään adoptioksi? Olen nimittäin juuri lukemassa kirjaa: eve hietamiehen tarhapäivä. Ap
[/quote]
Mun siskoni jätti miehen ja pojan kun poika oli puolivuotias. Ei hänestä vaan ollut siihen äitiyteen, oli tajunnut ettei halua viettää ainakin seuraavaa 15 vuotta elämästään ollen enemmän vähemmän kiinni lapsessaan. Mielestäni olisi kannattanut ajatella vähän etukäteen, että vaikka vauvat on kivoja niin ne kasvavat ja niistä on huolehdittava silti.
[/quote]
Kiitos kun jaoit tämän. Juu, eli näinkin käy harvoin. Ja se on varmasti totta, että on huomattavasti paheksuttavampaa jos äiti lähtee. Olen itsekin samaa mieltä, että isällä pitäisi olla yhtälaiset oikeudet. Ikävä kyllä näin ei ole. Joskus vaan miettinyt joissakin tapauksissa, että se isä tosiaan voisi olla varmempi huoltaja.
Alue: Aihe vapaa
Osasyy on neuvolakulttuuri, jossa mies suljetaan pois koko hässäkästä ja imetysuskonto, jonka varjolla äiti omii lapsen. Siinä sitä mies sitten ulkopuolisena yrittää pärjäillä.